Työterveyslääkäri

Työpaikkaselvitys tänään

Työterveyslääkäri
2016;34(1):26-29
Panu Oksa ja Timo Leino

Uusi valtioneuvoston asetus hyvästä työterveyshuoltokäytännöstä korostaa työpaikkaselvitystä. Uutena asiana se muun muassa edellyttää voimavarojen huomiointia pelkkien vaarojen ja kuormitusten sijasta sekä yrityksen riskinarvioinnin hyödyntämistä. Tutkimus on osoittanut, että yritykset arvostavat työpaikkaselvitystä sekä siitä saamaansa tietoa ja apua työolojen kehittämiseen. Työterveyshuollon on siis perusteltua panostaa työpaikkaselvitystoiminnan kehittämiseen ja laatuun. Pitää valita eri asiakasyrityksiin sopivia menetelmiä ja hyödyntää nykyteknologiaa.

Työpaikkaselvitys on työterveyshuollon toiminnan perusta. Siinä arvioidaan työstä, työympäristöstä ja työyhteisöstä aiheutuvia terveysvaarojen ja -haittojen, kuormitustekijöiden sekä voimavarojen merkitystä terveydelle ja työkyvylle. Työpaikkaselvitys on tehtävä työterveyshuoltoa aloittaessa, toimintasuunnitelman laatimiseksi sen muuttamiseksi tai tarkistamiseksi työpaikan työolosuhteiden olennaisesti muuttuessa, työterveyshuoltoon kertyneen tiedon perusteella tai työterveyshuollon toimintasuunnitelman mukaisin määräajoin (kuva «»1). Työpaikkaselvitystä tehtäessä on hyödynnettävä työnantajan omaa riskinarviointia. Yhteisillä työpaikoilla työnantajan on annettava työpaikkaselvityksen laatimiseksi tiedot, jotka ovat tarpeen työntekijöille työstä aiheutuvan terveydellisen vaaran tai haitan arvioimiseksi ja ehkäisemiseksi (taulukko «Työpaikkaselvityksen avulla työterveyshuolto voi tehdä asiantuntijana ehdotuksia työantajalle:»1).

Työterveyshuollon sekä työpaikan toimijoiden tulee varata työpaikkaselvityksiin riittävästi aikaa. Henkilöstö osallistuu työpaikkaselvitykseen, oppii uutta työstään ja kehittää omaa työpaikkaansa. Selvityksen teko työterveysyhteistyönä sitouttaa työpaikan korjaaviin toimiin. Kun työpaikan riskinarviointi ja työpaikkaselvitys tehdään samanaikaisesti, säästetään aikaa ja resursseja. Riskinarvioinnista ja sen kustannuksista vastaa aina työnantaja.

Kuva 1. Työpaikkaselvityksellä työterveyshuolto kerää jatkuvasti tietoa työpaikalta. Kuva artikkelista Oksa P. ym.: Työpaikkaselvitys, kirjassa Jukka Uitti (toim.): Hyvä työterveyshuoltokäytäntö, STM, TTL 2014.
Taulukko 1. Työpaikkaselvityksen avulla työterveyshuolto voi tehdä asiantuntijana ehdotuksia työantajalle:
1. toimenpiteistä ja menettelytavoista työn, työympäristön ja työmenetelmien parantamiseksi ja kehittämiseksi sekä terveysvaarojen ja -haittojen ehkäisemiseksi
2. työntekijään ja eri työntekijäryhmiin kohdistuvista toimenpiteistä terveydentilan seuraamiseksi ja terveyden sekä työkyvyn ylläpitämiseksi ja edistämiseksi
3. työyhteisön kehittämiseksi
4. työkyvyn hallinnan, seurannan ja varhaisen tuen hyvistä käytännöistä mukaan lukien työhönpaluun tukeminen.

Työpaikkaselvityksen toteutuminen

Muutaman vuoden takaisen laajan työpaikkaselvitystä koskevan tutkimuksen mukaan sekä työterveyshuolto että yritys arvostavat työpaikkaselvitystä (Savinainen ym. 2014). Työterveyshuollon mielestä työpaikkaselvityksestä on sekä työterveyshuollolle että yritykselle paljon hyötyä:

  • työntekijä sokeutuu omalle työlleen eikä huomaa siinä olevia ongelmia, esimerkiksi ergonomisesti huonoja työmenetelmiä
  • ulkopuolinen asiantuntija pystyy tarttumaan ongelmiin helposti ja pieninkin parannuksin saamaan aikaan kehitystä
  • jos työpaikalla esiintyy pelkoja joidenkin altisteiden osalta, työpaikkaselvityksissä tehtyjen mittausten perusteella voidaan nämä pelot hälventää ja pelkotilanteet saadaan rauhoitettua

Työpaikkaselvityksen yhteydessä saadaan ymmärrys siitä, mitkä asiat kuuluvat työnantajan, esimiehen, työntekijän, työsuojelun ja työterveyshuollon vastuulle. Vastuut ovat tärkeitä etenkin toimenpiteiden toteutumisen kannalta.

Myös yrityspuolen näkemykset olivat yhteneviä työterveyshuollon näkemysten kanssa:

  • työpaikkaselvityksissä myös työntekijät saavat tietoa työpaikan tilanteesta, kaikki ei jää pelkästään esimiesten tietoon
  • on hyvä tietää, että taustalla on yhteistyökumppani, jonka kanssa asioita voidaan kehittää, etteivät ne jää vain suunnitelmiksi paperille
  • suurin etu on se, että kehittämistä vaativille asioille mietitään toimivat ratkaisut
  • työntekijät pysyvät pitempään työkykyisinä, terveempinä ja virkeimpinä
  • työpaikalla voidaan parantaa omia toimintatapoja.

Raportin mukaan keskeiset kehittämistarpeet liittyivät tehtyjen toimenpiteiden seurantaan ja palautejärjestelmään. Raporttia ei pidetä aina näkyvillä ja palautetilaisuudet olivat vielä harvinaisia. Toivottiin riskinarvioinnin ja työpaikkaselvityksen yhdistämistä ja pienyrityksille räätälöityjen menetelmien kehittämistä. Viimeksi mainitut toiveet ovatkin toteutuneet, sillä 2011 käyttöönotettu yhdistetty työpaikkaselvitys- ja riskinarviointimenetelmä "Pienyrityksen työturvallisuus ja työterveysriskien hallinta, PIRA" on ehtinyt jo viidenteen painokseen.

Myös työpaikkaselvityksiin käytetty aika on selkeästi lisääntynyt. Kelan tilastojen mukaan työpaikkaselvityksiin käytetty aika on kaksinkertaistunut vuodesta 2002 vuoteen 2013 noin 250 000 tunnista yli 500 000 tuntiin. Erityinen hyppäys tapahtui 2010, ehkä johtuen silloin voimaan tulleesta sairausvakuutuslain muutoksesta. Työpaikkaselvityksiin käytetystä ajasta oli vuonna 2013 työterveydenhoitajien aikaa puolet, fysioterapeuttien neljännes ja lääkäreiden vajaa viidennes (17 %).

Uutta asetuksessa

Työpaikkaselvityksen merkitystä korostetaan uudessa "Hyvä työterveyshuoltokäytäntö" -asetuksessa (VNA 708/2013). Uutena asiana edellytetään voimavarojen huomiointia sekä vaarojen ja kuormitusten terveydellisen merkityksen arviointia työkyvylle, ei siis vain terveydelle. Asetuksessa korostetaan työterveyshuoltoon kertyneen tiedon arvoa osana työpaikkaselvitystä (terveystarkastukset, kuntoutusraportit ja sairauskäynnit), työpaikan riskien arvioinnin hyödyntämistä ja vielä tiedonsaantia yhteisellä työpaikalla. Nämä lakisääteiset vaatimukset avaavat kiinnostavia näkökulmia työpaikkaselvitystoiminnan monipuolistamiseen.

Voimavarojen huomioiminen avaa selvityksen positiivisen puolen. Kaikki ei olekaan vaaraa ja kuormitusta. Myönteisten seikkojen tunnistaminen auttaa niiden tietoiseen voimistamiseen. Terveydellinen merkitys työkyvylle voisi merkitä sitä, että puututtaisiin myös lievempiin kuin terveyttä ja henkeä uhkaaviin asioihin – vaikkapa meluun ja hälinään joka on selkeästi alle 80 dB voimakasta, mutta omiaan häiritsemään keskittymistä. Kolmas uusi painotus, muiden kuin työpaikkakäyntien käyttäminen osana työpaikkaselvitystä, on sekin "vanha keksintö". Sitä voi kuitenkin tehostaa jäsentämällä terveystarkastukset, kuntoutusraportit tai sairauskäynnit kirjalliseksi raportiksi työpaikkakäynnin tavoin ja saattamalla relevantti tieto työpaikan hyödyksi. Tiedonsaanti yhteisillä työpaikoilla on ollut tapaturmantorjunnassa arkipäivää jo vuosia, mutta kuinka usein aliurakoitsijoiden tai vuokratyöntekijöiden työterveyshuollot ovat osanneet pyytää pääurakoitsijalta tämän työterveyshuollon selvityksiä? Yhteistyön syventäminen rakennustyömaan tai ison teollisuuslaitoksen eri yritysten työterveyshuoltojen välillä voisi tehostaa työterveysyhteistyötä ja vähentää kustannuksia.

Laatukäsikirja tulossa

Työterveyslaitoksen asiantuntijatyönä ja yhteistyössä työterveyshuollon toimijoiden kanssa tehty Laatuavain -opas julkaistaan tämän vuoden alussa. Se sisältää ohjeita ja neuvoja:

  • miten rakennetaan laadukas työterveysyksikön toimintajärjestelmä
  • mitkä ovat palveluprosessien hyvän käytännön ja laadun piirteet ja
  • mikä on laatukriteeristö toiminnan laadun arvioimiseksi hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteiden mukaisesti.

Työpaikkaselvityksen hyvän laadun kriteereitä on oppaassa mainittu yhdeksän:

  1. Työpaikkaselvitykset on suunniteltu ja toteutettu yhteistyössä ja työpaikan tarpeiden mukaisesti.
  2. Ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden työnjako ja tehtävät työpaikkaselvityksissä on sovittu.
  3. Työpaikkaselvitys on koordinoitu työpaikan riskinarvioon.
  4. Työpaikkaselvityksissä käytetään tutkittuun tietoon ja hyvään käytäntöön perustuvia, toistettavia menetelmiä.
  5. Työtehtävät, joissa on erityisen sairastumisen tai tapaturman vaara, on tunnistettu.
  6. Työtehtävät, joissa on tavallista suurempi työkyvyttömyysriski, on tunnistettu.
  7. Työpaikkaselvityksestä on laadittu raportti, joka sisältää toimenpide-ehdotukset ja suositukset.
  8. Työpaikkaselvityksen toimenpide-ehdotukset ja suositukset on käsitelty yhdessä työnantajan ja työntekijöiden tai heidän edustajiensa kanssa.
  9. Toimenpide-ehdotusten toteutumista on seurattu ja arvioitu yhdessä työnantajan ja työntekijöiden tai heidän edustajiensa kanssa vähintään vuosittain.

Työterveyshuollon hyvä yhteistyö työnantajan ja työntekijöiden kanssa on avain vaikuttavaan työterveystoimintaan. Yhteistyön perustan muodostaa yhteinen käsitys työpaikan olosuhteista, työn tekemisen tavoista ja muutoksista, näihin liittyvistä haasteista ja kehittämiskohteista sekä siitä, mitkä asiat saavat työn sujumaan. Laadukkaan työpaikkaselvityksen tuloksena työnantaja ja työntekijät saavat työterveyshuollon asiantuntija-arvion asioista, joilla on eniten merkitystä työntekijöiden työterveydelle, työturvallisuudelle ja työhyvinvoinnille.

Tulosten yhteisen tarkastelun ja työterveyshuollon toimenpide-ehdotusten perusteella on työpaikan esimiehen johdolla mahdollista suunnitella ja toteuttaa muutokset työn tekemisessä. Käytännön ratkaisut ja toimintamallit, jotka parantavat työhyvinvointia, vähentävät työssä tapahtuvia häiriöitä ja kuormitusta, ehkäisevät työtapaturmia, luovat luottamusta sekä madaltavat kynnystä tarttua epäkohtiin jo varhaisessa vaiheessa.

Laadukas työpaikkaselvitystoiminta voidaan nähdä myös Lean-ajattelun mukaisesti toimintana, joka auttaa asiakasorganisaatiota keskittymään oikeisiin asioihin ja johtaa tehokkaampiin sekä taloudellisempiin prosesseihin. Työterveyshuollon ammattilainen voi toimia muutosagenttina.

Työpaikkaselvitystoiminnan tehostaminen

Kun työterveysyksikkö haluaa tehoa työpaikkaselvitysten tekoon, yksi keino on valikoida muutama menetelmä, joita useat tai kaikki osaavat käyttää (kuva «»2). Kyselyjen ja myyntilukujen valossa PIRA on suosituin pientyöpaikoille, TIKKA on monen suosikki ja työtehtävälähtöisillä ja kaikilla muillakin menetelmillä on käyttäjänsä. Kriittistä ei ole, mitä menetelmää käytetään. Tärkeämpää on, että osataan käyttää menetelmää sujuvasti ja tunnetaan sen rajoitukset. Uuden toimialan tai työn erityispiirteiden etukäteistietäminen auttaa ongelmien tunnistamisessa. Iso apu tähän ovat alan verkkosivut ja monet riskinarvioinnin ja -hallinnan työkalut, esimerkiksi

SafetyCheck – työsuojelun tarkistuslistat (http://www.ttl.fi/fi/tyoturvallisuus_ja_riskien_hallinta/tapaturmien_ehkaisy/tyoturvallisuuden_edistamiskeinoja/safety_check/Sivut/default.aspx). Listat auttavat kysymään ja huomioimaan oikeita asioita työpaikalla. Niillä voi vaikka korvata PIRA:n riskien tunnistuslomakkeen ja poimia huomiot PIRA:n Riskienhallintalomakkeelle.

Tehoa saa myös uudesta teknologiasta. Älypuhelinten ja kevyiden kannettavien tablettitietokoneiden välityksellä yhteydenpito on entistä helpompaa. Videoneuvottelut korvaavat yhä useammin kasvokkain tapahtuvan tapaamisen. Älypuhelimia ja tabletteja käytetään jo nyt työpaikkakäynnillä valokuvien ja videoiden ottamiseen työtilanteista, ja niihin on saatavissa mobiilisovelluksia esimerkiksi melun mittaamiseen. Työntekijä voi lähettää kuvaa verkon välityksellä esimerkiksi työfysioterapeutille näyttääkseen, millaisia työliikkeitä hän tekee ja miten hän pärjää työssään kipeän olkapäänsä kanssa.

Uusia mahdollisuuksia tietotekniikan käytölle avautuu koko ajan lisää. Tuotantoprosesseissa käytettävä älyteknologia mahdollistaa koneiden ja työntekijöiden jatkuva-aikaisen seurannan, tiedon siirtämisen mittauslaitteista tietoverkon välityksellä langattomasti pilvipalveluun ja sitä kautta käytettäväksi tuotannonohjauksessa ja tulevaisuudessa myös työntekijöiden kuormituksen, altistumisen ja turvallisuuden seurannassa.

Työtekijän mukana kulkeva mittaus-teknologia tulee kevyemmäksi ja huomaamattomammaksi. Älylasit, -käsineet sekä -vaatteet ja kohta suoraan ihmisen ihoon tulostetut tai elimistössä mukana kulkevat anturit ovat käytössämme. Tulevaisuudessa teollisuusasentaja saa älylasiensa kautta suoraan näkökenttäänsä kartan, missä korjattava laite on, sitten asennuksessa tarvittavan kytkentäkaavion, ja lopuksi kone lähettää kuittauksen valvomoon, että vika on korjattu. Älyteknologia kertoo, missä työntekijä työskentelee, seuraa, mikä on hänen fysiologinen tilansa ja kuormituksensa sekä varoittaa häntä vaarasta ja ylikuormituksesta. Työterveyshuolto voi seurantatiedon perusteella puuttua tilanteeseen. Valtavien tietomäärien siirtämiseen liittyy teknisiä ja tietoturvaan liittyviä haasteita. Kehitys ei kuitenkaan pysähdy. Uusi teknologia tulee muuttamaan myös työterveyshuollon ja työpaikan yhteistoiminnan tapoja ja välineitä.

Kuva 2. Työpaikkaselvitysmenetelmä kannattaa valita tärkeimmän selvitettävän asian mukaan. Kuva artikkelista Oksa P. ym.: Työpaikkaselvitys, kirjassa Jukka Uitti (toim.): Hyvä työterveyshuoltokäytäntö, STM, TTL 2014.
Panu Oksa
LT, dosentti, ylilääkäri
Työterveyslaitos Tampere
panu.oksa[at]ttl.fi
Timo Leino
LT, dosentti, ylilääkäri
Työterveyslaitos
timo.leino[at]ttl.fi

Kirjallisuutta

  1. Oksa P, Lappalainen J, Liuhamo M, Naumanen P, Nyberg M, Savinainen M, Vorne J: Pienyrityksen työturvallisuus ja työterveysriskien hallinta. Työterveyslaitos Helsinki 2011, 33s. Opas ja kansio. Kieliversiot: ruotsi ja englanti.
  2. Oksa P, Koroma J, Mäkitalo J, Jalonen P, Latvala J, Nyberg M, Savinainen M, Österman P: Työpaikkaselvitys. Kirjassa Jukka Uitti (toim.) Hyvä työterveyshuoltokäytäntö. Sosiaali- ja terveysministeriö, Työterveyslaitos. Helsinki 2014 ss. 138–161.
  3. Savinainen M, Peurala M, Manninen P, Rautio M, Oksa P: Työterveyshuollon työpaikkaselvitys osana yritysten hyvinvointi- ja turvallisuustoimintaa. Työympäristötutkimuksen raporttisarja 55. Työterveyslaitos Helsinki. Vammalan kirjapaino 2010.
  4. Valtioneuvoston asetus 708/2013. Hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta.