Työterveyshuollon ja työsuojelun yhteistyö – lupa toimia!

Terveys tai turvallisuus – vai molemmat?

Työturvallisuuslain perusteella työnantaja on tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä (738/2002 8§). Jos työnantajalla itsellään ei ole riittävää asiantuntemusta, hänen on käytettävä ulkopuolisia asiantuntijoita. Työterveyshuoltolain (1383/2001) 11 §:n mukaan työterveyshuollon sisältö tukee laajamittaisesti työnantajien velvollisuudeksi säädetyn työturvallisuuslain sisällön velvollisuuksia. Kun liikutaan terveydentilaan ja työkykyyn liittyvissä asioissa, luonnollinen yhteistyökumppani ja asiantuntija löytyy työpaikan omasta työterveyshuollosta. Mutta voidaan kysyä, onko työterveyshuolto nykyisin keskittynyt liikaakin vain terveydellisiin kysymyksiin. Etelä-Suomen aluehallintoviraston raportti (2015) antaa viitteitä siitä, että työterveyshuollon painopisteen siirtyminen työssä jatkamisen tukemiseen voi vähentää muuta työpaikkayhteistyötä, esimerkiksi työpaikkaselvityksiä.

Suomessa on ollut yleisesti tapana, että työnantaja ja työpaikan työsuojeluorganisaatio on huolehtinut työturvallisuudesta, työtapaturmien ehkäisystä, raportoinnista ja riskien arvioinnista. Työterveyshuolto on osallistunut tähän toimintaan lähinnä isoissa yrityksissä, joissa työsuojelu ja työterveyshuolto ovat muutenkin tehneet tiivistä yhteistyötä. Työterveyshuoltolain (1383/2001) yhtenä tarkoituksena on kuitenkin niin työhön liittyvien sairauksien kuin myös tapaturmien ehkäisy. Saman lain mukaan työpaikkaselvityksissä pitää ottaa huomioon työn ja työolosuhteiden turvallisuus. Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus koskevat myös työn turvallisuutta.

Työterveyshuolto kehittyi teollistumisen myötä aluksi suurten yritysten sisäisenä palveluna, kun alettiin palkata tehtaanlääkäreitä. Tehtaan oma lääkäri on ollut luonnollisesti tiiviisti mukana myös yrityksen työsuojelutoiminnassa. Työpaikkojen kehitys on kuitenkin mennyt siihen suuntaan, että yrityksissä yhä enemmän keskitytään vain omaan ydintoimintaan ja muut tarvittavat palvelut ulkoistetaan. Näin työterveyshuoltokin hankitaan nykyisin pääasiassa ulkoisilta palvelutuottajilta. Vain 1 % työpaikoista Suomessa on järjestänyt työterveyshuollon omana toimintanaan viimeisen Työterveyshuolto Suomessa -katsauksen mukaan (2012).

Ulkoistetun työterveyshuollon ei tarvitse merkitä työterveyshuollon ja työsuojelun yhteistyön heikentymistä. On monia hyviä käytännön esimerkkejä tiiviistä, tehokkaasta ja luottamuksellisesta yhteistyöstä. Mutta se ei synny itsestään, vaan vaatii suunnitelmallisuutta ja aktiivista, yhteistyötä hakevaa työotetta ja aikaa.

Onko työterveyshuolto riittävästi mukana työsuojelutoiminnassa?

Yhden näkökulman siihen, miten työsuojeluyhteistyö toimii, tarjoaa Työsuojelupaneeli, Työterveyslaitoksen ja Työturvallisuuskeskuksen toteuttama kyselytutkimus työsuojeluhenkilöstölle. Viimeisin kysely on tehty huhtikuussa 2015. Kysely lähetettiin 2950 työsuojeluhenkilörekisteristä poimitulle työsuojeluvaltuutetulle ja -päällikölle, joista kyselyyn vastasi 531, eli vastausaktiivisuus jäi heikoksi, mikä heikentää tulosten yleistettävyyttä. Lähes 80 prosenttia vastaajista raportoi, että työsuojelu osallistuu kaikkiin tai suurimpaan osaan työterveyshuollon työpaikkaselvityksistä. Myös työterveyshuollon toimintasuunnitelman laatimiseen työsuojelun ilmoitettiin osallistuvan varsin laajasti. Sen sijaan työterveysneuvotteluihin, kiusaamis- ja häirintätilanteiden selvittelyyn sekä hoitoonohjaukseen työsuojelu osallistuu harvemmin.

Toisaalta edellä mainitun kyselyn perusteella työterveyshuolto osallistui yllättävän vähän työpaikan riskinarvionteihin, varhaisen tuen mallien toteutukseen, työtapaturmien selvittelyyn, väkivallan uhan torjuntaan ja muiden psykososiaalisten riskien hallintaan. Työterveyshuollon tulee lähteä rohkeasti mukaan tukemaan työsuojelutoimintaa, ja työpaikan pitää ymmärtää yhteistyöstä saatavat edut ja hyväksyä työterveyshuolto kumppaniksi. Onnistunut yhteistyö edellyttää, että työterveyshuolto puhuu työpaikan kieltä ja ymmärtää sen tarpeet. Tällöin on kuitenkin pidettävä vastuunjako selvänä: työnantaja on se, joka vastaa aina työn terveellisyydestä ja turvallisuudesta.

Esteenä yhteistyön tiivistämiselle saattaa olla, että työsuojelun ja työterveyden maailmat koetaan Suomessa edelleen varsin usein erillisiksi (Ahtela 2014). Tämä liittyy meidän omaan yhteiskunnalliseen kehitykseemme ja lainsäädäntöön, jossa työterveyshuollosta ja työturvallisuudesta on omat säädöksensä. Maailmalla sen sijaan on yleisesti käytössä "occupational safety and health" (OSH) -käsite, joka sisältää sekä työn turvallisuuden että terveellisyyden.

Toinen este saattaa liittyä siihen, että työterveyshuollon ammattilaiset kokevat työsuojeluosaamisensa puutteelliseksi. Tähän pitää todella panostaa, jotta yhteistyöstä olisi käytännön hyötyä, sillä yleislääkäritaidot eivät riitä työsuojeluyhteistyössä. Riittävät valmiudet pitää saada pätevöittävässä koulutuksessa tai erikoistumiskoulutuksen aikana. Myös työsuojeluvaltuutettujen ja -päälliköiden koulutuksessa pitäisi tuoda esille yhteistyön tärkeys työterveyshuollon kanssa.

Työterveyshuollon toimintasuunnitelma osaksi työsuojelun toimintaohjelmaa

Suurilla työpaikoilla työterveyshuollon ja työsuojeluorganisaation yhteistyötä henkilöstöhallinnon ja linjajohdon kanssa on syytä tiivistää. Niin kuin Jukka Ahtelan raportissa "Työ hyväksi; sanoista tekoihin – tekemistä kaikille" todetaan: aika on ajanut ohi työsuojelun ja työterveyden lakisääteisten yhteistoimintamallien erillisyyden. Samoja asioita ei tarvitse käsitellä päällekkäin eri kokouksissa.

Työpaikoissa, joilla on erillinen henkilöstöhallinto, työterveyshuolto- ja työhyvinvointiasiat, mukaan lukien työkyvyn hallinnan koordinointi ja sairauspoissaoloseuranta, kuuluvat useimmiten henkilöstöhallinnon toimintoihin (Viljamaa ym. 2012). Työturvallisuus- ja työsuojelutoiminta olisi tärkeä kytkeä systemaattisesti työterveys- ja työhyvinvointitoimintaan. Kehittämishankkeissa on todettu, että suunnitelmallisesti toimiva, arjessa näkyvä, selkeästi mittaroitu turvallisuusjohtamisen toimintamalli voi olla myös vaikuttava työhyvinvoinnin toimintamalli.

Yksi tapa tiivistää työsuojeluhenkilöstön ja työterveyshuollon yhteistyötä on sisällyttää työterveyshuollon toimintasuunnitelma osaksi työsuojelun toimintaohjelmaa. Työturvallisuuslain mukaan työnantajalla on oltava turvallisuuden ja terveellisyyden edistämiseksi ja työntekijöiden työkyvyn ylläpitämiseksi tarpeellista toimintaa varten ohjelma, joka kattaa työpaikan työolojen kehittämistarpeet ja työympäristöön liittyvien tekijöiden vaikutukset (työsuojelun toimintaohjelma) (2002/738 9§). Kyse ei siis ole pelkästään työturvallisuuteen liittyvistä asioista, vaan myös työn terveellisyydestä ja työkyvyn ylläpitämisestä, jotka usein jopa edellyttävät työterveyshuollon mukanaoloa. Työterveyshuollon toimintasuunnitelman ja työsuojelun toimintaohjelman yhdistäminen on mahdollista myös työterveyshuoltolain 11§ mukaan.

Pira avuksi pienille yrityksille

99 % Suomen työpaikoista on alle 50 hengen työpaikkoja, joiden tarpeet ja toimintaympäristö poikkeavat merkittävästi suurista työpaikoista. Pienillä työpaikoilla ei ole HR-organisaatiota, alle 20 hengen työpaikoilla ei ole välttämättä työsuojelutoimikuntaa eikä alle 10 hengen työpaikoilla työsuojeluvaltuutettua, koska laki ei sitä niissä edellytä. Vastuu työn terveellisyydestä ja turvallisuudesta on pienenkin työpaikan työnantajalla, joka usein kaipaa apua lakisääteisten velvoitteiden täyttämisessä.

Työympäristön turvallisuus ja valmiudet sen kehittämiseen ovat pienissä yrityksissä keskimääräistä heikompia. Myös tapaturmien vahinkosuhde ja työkyvyttömyysriski ovat mikroyrityksissä keskimääräistä hieman korkeampia, joskin toimialojen välillä on suuria eroja (Liuhamo 2015). Pienillä työpaikoilla PIRA-malli (Pienyrityksen työturvallisuus ja työterveysriskien hallinta TTL 2011) tarjoaa hyvän välineen yhteistyöhön työterveyshuollon ja työpaikan kesken ja apua yritykselle työsuojelun perusasioissa. PIRA-malli mahdollistaa työpaikan riskinarvioinnin ja työterveyshuollon työpaikkaselvityksen yhdistämisen molempia osapuolia hyödyttävällä tavalla. Malli sisältää myös valmiit kaavakkeet, jotka helpottavat, jos työterveyshuollon toimintasuunnitelma halutaan liittää systemaattisesti osaksi työsuojelun toimintaohjelmaa.

Entä yhteistyö työsuojelu-viranomaisen kanssa?

Työpaikkatasolla tehtävän työsuojeluyhteistyön lisäksi on esillä ollut myös työterveyshuollon ja työsuojeluviranomaisten yhteistyön kehittäminen. Aluehallintovirastojen työsuojeluvastuualueiden tarkastajat valvovat, että työnantaja on lainsäädännön edellyttämällä tavalla järjestänyt työterveyshuollon, toteuttanut työterveyshuollon sekä toiminut yhteistyössä työpaikan henkilöstön ja työterveyshuollon kanssa. Valvonta kohdistuu siis työnantajaan ja työpaikkoihin, vaikka käynnillä käsiteltäisiin työterveyshuoltoon liittyviä asioita. Myös toimintaohjeet ja kehotukset annetaan työnantajalle, vaikka kyseessä olisi työterveyshuollon laiminlyönti, esimerkiksi terveystarkastusten puuttuminen melutyötä tekevillä. EU:n johtavien työsuojelutarkastajien komitean (SLIC) arvioinnissa todetaan: "Koska työterveyshuollon järjestäminen ja siitä aiheutuvien kustannusten kattaminen on työnantajan velvollisuus, suora yhteistyö tarkastajan ja työterveyshuollon palveluntuottajan kanssa ei kuitenkaan ole mahdollista sellaisissa asioissa, jotka koskevat yksittäistä työpaikkaa."

Työsuojelutarkastuksella tarkastaja pyytää nähtäväksi sopimuksen työterveyshuollon järjestämisestä, työpaikkaselvityksen ja työterveyshuollon toimintasuunnitelman. Tarkastaja varmistaa, että työpaikkaselvitys kattaa kaikki työpaikan toiminnat, altistustekijät, kuormitustekijät ja terveystarkastukset ja että siinä on arvioitu terveysvaarojen ja -haittojen terveydellinen merkitys. Tarkastaja selvittää myös, miten työnantaja on järjestänyt sairauspoissaolojen seurannan, ja valvoo, että työnantaja on lähettänyt työterveyshuollolle lain edellyttämät ilmoitukset sairauspoissaoloista.

Työterveyshuollon on hyvä tietää omassa toiminnassaan, mihin asioihin työsuojelutarkastaja kiinnittää huomiota, ja keskustella myös asiakastyöpaikkojen kanssa näistä seikoista. Osa tarkastajista lähettää tarkastuskertomuksen työterveyshuollolle, osa katsoo sen olevan työpaikan tehtävä. Jos työterveyshuollon ja asiakastyöpaikan suhteet ovat luottamukselliset, ei tarkastuskertomuksen lähettäminen työterveyshuollolle liene ongelma, onhan kyseessä julkinen asiakirja. Sen sisältämät havainnot ja ehdotukset voivat olla hyödyllisiä työterveyshuollon oman toiminnan suuntaamisessa kyseisen työpaikan osalta. On keskusteltu myös työterveyshuollon osallistumisen lisäämisestä työsuojelutarkastajien valvontakäynneille, mutta tässäkin vastuu on työpaikalla, jonka pitää pyytää työterveyshuolto mukaan jos niin halutaan.

Lopuksi

Työpaikkojen työsuojelutoiminnalla, työsuojeluviranomaisilla ja työterveyshuollolla on yhteinen päämäärä: työn terveellisyyden ja turvallisuuden edistäminen sekä työkyvyn ylläpitäminen työurien pidentämiseksi. Kaikilla on omat, laeissa määritellyt tehtävänsä, mutta näiden yhteistyötä ei missään laissa kielletä – päinvastoin. Yhteistyö pitää järjestää niin, että se tukee kokonaisvaltaisesti työpaikan jatkuvaa kehittämistä, sen vahvuuksia ja aktiivista, oma-aloitteista jatkuvaa vaarojen tunnistamista työn terveellisyyden, turvallisuuden ja työhyvinvoinnin edistämiseksi.

Kumppanuusajattelu tekee luontevaksi yhteistyön myös työsuojeluvalvonnassa. Työpaikat haluavat tällöin pyytää työterveyshuollon mukaan työsuojelutarkastajan käynneille, ja tarkastuskertomus voidaan antaa työterveyshuollolle.

Onnistuneen yhteistyön edellytyksenä on riittävä työsuojeluosaaminen sekä työpaikalla että työterveyshuollossa. Parhaimmillaan, varsinkin pienten työpaikkojen osalta, työterveyshuolto voi auttaa työpaikkaa pääsemään työsuojelussa hyvälle perustasolle, jolloin perusasiat ovat kunnossa sekä arki ja velvoitteiden hoitaminen sujuvaa. Työterveyshuollon palveluntarjoajien pitää ymmärtää asiakastyöpaikkojen toimialojen erityishaasteita ja liiketoiminnan lainalaisuuksia, jotta vuoropuhelu ja toimenpiteet olisivat onnistuneita.