Työterveyshuollon ja työpaikan työsuojelutoiminnan yhteistyöllä tehoa henkilönsuojaimilla saatavaan suojaukseen

Suojainten käyttö

On oleellista, että työpaikalla aktiivisesti tarkastetaan, että kaikilla on suojaimet, joita pystyy käyttämään. Käyttämätön suojain on terveysriski. Työterveyshuolto tarkastelee suojainten käyttötottumuksia työpaikkaselvityksiä tehdessään sekä pystyy järjestämään henkilönsuojainkyselyn tai kysymään terveystarkastuksissa: "Pystytkö käyttämään kaikkia suojaimiasi aina, kun niitä tulee käyttää?" Kaikkien kielteisten vastausten ja suojainten käytön laiminlyönnin taustatekijät on selvitettävä. Kyseessä voi olla, että työntekijän suojain on työympäristöön soveltumaton tai hänelle henkilökohtaisesti huonosti istuva, jopa kipua aiheuttava. Erityisesti työterveyshuollon on osallistuttava suojainselvitykseen, jos työntekijä ei terveydellisistä syistä johtuen pysty käyttämään suojaintaan. Työpaikkaselvityksiä tehtäessä lähtökohdaksi otetaan, että kaikki käyttävät esimerkillisesti suojaimiaan. Suojainten tehokkaalla käytöllä voitaisiin ehkäistä suuri osa työperäisistä sairauksista ja onnettomuuksista työpaikalla.

Suojainten käyttämättömyys voi johtua myös huonosta motivaatiosta, jota työterveyshuollon on kaikin keinoin pyrittävä parantamaan. On vaikutettava sekä työpaikan suojainten hallintakäytäntöihin että henkilökohtaisesti vetoamalla työntekijän sairastumisen riskiin ja sen mahdollisiin vaikutuksiin. Esimerkiksi työperäisen allergisen kosketusihottuman seuraus on, että työntekijä ei todennäköisesti pysty jatkamaan tehtävässään. Työpaikan työhönottorutiineihin Työterveyshuollon on järkevää suositella, että kuuluisi suojainvarastossa käynti ja suojainten sovittaminen yhdessä uuden esimiehen kanssa.

Suojainten hallintakäytäntöjen parantamiseksi yrityksissä ja työterveyshuollon suojainosaamisen edistämiseksi Työterveyslaitos on tehnyt henkilönsuojainten hallintaohjelman työpaikoille: http://www.ttl.fi/malliratkaisut. Hallintaohjelmassa on ohjeita työnantajalle, esimiehille ja työntekijöille sekä myös työterveyshuollolle.

Ihon suojaaminen

Ihotaudit ovat meluvammojen ohella suurin ammattitautien tai ammattitautiepäilyjen aiheuttaja. Naisilla näitä on moninkertainen määrä miehiin verrattuna. Sairastumiseen johtavia tekijöitä on erilaisia.

Kun altistutaan kemikaaleille, on tiedettävä, mille kemikaalille altistutaan, sillä suojakäsineiden suojauskyky on kemikaalikohtainen. Standardi EN 374 määrittelee kemikaalinsuojakäsineiden vaatimukset. Suojakäsineiden kemikaalin läpäisyominaisuus luokitellaan kuuteen luokkaan läpäisyajan perusteella, alimman luokan ollessa yli 10 minuuttia. Mitä suurempi on luokka, sitä parempi on suojaus. Jos suojakäsineiden käytöstä huolimatta kädet altistuvat, on todennäköistä, että käsineiden suojauskyky ei ole riittävä tai käsineiden käyttörutiineissa on puutteita. Tällaisissa tapauksissa on pyydettävä työpaikan työsuojeluvastaavia käynnistämään selvitys oikeantyyppisestä käsineestä. Kemikaalikohtaista tietoa saa muun muassa kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteista, OVA-ohjeista sekä saksalaisesta GESTIS-kemikaalitietokannasta, joka löytyy mm. Työterveyslaitoksen kemikaaliturvallisuus sivujen kautta (http://www.ttl.fi/fi/kemikaaliturvallisuus/tiedonlähteet/). Käsineiden valmistajien sivuilta löytyy yksityiskohtaista tietoa eri käsinetyyppien kemikaalisuojauksesta ja niiden suojausluokista. Valinnassa on otettava huomioon työn laatu sekä se tarvitaanko sorminäppäryyttä ja paljonko joustavuutta käsineiltä vaaditaan. Kömpelöt käsineet voivat johtaa tapaturmiin. Altistumista tapahtuu, jos käsineet joudutaan riisumaan välillä jonkun työtehtävän suorittamiseksi.

Vaikka käsine olisi oikein valittu, iho-ongelman saattaa aiheuttaa pitkään jatkunut tiiviin käsineen käyttö, varsinkin jos iho-ongelma on ollut jo olemassa ennen suojauksen aloittamista. Tiiviin käsineen alla altistuttaessa kemikaaleille ja muissa märissä työvaiheissa tulisi käyttää puuvillaisia aluskäsineitä ja mahdollisuuksien mukaan rajoittaa käsineiden yhtämittaista käyttöä. Kemikaaleilla likaantunut aluskäsine voi toimia pahimmassa tapauksessa tehokkaana hauteena, joka edistää altistumista.

Ihoaltistumisongelmia selvitettäessä ja työpaikkaselvityksissä kannattaa myös kysyä työntekijöiltä käsineiden käyttö-, riisumis- ja säilytysrutiineja sekä käsien pesua ja käsivoiteiden käyttöä.

Työterveyslaitoksella on viime aikoina tutkittu ihoaltistumista epokseille ja uretaaneille. Näille on uusia ohjeita: Epoksikansio ja Turvallinen uretaanityö (http://www.ttl.fi/epoksikansio ja http://www.ttl.fi/fi/kemikaaliturvallisuus/ainekohtaista_kemikaalitietoa/isosyanaatit)

Myös muu iho vaatii suojausta altistuksesta riippuen. Vähäisiltä roiskeilta suojautumiseen riittää usein muovinen esiliina tai hihansuojaimet. Varsinaiset kemikaalinsuojavaatteet samoin kuin biologisilta altisteilta suojaavat suojavaatteet ryhmitellään tiiviyden mukaan kuuteen tyyppiin (Mäkelä 2013). Kemikaalinsuojavaatteet valitaan puvulta tarvittavan tiiviyden, kemikaalin ja altistumistavan mukaan. Kaasuilta ja nesteiltä suojaavien pukujen suojauskyky kemikaaleilta luokitellaan ja testataan kuten käsineiden. Erot suojauskyvyssä ovat huomattavia ja kemikaalikohtaisia. Käytössä on otettava huomioon tiiviin suojavaatteen kuormittava vaikutus, joten yhtämittainen käyttöaika on rajallinen. Työterveyshuollon on otettava kanta työntekijöiden terveydellisiin edellytyksiin käyttää pukuja. Käyttöä tulee harjoitella. Valmistajan ohjeiden noudattaminen on tärkeää. Monet työkohtaiset tekijät esimerkiksi asbestinpurkutöissä asettavat erityisvaatimuksia: suojavaate on imuroitava ja riisuttava jokaisen työjakson jälkeen erillisessä tilassa muiden tilojen saastumisen estämiseksi.

Hengityksensuojainten käyttöongelmat

Hengityksensuojainten valinta vaatii työpaikalla asiantuntemusta varmistamaan, että valitaan oikeantyyppinen suojain ja saavutetaan riittävä tehokkuus. Työterveyshuollon on varmistettava, ettei käyttäjällä ole terveydellisiä tekijöitä, jotka estävät tai vaikeuttavat suojaimen käyttöä. Erilaiset keuhko-sairaudet kuten astma, ikääntyminen ja huono peruskunto voivat tehdä hengityssuojainten käytön liian raskaaksi. Lisäksi kuuma ja tai ahdas ympäristö tai raskas työ voivat tehdä hengityssuojaimen käytön vaikeaksi terveelle ja hyväkuntoisellekin työntekijälle. Tällaisissa tapauksissa tarvitaan yhteistyötä työpaikan työsuojeluhenkilöstön kanssa työolojen ja työn ominaisuuksien kehittämiseksi.

Ongelmana on usein, ettei tarvittava erityisesti naamarimallinen hengityssuojain suojaa riittävästi, koska se ei istu kasvoille hyvin. Työntekijä ei välttämättä tunnista itse tilannetta. Jos biomonitorointitulokset ovat suuria naamarien käyttäjillä tai altisteella ei ole biomonitorointimenetelmää, tulee suositella työnantajalle henkilökohtaisten tiiviystestien järjestämisestä.

Silmien suojaaminen

Useilla työpaikoilla pääosa silmätapaturmista johtuu työympäristöstä lentävistä esineistä. Tämän takia vaaditaan jatkuvaa silmiensuojainten käyttöä. Jos työntekijä on omien optisten lasien käyttäjä, tarvitsee hän omaan optiikkaan hiotut suojalasit, jos tehtävä työ on näkötarkkaa. Omaan optiikkaan hiotut linssit tehdään yleensä vain tavallisiin sangallisiin ja sivusuojilla varustettuihin silmien suojaimiin. Kun silmät on suojattava kaasuilta tai pölyiltä, yleensä on samalla suojattava myös hengityselimet, jolloin kannattaa valita hengityksensuojain, joka peittää myös silmät. Naamiomallisia pölyiltä ja kaasuilta suojaavia suojaimia on myös, mutta ne eivät sovi käyttöön omien silmälasien kanssa eikä niitä yleensä saa omaan optiikkaan sovitettuna. Puhaltimella varustetut suodatinsuojaimet, joissa on huppu, kypärä tai kasvosuojus, voivat soveltua käyttöön omien silmälasien kanssa, mutta ne vaativat kuitenkin koekäytön. Joihinkin kokonaamareihin on saatavissa naamarin sisään naamarikohtaiset silmälasien kehykset. Missään tapauksessa ei kokonaamarin alla voida käyttää omia silmälaseja sankoineen, sillä sangan ja naamarin reunan kohdalle jää aukko, josta suodattamaton ilma pääsee läpi. Ilma kulkee suojaimeen sieltä, mistä sen on helpointa kulkea.

Tapaturmat

Pienet käsivammat ovat yleinen tapaturmatyyppi useilla työpaikoilla. Ergonomisia käsien mekaaniseen suojaukseen tarkoitettuja käsineitä on nykyisin hyvin saatavilla erilaisista materiaaleista valmistettuna. Hankalinta on löytää ohuilta neuloilta tai piikeiltä suojaavia käsineitä. Joskus on löydetty hyvä suojaus ihan eri käyttötarkoituksen käsineistä kuten hitsaajan käsineestä puutarhatöihin, joissakasvien piikit ovat ongelma.

Putoamissuojainten laiminlyöntiä ei työterveyshuollon tule koskaan suvaita, kun tehdään korkealla töitä ja putoamisen esteeksi ei ole kaiteita tai muuta vastaavaa. Työnjohtoon otetaan yhteys työn keskeyttämiseksi. Putoamissuojaimet on tarkastettava vuosittain ja putoamisen jälkeen. Työterveyshuolto voi työpaikkaselvityksessä kysyä, onko putoamissuojaimet tarkastettu. Työturvallisuushenkilöstön on suunniteltava putoamissuojainten käyttö niin, että niillä estetään putoaminen.

Kuulonsuojaus

Tutustu vanhemman tutkijan Esko Toppilan artikkeliin tässä lehdessä.

Tärinä ja henkilönsuojaimet

Kun käytetään moottorilla varustettuja käsityökaluja, esim. hiomakoneita, vasaroita tai lekoja, voidaan altistua käsitärinälle. Kehotärinää aiheuttavat taas kulkuneuvot. Tärinältä on vaikea suojautua henkilönsuojaimilla. Myynnissä on tärinältä suojaavia käsineitä, mutta niiden suojaustehokkuutta pidetään kyseenalaisena. Tärinältä suojaavat käsineet vähentävät korkeintaan taajuudeltaan suurta käsitärinää, esimerkiksi käsihiomakoneen tärinää. Tärinälaskimella lasketaan työntekijän henkilökohtainen käsi- ja kehotärinä käyttäen koneiden omia tärinäarvoja (www.ttl.fi/tarina).

Jalkojen suojaus

Jalkineiden sopivuus on tärkeää jo työhyvinvoinnin kannalta. Nykyiset turvakengät ovat monesti ergonomisesti paremmin suunniteltuja ja pohjaltaan pitävämpiä kuin omat jokapäiväiset jalkineet. Lumien alkaessa sulaa liukastumistapaturmapotilaat lisääntyvät myös työterveyshuolloissa. Parhaan suojan liukastumisilta antavat kengänpohjiin laitettavat liukuesteet tai nastallisten jalkineiden käyttö.

Suojainten yhteiskäyttö

On monia töitä, joissa tarvitaan monen suojaimen käyttöä yhtä aikaa. Näiden pitää sopia yhteen niin, ettei yksi suojain häiritse toista tai alenna sen antamaa suojausta. Erityisen ongelmallista on pään alueen suojaus, kun tarvitaan suojakypärää, kuulonsuojaimia, silmien ja jopa hengityksen suojausta yhtä aikaa. Suojainkokonaisuudesta voi tulla niin raskas, että se voi syynä niska- tai hartiavaivoihin.

Kun tarvitaan täydellistä eristystä ympäristöltä, suojauksen onnistumiseksi on harjoiteltava, missä järjestyksessä ja miten suojaimet puetaan ja riisutaan saastuttamatta itseä tai avustajaa. Hengityksensuojain riisutaan aina viimeiseksi. Oikeasta pukemisesta ja riisumisesta löytyy ohje (http://www.ttl.fi/fi/videot/opastusvideot/).

Pesu- ja huoltotilat

Työpaikkakäynneillä kannattaa myös tarkistaa suojainten säilytys-, pesu- ja huoltotilat. Ovatko tilat ja järjestelyt sellaiset, että tarvittavat suojaimet voidaan ottaa käyttöön puhtaina ja hyväkuntoisina? Työtilaan jätetty suojain, esimerkiksi hengityksensuojaimen aktiivihiilisuodatin tai kemikaalinsuojakäsine, kerää altisteita, vaikka sitä ei käytettäisi, ja on pian menettänyt tehonsa. Suojain, jos se ei ole kertakäyttöinen, tulee puhdistaa käytön jälkeen ja säilyttää puhtaassa kotelossa tai kaapissa. Altistuneille ja hävitettäville suojaimille tulee olla hävitys järjestelmä. Tarvittaessa ne toimitetaan ongelmajätelaitokselle.

Suunnattu työpaikkaselvitys

Työterveyshuollon työpaikkakäynnit voivat olla suunnattuja. Jos terveystarkastuksissa on tullut esiin asioita, jotka viittaavat ongelmiin suojainasioiden järjestämisessä työpaikalla, kannattaa tehdä vain suojainten valintaan, käyttöön ja huoltoon keskittyvä tarkastus yhteistyössä työpaikan työsuojeluhenkilöstön kanssa käyttäen tarvittaessa apuna työhygienian tai työnäkemisen asiantuntijoita. Tarkistuksessa lähdetään liikkeelle suojainten valintaperusteista, esimerkiksi siitä, voidaanko työtä tai työmenetelmiä kehittää niin, että jäännösriski on pienempi ja suojautuminen voidaan hoitaa kevyemmillä ja helpompikäyttöisillä suojaimilla. Käynnillä havainnoidaan suojainten käyttöä, esimerkiksi ovatko suojaimet oikein puetut, millaisessa kunnossa ne ovat, miten säilytetty ja miten huollettu. Hankalissa suojaimiin liittyvissä ongelmissa on järkevää käyttää hyödyksi työhygienian tai henkilönsuojainten asiantuntijoita.