Vuoden 2017 eläkeuudistuksen vaikutukset eri koulutustasoilla

Suomen nykyinen eläkejärjestelmä

Miten suomalainen eläkejärjestelmä sitten toimii? Eläkejärjestelmän tavoitteena on turvata toimeentulo ihmisen poistuessa työelämästä. Vanhuusajan toimeentulon lisäksi järjestelmän tavoitteena on tuoda turvaa työkyvyttömyyden, perheenjäsenen kuoleman ja työttömyyden varalle. Eläkejärjestelmä sisältää vanhuuseläkkeen lisäksi lykättyjä ja varhennettuja eläkkeitä ja osittaisia eläkkeelle siirtymisen muotoja, kuten työkyvyttömyyseläkkeen ja osatyökyvyttömyyseläkkeen.

Tärkein osa suomalaisten eläkkeestä muodostuu työeläkkeestä eli palkansaajana tai yrittäjänä kerrytetystä eläkkeestä. Jos eläke on työuran aikana jäänyt vähäiseksi, eläketurvaa täydentää takuueläke ja asumisperusteinen kansaneläke. Eläkettä karttuu vuosittain 1,5 prosenttia palkasta, josta on ensin vähennetty työntekijän työeläkemaksu. Eläkkeen karttuminen alkaa, kun henkilö täyttää 18 vuotta. Työssäkäyvillä 53–62-vuotiailla eläkettä karttuu enemmän, 1,9 prosenttia vuodessa. "Superkarttuma" alkaa, kun henkilö jatkaa työskentelyä täytettyään 63 vuotta. Karttuma on tällöin 4,5 prosenttia tuloista vuodessa. Jos eläkkeelle jää ennen alinta 63 vuoden eläkeikää, eläkettä pienennetään varhennusvähennyksellä. Vastaavasti lykkäyskorotus korottaa eläkettä, jos eläkettä ei hae maksuun ennen kun täyttää 68 vuotta.

Työnantajat, työntekijät ja yrittäjät yhdessä rahoittavat työeläkkeet Suomessa maksamalla eläkemaksuja, joiden tason määrää joka vuosi sosiaali- ja terveysministeriö. Osa maksetusta eläkemaksusta rahastoidaan ja eläkeyhtiö sijoittaa nämä varat mahdollisimman turvaavasti ja tuottavasti. Maksettavat eläkkeet rahoitetaan pääosin jakojärjestelmän avulla, eli työssäkäyvä sukupolvi rahoittaa eläkkeellä olevien eläkkeet. Loput rahoitetaan rahastoista saatavilla tuotoilla. Nämä rahastot tasapainottavat järjestelmää, joka joutuu koville, kun tulevaisuudessa työssäkäyviä on vähemmän maksamassa eläkkeellä olevien eläkkeitä.

Eläkeuudistus 2017

Eläkeuudistuksen sisällöstä sopivat työmarkkinajärjestöt syksyllä 2014, ja eduskunta hyväksyi uudistuksen 20.11.2015. Tätä koskeva lainsäädäntö tulee voimaan vuoden alussa 2017. Suurimpia muutoksia ovat eläkeikää ja eläkkeen karttumista koskevat muutokset. Ihmiset elävät pidempään kuin ennen, minkä vuoksi on kohtuullista, että myös työura jatkuu pidempään ja eläkkeelle jäädään myöhemmin. Uudistuksen myötä vanhuuseläkkeen alaraja nousee 65 vuoteen. Vanhuuseläkeikää nostetaan vuodesta 2017 alkaen kolmella kuukaudella vuodessa, kunnes alaraja on 65 vuotta. Uudet ikärajat koskevat vuonna 1955 tai tämän jälkeen syntyneitä. Vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneillä eläkeiän alaraja sidotaan elinajan odotteeseen alkaen vuodesta 2030.

Joustavuus säilytetään, eli eläkkeelle voi myös jäädä aikaisemmin eri väylien kautta tai myöhemmin korkeintaan 70-vuotiaana. Uutena eläkelajina tulee työuraeläke, jonka voi saada raskasta ja kuormittavaa työtä vähintään 38 vuotta tehnyt henkilö. Osa-aikaeläke poistuu kokonaan ja tilalle tulee osittainen varhennettu vanhuuseläke, johon on oikeus 61 vuotta täyttäneillä. Tällöin eläkkeeseen tehdään varhennusvähennys, mikä pienentää hieman lopullista eläkettä. Osa-aikaeläkettä ennen koskeneet ansiorajat jäävät pois, osittaisella varhennetulla vanhuuseläkkeellä saa siis työskennellä niin paljon kun haluaa ilman rajoituksia.

Muutokset eläkkeen karttumisessa ovat myös iso muutos eläkejärjestelmään. Kaikkien eläkkeitä kasvattaa, kun työntekijän eläkemaksua ei enää vähennetä palkasta, ennen kuin siitä lasketaan eläke. Eläkkeen perustana oleva tulo on siis suurempi. Eläkkeitä puolestaan pienentää se, että työuran loppupään korkeammat karttumat (1,9 prosenttia 53-vuotiaasta eteenpäin ja niin sanottu superkarttuma) jäävät pois. Eläkettä karttuu jatkossa 17-vuotiaasta eteenpäin tasaisesti vuodessa 1,5 prosenttia tuloista. Superkarttumaa yrittää korvata lykkäyskorotus, jolla eläkettä korotetaan 0,4 prosenttia kuukaudessa jokaista lykättyä kuukautta kohden. Vaikutus ei kuitenkaan ole sama kuin 4,5 prosentin superkarttumalla, koska eläke on pienempi kuin palkka. Vaikka eläkettä korotetaan noin 4,8 prosentilla kohden jokaista vuotta, jolla eläkkeelle jäämistä lykätään, se ei yllä läheskään samaan kuin superkarttuma, jossa ansioista kertyy 4,5 prosenttia eläkettä vuodessa. Siirtymäajalla esiintyy joitakin poikkeuksia.

Palkkaprofiilit eri koulutustasoilla

Kandidaatintutkielmassani käsittelin eläkeuudistuksen karttumien muutoksen vaikutusta eläkkeen tasoon eri koulutusasteilla. Aineistona tarkastelussani oli Hannu Piekkolan (2014) tuottama Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen palkka-aineisto vuosilta 1995–2012. Aineistosta havaittiin korkeakoulutettujen (ylempi korkeakoulututkinto) palkkojen nouseva palkkaprofiili. Korkeakoulutettujen palkat ovat siis korkeampia työuran edetessä. Matalammin koulutettujen (pelkkä toisen asteen koulutus) palkkaprofiili oli tasaisempi, palkat eivät juuri nousseet työuran aikana. Useat tutkimukset ovatkin osoittaneet pidemmän koulutuksen yleensä tuovan keskimäärin korkeammat ansiot. On kuitenkin hankalaa erottaa pelkän koulutuksen tuottama palkkavaikutus ihmisen muiden ominaisuuksien vaikutuksesta. Ihmisen kyvykkyys ja koulutus todennäköisesti liittyvät toisiinsa ja niiden erillistä vaikutusta palkkaan on lähes mahdotonta arvioida. Sama nähdään myös kuvasta 1. Tarkastelussa on lisäksi eroteltu tekninen- ja ei-tekninen koulutusala, mutta ne liikkuvat samaan suuntaan samalla koulutustasolla.

Kandidaatintutkielmassani laskin eläkkeet näissä palkkaprofiileissa nykyisen eläkelainsäädännön mukaan ja uudistuksen jälkeisellä säännöllä. Havaitsin, että eläkkeet laskivat molemmilla koulutustasoilla, mutta suhteessa enemmän korkeasti koulutetuilla. Työuran loppupään korkeampien karttumien poistuminen siis rokottaa enemmän korkeasti koulutettuja. Taulukossa 1 ja 2 ovat keskimääräiset kuukausieläkkeet eri koulutustasoilla, kun eläkkeelle jäädään 60-, 63- tai 65-vuotiaana.

Kuva 1. Palkkaprofiilit eri koulutustasoilla ja -aloilla.

Kuva 2. Vuoden 2005 eläkejärjestelmän kuukausieläkkeet koulutustasoittain.

Kuva 3. Vuoden 2017 suunnitellun eläkejärjestelmän kuukausieläkkeet koulutustasoittain.

Akava vastusti eläkeuudistusta

Mitä suuremmat ovat ansiot työuran aikana ja mitä pidempään työskentelyä jatkaa, sitä suurempi on kertynyt eläke. Koulutukseen panostaminen tuo keskimäärin korkeammat palkat ja myös pidemmän työuran. Voidaankin sanoa, että kouluttautuminen on myös panostamista tulevaan eläkkeeseen. Korkeakoulututkinnon suorittaneet astuvat työelämään kuitenkin myöhemmin kuin pelkän keskiasteen suorittaneet. Monesti korkeampi palkka nähdään palkintona koulutuspanokselle, ja usein korkeasti koulutetut tekevät myös pidemmän työuran loppupäästä kompensoidakseen myöhäisempää siirtymistä työmarkkinoille. Koska korkeasti koulutettujen palkkaprofiilit ovat työuran loppupäätä kohden nousevia, työuran loppupään suurempien karttumaprosenttien poistuminen uudistuksen myötä osuu voimakkaasti juuri korkeasti koulutettuihin.

Tämä on osaltaan syy siihen, että korkeasti koulutettujen ammattijärjestö Akava jätti eläkeuudistuksen allekirjoittamatta, kun sen sisällöstä sovittiin syksyllä 2014. Akavan lausunnon mukaan uusi eläkejärjestelmä ei kannusta työskentelemään pidempään ja on epäoikeudenmukainen korkeasti koulutetuille. Mietittäessä eläkejärjestelmän kannustavuutta työntekoon tulee muistaa, että eläke on myös verotettavaa tuloa. Suuremmasta eläkkeestä maksetaan progressiivisen verotuksen mukaisesti enemmän veroja. Taloudellisten kannustimien lisäksi on tietenkin muitakin asioita, jotka vaikuttavat päätökseen jäädä eläkkeelle, kuten esimerkiksi terveys, vapaa-ajan arvostus ja työssä viihtyminen.