Työkykykoordinaattori osatyökykyisen asiakkaan tukena

Miten työkykykoordinaattorit auttoivat asiakasta?

Työkykykoordinaattorit, jotka nimettiin organisaatioidensa sisältä, olivat kokeneita työelämän, kuntoutuksen, palvelujärjestelmän ja asiakastyön ammattilaisia. Heillä oli vaihteleva työkokemus ja taustakoulutus (muun muassa sosiaalipsykologi, yhteiskuntatieteiden maisteri, valtiotieteiden maisteri, tradenomi).

Työterveyshuollossa toimivilla oli terveystieteiden maisterin, työterveyshoitajan, työfysioterapeutin tai erikoissairaanhoitajan koulutus, ja he käyttivät joko työkykykoordinaattorin tai työkykyvalmentajan nimikettä.

Työkykykoordinaattoreiden tehtävänä oli selvittää asiakkaan tilanne ja tarpeet ja auttaa heitä tunnistamaan omat vahvuudet ja mahdollisuudet. Työkykykoordinaattorit antoivat asiakkaille tarvittavia tietoja sekä neuvoivat ja ohjasivat heitä työllistymiseen ja työssä jatkamiseen liittyvissä asioissa kuten palvelujen, taloudellisten tukien ja etuuksien yhdistelemisessä ja niiden hakemisessa. Työkykykoordinaattorit keskittyivät asiakkaan vahvuuksiin ja etsivät toimivia ratkaisuja yhdessä asiakkaan ja ammattilaisten kanssa. He hakivat ratkaisuja siihen, että osatyökykyinen pystyisi jatkamaan joko omassa tai jossain toisessa työssä tai että hän työllistyisi uuteen tehtävään. Työkykykoordinaattorit saivat sosiaali- ja terveysministeriön sekä Kuntoutussäätiön järjestämän täydennyskoulutuksen, joka sisälsi 9 lähiopetuspäivää, kehittämistehtävän, alueellisen yhteistyöpäivän ja alueseminaarin. Lisäksi he saivat työnohjauksellista konsultaatiota asiakastilanteisiin tai työpaikan kanssa tehtävään yhteistyöhön.

Uuden toimintamallin kokeilu ja arviointi

Uutta toimintamallia kokeiltiin 12 organisaatiossa kolmella eri alueella kahden vuoden ajan. Kokeilijoina toimi kolmen työterveyshuollon palveluntuottajan lisäksi kolme TE-toimistoa, kaksi muuta julkista organisaatiota (kaupunki ja sairaanhoitopiiri), kolme suurta yritystä ja yksi oppilaitos. Osatyökykyiset työssä -ohjelman tutkimusosiossa selvitettiin, miten uusi toimintamalli toteutui näissä toimintaympäristöissä ja millaisia näkemyksiä organisaatioiden johdolla ja työkykykoordinaattoreilla oli sen hyödyistä. Tutkimusta varten haastateltiin 31 esimiestä ja työkykykoordinaattoria sekä seitsemän työkykykoordinaattorin asiakasta.

Palveluprosessi

Palveluprosessi toteutui eri kokeiluorganisaatioissa samojen vaiheiden kautta (Kuva «»2). Työterveyshuollossa työntekijä ohjautui työkykykoordinaattorin palveluihin työterveyslääkärin tai -hoitajan lähettämänä useimmiten tuki- ja liikuntaelinvaivan tai mielenterveyden häiriön takia. Työntekijällä oli mahdollisuus hakeutua työkykykoordinaattorin palveluihin myös työeläkeyhtiön kustantamana myöhemmän vaiheen ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteiden suunnittelua varten tai omasta aloitteestaan, työnantajan ohjaamana tai omalääkärin tai -hoitajan kautta.

Kuva 2. Palveluprosessin vaiheet.

Henkilöstöhallinnossa toimivan työkykykoordinaattorin palveluihin asiakas ohjautui useimmiten työpaikan sairaus-poissaolojen seurannan perusteella, TE-toimiston palveluihin avoimen verkkopalvelun kautta (www.mol.fi, "Oma asiointi") ja oppilaitoksen palveluihin omatoimisesti esimerkiksi työnantajan, työterveyshuollon tai TE-toimiston ohjeiden perusteella.

Työkykykoordinaattorit selvittivät asiakkaan palvelutarvetta tutustumalla asiakkaan taustaan, haastattelemalla häntä ja osallistumalla tarvittaessa työterveysneuvotteluun. Yksi työkykykoordinaattori käytti myös tarinankerrontaa asiakkaan vahvuuksien sekä koulutus- ja työhistorian selvittämisessä, kuten seuraava lainaus kuvaa.

"Ihmiset kertovat itsestään ja se vahvistaa. Mun tehtävä on löytää asiakkaan kanssa oikea suunta ja vahvuudet. Sehän vahvistuu, mihin huomio kiinnitetään." (H8, työterveyshuolto)

Asiakkaan ammatillista tavoitetta määriteltiin työkykykoordinaattorin kanssa käydyissä keskusteluissa ja joissakin tapauksissa myös työterveysneuvottelussa. Tavoitekeskustelun yhteydessä työkykykoordinaattori antoi asiakkaalle tietoa muun muassa eläkkeen vaikutuksesta tuloihin ja avasi hänelle eläkkeen ohella muitakin tulevaisuuden näkymiä, kuten seuraava lainaus osoittaa.

"Tämmöistä eläkehakusta keskustelua on menneinä aikoina harrastettu jopa terveydenhuoltohenkilöidenkin taholta. Ihmiset ovat itse saattaneet ottaa omaksi tavoitteekseen hakeutua työkyvyttömyyseläkkeelle. Heillä ei itse asiassa ole tarkkaa tietoa siitä, mitä se tarkoittaa ansioiden kannalta. Kun asioita sitten selvitetään, niin heidän tavoitteensa hyvin nopeasti muuttuu. He sanovat, että eihän se olekaan mahdollista, että kyllä tässä nyt joku keino täytyisi keksiä. Niin kauan, kun ollaan eläkehakuisuudessa, asiakkaan tavoite on etsiä lausuntoja ja todisteita siihen, että hän ei kykene tekemään työtä. Kun tavoite saadaan käännettyä, niin ruvetaankin miettimään, että itse asiassa minähän osaan puhua englantia ja tykkään asiakaspalvelusta ja että kyllähän mulla on kykyjä ja mahdollisuuksia olemassa. Tärkeintä asiakkaan tavoitetilassa onkin suunta, eli ollaanko menossa työtä kohden vai työstä pois." (H16, työterveyshuolto)

Osatyökykyiselle tarjolla olevaa keinovalikoimaa (Kuva «»1) organisaatiot hyödynsivät vaihtelevasti ja kukin taho hyödynsi eniten omia keinojaan ja etuuksiaan. Työterveyshuollossa työkykykoordinaattorit tekivät eniten yhteistyötä asiakkaan ja työnantajan kanssa, jotta työpaikan keinoja kuten työjärjestelyjä, työolosuhteiden mukautuksia ja uudelleen sijoituksia osattaisiin hyödyntää. Etuuksista käytössä oli muun muassa osasairauspäiväraha ja työnantajalle maksettava työolosuhteiden järjestelytuki. Myös työeläkeyhtiöiden ja oppilaitosten kanssa tehtiin yhteistyötä. Esimerkiksi Tampereella kehittyi uudenlainen yhteistyö kaupungin henkilöstöyksikön, työterveyshuollon palveluntuottajan ja ammatillisen aikuiskoulutuksen kesken, joissa kaikissa toimi koulutettu työkykykoordinaattori. Kaupungin työntekijöillä oli mahdollisuus hakeutua oppilaitoksen työkykykoordinaattorin palveluihin esimerkiksi työterveyshuollon neuvosta, jolloin asiakkaalle pyrittiin löytämään uusia uravaihtoehtoja yhdistämällä uutta koulutusta vanhaan osaamiseen.

"Ihmiset ovat kauhean tietoisia omista rajoitteistaan. Mulla on se kokemus, että tänne tulevat tietävät erittäin hyvin mihin he eivät pysty ja kykene, eikä sitä tarvitse enää kauheasti selvitellä. Enemmän se on uuden luomista ja mahdollisuuksien avaamista, ja siihen olen keskittynyt." (H14, oppilaitos)

Palveluprosessin viimeinen vaihe eli arviointi toteutui monipuolisimmin TE-hallinnossa ja työpaikkojen henkilöstöpalveluissa. Työterveyshuolloissa seurattiin ja raportoitiin asiakasyritysten henkilöstön sairauspoissaoloja osana työkyvyn johtamista. Yhdessä työterveyshuollossa työkykykoordinaattori tilastoi osatyökykyisten asiakkaiden saamat toimenpiteet, toimeksiantajat ja työllistymistulokset. Työkykykoordinaattorin asiakasmääriä, asiakasprosesseja ja niiden tuloksellisuutta tai työkykykoordinaattorin omia työprosesseja ei mukana olleissa kolmessa työterveyshuollossa kuitenkaan arvioitu. Työkykykoordinaattorin työn tulosten arviointi mainittiinkin heidän yhtenä kehittämiskohteenaan.

Mitä hyötyä uudesta toimintamallista oli?

Osatyökykyisten asiakkaiden mielestä he saivat olla mukana omien mahdollisuuksiensa rakentamisessa. Asiakkaat kuvasivat yhteistyötä työkykykoordinaattorin kanssa sanoilla tasa-arvoinen, luottamuksellinen ja ratkaisukeskeinen.

"Paperien tekemiset ja muut tietojen täyttämiset menivät oikea-aikaisesti. Niitähän ei itse olisi osannut kuvitellakaan."

"Me ennakoitiin tulevia tilanteita. Eli kuinka täytyy toimia, jos ei löydy työpaikkaa."

Organisaatiotasolla osatyökykyisyyteen liittyvä osaaminen kehittyi. Haastateltavien mielestä uuden toimintamallin myötä työntekijöiden työkyvyn muutoksia opittiin tunnistamaan aikaisemmin kuin ennen, keinovalikoimaa opittiin hyödyntämään monipuolisemmin ja organisaatiorajat ylittävä yhteistyö tiivistyi. Haastateltavien mielestä näitä kaikkia pitää kuitenkin edelleen parantaa. Työkykykoordinaattoreille tehdyn osaamiskyselyn perusteella matalin osaamistaso heillä oli TE-hallinnon keinovalikoimasta ja paras kuntoutuksen ja sosiaaliturvan keinoista sekä ennen että jälkeen työkykykoordinaattorikoulutuksen (Kuva «»3).

Haastateltavien mielestä sekä työpaikan johdon että työyhteisön näkökulma muuttui aiempaa myönteisemmäksi. Esimiesten ja työyhteisöjen koulutuksessa osatyökykyisten työskentelyä perusteltiin entistä useammin myös taloudellisilla tunnusluvuilla. Alentunutta työkykyä opittiin arvostamaan, kuten seuraava lainaus osoittaa.

"Viimeisen 12 vuoden aikana vanhassa maailmassa henkilö oli ongelma, jos hän ei mennyt koneistossa läpi. Henkilö eli ongelma laitettiin kiertämään, eikä asialle tehty mitään. Annettiin asian lillua ja sitten hänet laitettiin työkyvyttömyyseläkkeelle. Nyt ymmärretään, että kaikki keinot pitää käyttää ja ihmiset pitää pysyttää työssä. Esimiesten asenteissa ja puheissa on oikeasti tapahtunut muutosta, he yrittävät nyt auttaa ihmistä ja löytää ratkaisuja."(H10, henkilöstöhallinto).

Kuva 3. Työkykykoordinaattorikoulutukseen osallistuneiden (n=16) osaaminen (arviointiasteikko 4 huono – 10 erinomainen) ennen ja jälkeen koulutuksen.

Kuva 4. Pertti Kurikan Nimipäivät esiintyi Osku-gaalassa Finlandia-talossa 2.12.2015. Valokuvaaja Jonne Räsänen.