Diabetes ja työkyky

Yleistä

Diabetekselle on tunnusomaista kohonnut verensokeripitoisuus eli hyperglykemia, joka sinänsä voi vaikuttaa vireystilaan. Esimerkiksi aterian jälkeinen hyperglykemia saattaa aiheuttaa väsymystä ja keskittymiskyvyttömyyttä. Yksilölliset erot ovat varsin suuret, toisin sanoen toiset reagoivat varsin herkästi pieniinkin muutoksiin verensokeripitoisuudessa ja toiset taas eivät välttämättä reagoi subjektiivisesti suuriinkaan verensokerimuutoksiin. Väsymys ei liity pelkästään korkeisiin sokeriarvoihin, myös heitot ja vaihtelut verensokeriarvoissa vaikuttavat monella vireystilaan. Pitkällä tähtäimellä liian korkeat verensokeriarvot altistavat lisäsairauksille, jotka omalta osaltaan voivat vaikuttaa työkykyyn. Monelle diabeetikolle matalan verensokerin eli hypoglykemian vaikutukset työkykyyn ovat merkityksellisempiä kuin hyperglykemian vaikutukset.

Diabeteksen hoito

Diabeteksen hyvän hoidon tavoitteisiin kuuluvat liitännäissairauksien ennaltaehkäisy ja optimaalisen elämänlaadun ylläpitäminen. Hoitotavoitteet ovat aina yksilölliset niin T1D:ssa kuin T2D:ssa. Hoitotavoitteita asetettaessa tulee huomioida sekä hypoglykemiaan liittyviä riskejä että hyperglykemiaan liittyviä pitkäaikaiskomplikaatiota.

Hoidon kulmakiviä ovat niin T1D:ssa kuin T2D:ssa terveellinen ruokavalio, liikunta ja lääkehoito. T2D:ssa ensisijainen lääke on metformiini, joka vaikutusmekanisminsa vuoksi ei käytännössä aiheuta hypoglykemioita eikä altista painon nousulle. Lääkevalikoima on laajentunut huomattavasti viime vuosina, ja tänä päivänä on kohtalaisen helppo valita seuraava lääke metformiinin rinnalle ilman suurentunutta hypoglykemian riskiä tai painon nousua. Näihin lääkkeisiin lukeutuvat ennen kaikkea SGLT2-estäjät ja GLP-1 agonistit. Molemmilla lääkeryhmillä on runsaasti muitakin suotuisia vaikutuksia kuin ainoastaan hyvä teho hyperglykemian hoitoon. SGLT2-estäjistä empagliflotsiinilla on julkaistu päätetapahtumatutkimus, missä osoitettiin sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden vähenevän merkittävästi tällä lääkkeellä.

Suomessa insuliinihoito on merkittävin yksittäinen syy hypoglykemioihin, mikä selittyy maamme vähäisellä sulfonyyliureoiden käytöllä. Insuliinirintamalla on tapahtunut myönteistä kehitystä. Ennen kaikkea uusi ylipitkävaikutteinen insuliini degludek (Tresiba^®) on muuttanut monen tyypin 1 diabeetikon elämää. Hypoglykemiariski on huomattavasti pienempi ja annosteluajankohta varsin joustava tällä uudella insuliinilla.

Diabeteksen liitännäissairaudet

Diabetes on sairaus, johon liittyy paljon muutakin kuin koholla oleva verensokeritaso. Diabetes aiheuttaa harvoin työkyvyttömyyttä – joskin se saattaa vaikuttaa työkykyyn. Sen sijaan diabeteksen liitännäissairaudet voivat heikentää toiminta- ja työkykyä. Terveydenhuollon tehtävä onkin yhdessä diabetesta sairastavan kanssa pyrkiä tehokkaasti ennaltaehkäisemään liitännäissairauksien syntyä. Diabetesta sairastavat ovat suuremmassa riskissä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin verrattuna ei-diabeetikkoihin, joten erityisesti verenpaineen ja dyslipidemian tehokkaaseen hoitoon tulee panostaa hyperglykemian hoidon ohella. T2D vaikuttaa elinaikaennusteeseen: henkilö, joka sairastuu 50-vuotiaana diabetekseen, kuolee noin 6–7 vuotta aikaisemmin kuin henkilö, joka ei sairasta diabetesta. Naissukupuoli ei myöskään suojaa diabeetikkoa sydän- ja verisuonisairauksilta. Valtaosa ennenaikaisista kuolemista johtuu nimenomaan sydän- ja verisuonisairauksista.

Usein krooniseen sairauteen liittyy myös suurentunut riski sairastua masennukseen. Useamman tutkimuksen mukaan masennusta esiintyy diabeetikoilla kaksi kertaa enemmän kuin ei-diabeetikoilla. Tämä luonnollisesti saattaa vaikuttaa työkykyyn. Masennus vaikuttaa usein epäedullisesti sokeritasapainoon, ja hyperglykemia taas saattaa masentaa. Tähän mahdollisesti syntyvään noidankehään tulisi kiinnittää huomiota.

Näkökyky on kaikille ensiarvoisen tärkeää. Sekä T1D:een että T2D:een liittyy suurentunut riski sairastua retinopatiaan. Noin 90 %:lla henkilöistä, jotka ovat sairastaneet T1D:sta 20 vuotta tai kauemmin, on todettavissa retinopatia. T2D-diagnoosivaiheessa todetaan jopa joka kolmannella retinopatia-muutoksia. Välttämättä retinopatia ei vaikutta näkökykyyn – toisaalta se voi jopa sokeuttaa. Säännöllinen silmänpohjien seuranta ennaltaehkäisevässä mielessä ja diabeteksen optimaalinen hoito ovat a ja o sekä retinopatian ennaltaehkäisyssä että työkyvyn ylläpitämisen kannalta.

Neuropatia on toinen yleinen ongelma, ja sitä esiintyy jopa 70 %:lla diabeetikoista. Neuropatia ei välttämättä ole myöhäiskomplikaatio, vaan se voi ilmaantua jo diagnoosivaiheessa T2D:ssa. Tyypillisiä diabeettisen neuropatian oireita ovat alaraajojen pistely, kipu ja puutuminen. Useimmiten nämä esiintyvät yöllä haitaten siten sekä yöunta että elämänlaatua. Alaraajojen neuropatia saattaa myös johtaa tuntopuutoksiin, jotka puolestaan voivat heikentää tasapainoa. Neuropatian ylivoimaisesti tehokkain hoito on ennaltaehkäisy ja jalkojen säännöllinen kontrolli.

T2D kulkee usein käsi kädessä ylipainon ja lihavuuden kanssa. Lihavuus sinänsä voi haitata monessa eri työtehtävässä, mutta sitä ei käsitellä tässä kirjoituksessa.

Hypoglykemia

Hypoglykemia on paljon muuta kuin helposti hoidettavissa oleva nälän tunne, vapina tai sydämen tykytys. Huomioitavaa on, että nämä hypoglykemian tyyppioireet saattavat puuttua monelta diabeetikolta, etenkin jos diabetes sairausvuosia on paljon. Pitkä diabeteksen kesto vaikuttaa normaaliin fysiologiaan, ja vastavaikuttajahormonien kyky varoittaa mahdollisesta hypoglykemiasta heikkenee sairauden keston myötä.

Hypoglykemiat liittyvät moneen asiaan ja tiedetään, että hypoglykemia voi altistaa sydän- ja verisuonitautitapahtumille. Henkilöillä, joilla on ollut yksi vakava hypoglykemiatapahtuma, on huomattavasti suurempi riski joutua sairaalahoitoon seuraavan vuoden aikana sydän- ja verisuonitautitapahtuman vuoksi. Hypoglykemialla on merkittäviä vaikutuksia sydämen sähköiseen toimintaan ja toiminnan säätelyyn, muun muassa QT-aika saattaa pidentyä altistaen pahimmassa tapauksessa fataaleille rytmihäiriöille. Saksalaistutkimuksen mukaan tämä ei ole pelkästään teoreettinen vaara: hypoglykemioiden ja niihin liittyvien rytmihäiriöiden esiintyvyys on varsin suuri. Vakavat hypoglykemiat on myös yhdistetty suurentuneeseen dementiariskiin. Eli kyseessä on merkittävä ja tärkeä kliininen ongelma.

Luonnollisesti hypoglykemia altistaa onnettomuuksille ja kaatumisille. Autoa ajaessa hypoglykemia voi olla kohtalokasta. Jokaisen vakavan hypoglykemian jälkeen tulisi arvioida kriittisesti siihen johtaneita tekijöitä sekä pohtia hoidon toteutusta ja tavoitteita uudestaan. Valtaosa hypoglykemioista johtuu käytössä olevista diabeteslääkkeistä ja liian tiukoista hoitotavoitteista.

Diabeetikko työelämässä

Tutkimusten perusteella suomalaiset T1D:sta sairastavat arvioivat työkykynsä hiukan heikommaksi kuin keskimääräinen suomalainen. Toisaalta tilastojen mukaan T1D:lla ei ole sen enempää sairauspoissaoloja kuin muillakaan suomalaisilla palkansaajilla.

Ammatinvalinnassa diabetes on joskus rajoittava tekijä, joskin useimmat ammatit sopivat myös diabeetikolle. Diabetes on sairaus, joka kannattaa – ja täytyy – huomioida ammatinvalinnassa etenkin nuorien T1D sairastavien kohdalla. Erityisesti sairauden krooninen luonne tulee ottaa huomioon: esimerkiksi 20 vuoden sairastamisvuoden jälkeen diabetes on saattanut heikentää oleellisesti kykyä tunnistaa hypoglykemioita.

Diabetesta sairastaville eivät ole kaikkein sopivimpia työtehtävät, jotka ovat fyysisesti erittäin vaativia. Lisäksi esimerkiksi ilmailualan, poliisin ja palomiehen työtehtävissä on vaatimuksia, joita diabetesta sairastavan on vaikea täyttää. Näissä ammateissa voi tulla eteen tilanteita, joissa mahdolliset yllättävät hypo- tai hyperglykemiatilanteet voivat aiheuttaa vaaratilanteita niin työntekijälle itselleen kuin myös sivullisille. Ammattiautoilija kuuluu myös niihin ammatteihin, johon diabetes saattaa vaikuttaa. Ammattiautoilijalta vaaditaan säännöllisiä diabeteskontrolleja ja täydellistä kykyä tunnistaa verensokerin laskun oireet. Ikävä kyllä pitkäkestoinen T1D vaikuttaa autonomisen neuropatian kautta usein tähän asiaan. Ammattiautoilijalla yksikin vakava hypoglykemia – eli hypoglykemia, johon tarvitaan ulkopuolista apua – vuoden aikana johtaa ajokieltoon, jonka kesto on 12 kuukautta.

Lopuksi

Vaikka diabetes on vakava krooninen sairaus, ei se silti ole este normaalille ja tasapainoiselle elämälle, johon kuuluu myös menestyminen työelämässä.