Vuoden 2015 kouluttajalääkäri Kari Mölsän juhlapuhe Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen valtakunnallisessa seminaarissa 25.11.2015

Omasta erikoistumispolustani

Lääkärin työhön kuuluu monia rooleja, kuten esimerkiksi sankarin, parantajan ja pelastajan roolit. Kun nuorena murrosikäisenä olin jalkaleikkauksessa Invalidisäätiön sairaalassa ja heräsin nukutuksesta, koin vahvan tunteen: minusta tulee isona lääkäri. Kun kerroin tulevaisuudensuunnitelmistani yhteiskoulussa rehtorille, hän sanoi, ettei meidän koulusta ole ollut tapana mennä lääketieteelliseen tiedekuntaan. En antanut tämän "kannustavan palautteen" kuitenkaan häiritä tulevaisuuden suunnitelmiani ja omat opettajani kyllä kannustivat ponnistelemaan unelmia kohti. Ymmärsin myös, että lyhyen historian omaavasta koulustamme jonkun olisi kuitenkin ensimmäisenä lääkikseen mentävä.

Valmistuttuani Helsingin yliopistosta vuonna 1983 hakeuduin Hyvinkään terveyskeskukseen töihin. Kiersin terveyskeskuksen kaikkia osa alueita ja päädyin myös sijaiseksi työterveyshuoltoon. Koin, että minulle avautui uusi mielenkiintoinen maailma. Muistan ensimmäisten työpaikkakäyntien tunnelmia: kenkätehtaan koneiden melun, liimojen hajun, työntekijät työn touhussa koneiden äärellä sekä kokeneet työterveyshoitajat ja työterveyslääkärikollegat opastamassa. Haluan näin kiittää hyvästä ohjaamisesta työterveyslääkärin polulle Hyvinkäällä työterveyslääkäreitä Heikki Sikasta ja Tuomo Oikarista!

Siirryin sitten työterveyslääkärin virkaan Porvoon terveyskeskukseen syksyllä 1984. Pääsin heti Työterveyslaitoksen pitkälle kurssille. Viihdyin Porvoossa ja innostuin työterveyshuollosta entistä enemmän. Oli oma työyhteisö. Oli mahdollisuus kehittyä työterveyslääkärinä ja työyhteisönä. Heräsi vahva ammatillinen identiteetti työterveyslääkärinä. Kaupungin monet toimialat ja työpaikat tulivat tutuiksi, samoin pientyöpaikat eri puolilla kuntayhtymää. Käynnistettiin maatalouden työterveyshuolto. Tähän saatiin hyvää koulutusta Kuopion aluetyöterveyslaitoksen kursseilta, joihin liittyi oleellisena osana opettavaiset tilakäynnit. Kurssit olivat useampipäiväisiä. Kollegat tulivat tutuiksi ja iltaisin tutustuttiin Kuopion iltaelämään: illalla tanssipaikalla tanssitettavat daamit veikkasivat sikalan isännäksi. Päivällä tehty sikatilakäynti oli jättänyt merkkinsä.

Halusin erikoistua työterveyshuoltoon. Tuolloin ei Helsingissä ollut vielä professuuria, vaan Porvoo kuului Kuopion alueeseen, ja ilmoittauduin erikoistujaksi professori Kaj Husmanille Kuopioon. Omaksi etäkouluttajalääkärikseni lupautui Nesteen Porvoon jalostamon ylilääkäri Rolf Ahlberg. Porvoon terveyskeskuksen työterveyshuollossa hoidin paljon yrityksiä, jotka toimivat alihankkijana Nesteen Sköldvikin tehdasalueella. Oli mielenkiintoista perehtyä kemikaaliriskien arviointiin koskien muun muassa bentseeniä ja orgaanista lyijyä. Samoin silloin oli vielä muovitehtailla mahdollisuus altistua herkistävälle ftaalihappoanhydridille. Isossa kuvassa kuitenkin opin, että suurimmat riskit liittyivät vuorotyöhön ja tupakointiin.

Minulla oli mahdollisuus aloittaa jo erikoistumisvaiheessa toimittajana Työterveyslääkäri-lehdessä. Kiitos päätoimittajille Kirsti Pakkalalle ja Rea Lagerstedtille! Toimituskunnan idearikkaissa kokouksissa vuosina 1988–2003 koin hienoa kollegiaalista yhteisöllisyyttä ja alamme uusien tuulien pohdintaa. Opin paljon tässä työssä. Rohkaisenkin erityisesti teitä erikoistuvia kollegoita kirjoittamaan Työterveyslääkäri -lehteen työterveyslääkärin työssä kertyvistä kokemuksistanne ja havainnoistanne.

Ramazziniin palatakseni, kirjoitin Työterveyslääkäri-lehteen 1/1996 referaatin puheeni alussa mainitsemastani Ramazzinin kirjasta. Referaatti perustui vuonna 1713 julkaistun jälkipainoksen ruotsinkieliseen käännökseen vuodelta 1991. Puheessani referoin kappaletta oppineiden sairauksista. Koko referaatti on luettavissa Virtuaaliyliopiston oppimisympäristössä Valtakunnallinen seminaari 2015 -kansiossa [https://moodle.tthvyo.fi/course/view.php?id=524].

Erikoistumisopintojen päätteeksi palvelin Työterveyslaitoksella. Silloin tulivat Mari Antti-Pojan johdolla työlääketieteen poliklinikalla tutuksi ammattitautien tutkiminen ja hoitaminen, opettajina Esa Rahkonen ja Markku Vanhanen. Vuodeosastolla sain opastusta ammattiastmojen ja haasteellisten työkykyarvioiden maailmaan Helena Taskiselta ja Matti Tuppuraiselta, kliiniseen fysiologiaan Olli Korhoselta ja opastusta ammatti-ihotauteihin Tuula Estlanderin, Lasse Kanervan ja Riitta Jolangin innoittamina.

Erikoislääkärinä elinikäistä oppimista

Erikoislääkäriksi valmistuttuani halusin varmistaa jatkuvan ajan tasalla pysymisen. Totesin, että pelkkä omassa työssä oppiminen ei riitä. Halusin verkostoitua, joten kokosin terveyskeskusten vastaavia työterveyslääkäreitä yhteen ja perustimme ryhmän. Meillä oli tapaamisia ja yhteistä pohdintaa työterveyshuoltojemme kehittämisestä. Myös laatuasiat olivat varhaisessa vaiheessa kiinnostuksen kohteenamme. Miten muut tekevät samoja asioita, ja miten pysymme ajan tasalla? Mitä pitäisi oppia tulevaisuudessa, ja mitä ovat tämän päivän hiljaiset signaalit?

Enpä tiennyt aikanaan kymmensormijärjestelemää lukioaikana opetellessani, kuinka siitä on hyötyä vielä tänäänkin tätä juhlapuhetta kirjoittaessa, ja kuinka siitä on ollut hyötyä työssäni.

Oma kliininen jatkokouluttautumiseni on lähtenyt arjen haasteista. Palo- ja pelastusalaa hoitaessani lähdin mukaan palo- ja pelastusalan lääkärien yhdistykseen Patrixiin, jonka puheenjohtajana toimi tuolloin Saila Lindqvist-Virkamäki. Oli innostavaa ja opettavaista olla mukana useampienkin palo- ja pelastusalan koulutuspäivien suunnittelussa ja toteutuksessa! Tules-vaivojen ongelmakentässä koin tarpeellisena manuaalisen lääketieteen opinnot ja yhteistyömuotojen kehittämisen työfysioterapeuttien kanssa. Musiikkiopistolaisia hoitaessani heräsi tarve perehtyä musiikkilääketieteeseen: arjen haasteina esimerkiksi muusikkojen kuulo tai muusikon käden krampin hoitaminen. Kiinnostus musiikkilääketieteeseen jatkui, kun siirryin vuonna 2001 Mehiläiseen vastaavaksi työterveyslääkäriksi Juhani Lukkarin alaisuuteen ja oppiin.

Kannustaisinkin teitä erikoistuvia kollegoita: Menkää mukaan alamme yhdistystoimintaan ja alakohtaisiin järjestöihin. Virittäkää vaikkapa journal clubeja yli organisaatiorajojen.

Kouluttajalääkärinä toimimisesta

Kouluttajalääkärin rooliin ryhtymisen koin tärkeäksi heti erikoistuttuani ja hain kouluttajalääkärioikeuden. Kouluttajana olen toiminut eri organisaatioissa ja kaikissa on ollut olennaista yhdessä oppiminen potilaista, työntekijäryhmistä ja työpaikoista, vastuita jakaen ja yhteisiä työpaikkakäyntejä tehden. Kysymys kuuluu: kuinka auttaa erikoistujaa tulemaan hyväksi työterveyslääkäriksi? Mitä tarkoittaa olla riittävän hyvä. Tehdä vaikuttavaa työtä, tuntea yritykset, käydä työpaikoilla. Kuinka auttaa kollegaa ottamaan tilaa ja johtajuus omien yrityksien suhteen? Siten, että hän osaa esittää toimenpiteitä, tarttua tilanteisiin, on utelias ja on saavutettavissa. Eli kasvaisi yleislääkäristä työterveyslääkäriksi.

Kaikkeen yllämainittuun kouluttajana toimimiseen on avannut uusia näkökulmia Helsingin yliopiston pedagoginen koulutus. Kiitokset Rea Lagerstedtin, Ritva Horpun ja Soile Jungewelterin innostavista pedagogisista koulutuspäivistä! Samalla ovat virtuaaliylipiston kurssit tulleet tutuksi ja omat Moodle-oppimisympäristön tunnukset aktivoiduksi. Hyödyntäkää hyvät erikoistujat virtuaaliyliopiston materiaaleja. Ei niistä ole meille konkareillekaan haittaa, pysymme ajan tasalla. Digitalisaatio ja virtuaalikurssit ovat tulleet jäädäkseen. Miten vielä aktivoida kurssien keskustelualustoja ja kokemusten vaihtoa, kas siinä haastetta.

Lääkärien työnohjauksesta

Kiinnostuin sittemmin myös työnohjauksesta, halusin oppia lisää työn hallinnasta ja ryhmäilmiöistä. Kouluttauduin työnohjaajaksi Martti Lindqvistin ja Seija Mansneruksen johdolla, mistä jatkoin opiskelua lääkärien Balint-ryhmien ohjaajaksi. Olisi hyvä, jos erikoistuvilla jatkossa olisi erikoistumisaikanaan mahdollisuus osallistua lääkärien ryhmätyönohjaukseen. Lääkärien työnohjauksesta kiinnostuneita kehottaisin tutustumaan Kristiina Patjan, Tuula Arvosen ja Kristiina Toivolan artikkeliin Työterveyslääkäri -lehdessä 3/2015: Kohtaamisia vastaanottohuoneessa – Balint-ohjaus lääkärintyön tukena.

Terveystalossa 2007 alkaen

Olen työskennellyt Terveystalo Porvoossa vuodesta 2007 jatkaen erikoistuvien ohjaamista. Elina Kupiaisen aloitteesta lähdimme kehittämään Terveystalon Etelä-Suomen alueellisia toimipaikkakoulutuksia. Hotelli Tornin näköalakabinetista muistuu mieleen hienoja koulutustilaisuuksia arjen yläpuolella. Nykyisin koulutukset toteutetaan valtakunnallisesti: verkkovälitteisesti ja moniammatillisesti. Mielenkiintoista on ollut olla kehittämässä Terveystalon koulutusvastaavana valtakunnallisesti myös erikoistuvien toimipaikkakoulutuksia, jotka oli aloitettu Eliisa Mäenpään ja Johanna Rantalan johdolla. Olen niitä nyt vetänyt Terveystalossa yhdessä Johanna Rantalan kanssa useamman vuoden. Tässä yhteydessä haluan kiittää koulutusmyönteisyydestä Terveystalon työterveyshuollon ylilääkäreitä, jotka ovat vuosien varrella kanssamme tätä koulutuskokonaisuutta kehittäneet: Pekka Rotoa, Tanja Vuorelaa, Esa Asikaista ja Minna Pihlajamäkeä. Kiitos myös kehittämisylilääkäri Päivi Metsäniemelle monista innostavista keskusteluista eri yhteyksissä.

Kouluttajalääkärin pätevyys tulevaisuuden tavoitteena

Olen edelleen erittäin innostunut työterveyshuollon erikoislääkärikouluttamisen kehittämisestä. Oma tavoitteeni on jossain vaiheessa saavuttaa kouluttajalääkärin erityispätevyys. Koulutusprosessia ohjaa protokollan mukaisesti mentori, ja haluan kiittää omaa mentoriani Eva Helaskoskea rakentavista ja kannustavista vuosittaisista arviointikeskusteluista. Koulutukseen liittyen olin elokuussa 2015 Duodecimin kouluttajalääkäriseminaarissa Vihulan kartanossa Virossa. Opin uutta muun muassa käänteisestä oppimisesta. Oli ilo tavata muiden erikoisalojen kliinisiä opettajia ja erikoislääkärikouluttajia, keskustelut olivat innostavia. Seuraava Duodecimin lääkärikouluttajien kesäkoulu on elokuussa 2016 Vaasassa ja kehottaisinkin meitä kouluttajalääkäreitä tulemaan mukaan! Omana kouluttajalääkärikoulutukseni portfoliona olen käyttänyt Taitoni.fi-palvelua. Samalla olen huomannut, kuinka tällekin on otettava aika ja täytettävä säännöllisesti, joten jaan teidän erikoistuvien ajanhallinnan haasteen, miten lokikirjaa tulee täytettyä strukturoidusti ja säännöllisesti.

Hyvät kollegat!

Nautitaan yhteisestä matkasta. Opitaan yhdessä, unelmoidaan, pidetään huolta kollegiaalisuudesta ja työterveyshuollon professiosta!