Erikoistuvan polku – oletko kartalla?

Erikoistuvan polku-projekti

Tilastotietojen valossa voidaan todeta erikoistujamäärän jatkuvasti kasvavan. Näyttäisi myös siltä, että erikoislääkärikoulutuksen loppuun saattaminen viivästyy ja opintojen eteneminen on saattanut jopa keskeytyä kokonaan. Helsingin yliopiston työterveyshuollon erikoislääkärikoulutustiimin kehittämispäivässä elokuussa 2012 pohdittiin tarvetta erikoistuvien tarvitsemalle tuelle opintojen loppuun saattamiseksi. Starttiseminaareja ja henkilökohtaisen erikoistumissuunnitelman tekemistä edesauttavia kursseja oli jo järjestetty aikaisempina vuosina. Erikoistuvilla oli ollut mahdollisuus saada henkilökohtaista neuvontaa ja ajankohtaisista asioista tiedotettiin Työterveyshuollon virtuaaliyliopiston ja sähköpostin välityksellä. Näiden toimien lisäksi päätettiin käynnistää Erikoistuvan poluksi nimetty projekti, jonka tavoitteena oli tukea opintojen etenemistä ja estää niiden viivästymistä kartoittamalla opintoja hidastavia tai estäviä tekijöitä.

Halusimme tällä projektilla välittää erikoistumista suunnitteleville kuvan koulutuksen kokonaisuudesta sekä siitä, mitä osaamista koulutuksen odotetaan tuottavan. Lisäksi kokosimme vastauksia yleisimmin esitettyihin työterveyshuoltoon erikoistumista koskeviin kysymyksiin ja ratkaisuja erikoistumisen mukanaan tuomiin ongelmiin. Nämä asiat koottiin yhteen ja lisättiin uudistettuihin Helsingin yliopiston työterveyshuollon koulutuksen verkkosivuihin, jotka julkaistiin vuoden 2014 alussa osoitteessa hy.tthvyo.fi.

Kysely erikoistujille

Keväällä 2014 toteutimme 292 työterveyshuoltoon erikoistuvalle lääkärille verkkokyselyn, jossa selvitettiin vastaajien erikoistumisvaihetta ja mahdollisia erikoistumista viivästyttäviä asioita. Kyselyyn vastasi 75 osallistujaa, joista 71 antoi luvan käyttää vastauksiaan tutkimuskäyttöön. Vastausprosentti koko erikoistujamäärään suhteutettuna oli 26 %.

Kaksi kolmasosaa vastaajista oli naisia. Vastaajista puolet ilmoitti erikoistumisensa pitkittyneen alkuperäisestä suunnitelmasta. Yhteensä 28 erikoistuvaa ilmoitti arvion erikoistumisen pitkittymisestä kuukausina. Keskimääräinen viivästys oli 46 kk (vaihteluväli 3 – 216 kk).

Kyselyssä tiedustelimme myös syitä erikoistumisen pitkittymiseen. Ylivoimaisesti suurin syy erikoistumisen pitkittymiseen oli perheen ja työn yhteensovittaminen. Toiseksi merkittävin ongelma olivat erikoistumiseen vaadittavien palvelujaksojen saaminen ja erikoistumisen aikatauluttaminen. Kolmanneksi tekijäksi vastaajat mainitsivat taloudelliset syyt ja neljänneksi oman aktiivisuuden hiipumisen. Yksi erikoistuvien esille tuomista erikoistumista tukevista asioista oli tietopankki, jossa olisi erikoistumispalveluiksi kelpaavien työpaikkojen yhteystiedot.

Erikoistuville suunnatussa kyselyssä pyydettiin vastaajia arvioimaan erikoistumiskoulutuksen suorittamisen aikataulua (Taulukko «»2). Huomattavaa oli, että vastaajista 18 % ilmoitti, ettei ole aikeissa valmistua koulutuksen myötä työterveyshuollon erikoislääkäriksi. Tämä tulos ei kuitenkaan välttämättä kuvaa erikoistumisalan todellista tilannetta vastausprosentin ollessa huomattavan pieni.

Kuva 2. Kyselyyn vastanneiden erikoistujien oma arvio valmistumisvuodesta kevään 2014 kyselyssä (71 vastaajaa)

Erikoistujat toivoivat lisäksi nykyistä enemmän ohjausta ja huolenpitoa. Yhteensä 17 erikoistuvaa toivoi kyselyssä henkilökohtaista yhteydenottoa yliopistolta. Kyselyn jälkeen Helsingin yliopiston työterveystiimin kliininen opettaja ottikin yhteyttä kaikkiin tätä toivoneisiin.

Kyselyyn vastanneiden perusteella saatiin tilannearvio, jonka mukaan Helsingin yliopistossa oli noin 100 työterveyshuoltoon erikoistuvaa, joiden erikoistumisen etenemisestä yliopistolla olevan tiedon ja tehdyn kyselyn perusteella ei voitu päätellä, onko erikoistuminen aktiivista. Koska kyselyn vastausprosentti oli pieni, päätimme jatkaa vastaamatta jääneiden erikoistuvien tavoittelemista ja lähetimme heille syksyllä 2014 kirjeen Suomen Lääkäriliitolla tarkistettuihin osoitteisiin. Emme raportoi näitä tuloksia koska lupasimme, ettemme käytä niitä tutkimustarkoitukseen.

Kehittämistoimet

Erikoistuvan polku -projektin myötä koottiin tiedot kaikkien viiden työterveyshuollon erikoislääkärikoulutusta järjestävän yliopiston yhdyshenkilöstä, johon voi ottaa yhteyttä erikoistumiseen liittyvissä kysymyksissä. Tutoreista kertova tiedote julkaistiin Työterveyslääkäri-lehdessä ja Työterveyshuollon virtuaaliyliopiston Facebook-ryhmässä.

Jatkossakin yliopistojen starttiseminaarit ja jatkostarttiseminaarit tukevat erikoistumisen loppuun saattamista. Pyrimme vuosittain ottamaan yhteyttä erikoistumisoikeuden kyseisenä vuonna saaneisiin erikoistujiin ja varmistamaan, että asiat sujuvat hyvin alusta alkaen. Myös ne, jotka eivät ole tehneet lukuvuosi-ilmoittautumista yliopistolle, koetetaan tavoittaa vuosittain.

Pohdinta

Työterveyshuolto on erikoisalana poikkeuksellinen, koska sen toimintaa ja sisältöä ohjataan suoraan lailla ja asetuksella. Myös sitä, kuka saa tehdä työterveyslääkärin työtä, suojataan juridisesti. Vuoden 2001 jälkeen valmistunut lääketieteen lisensiaatti saa työskennellä päätoimisesti työterveyshuollossa vain työterveyshuollon erikoislääkärinä tai työterveyshuoltoon erikoistuvana lääkärinä, jolloin erikoistumisoikeus saadaan lääketieteellisestä tiedekunnasta. Lain henki on luonnollisesti se, että erikoistuva on aktiivinen erikoistumisessaan ja vie suunnitellusti opintojaan eteenpäin.

Vuoden 2014 lopussa Helsingin yliopistossa työterveyshuoltoon erikoistumaan ilmoittautuneita lääkäreitä oli noin 280 (Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijarekisteri). Kun erikoistumiskoulutuksen aloittaa joka vuosi keskimäärin 27 lääkäriä, ja koulutuksesta valmistuu vuosittain keskimäärin vain 13 erikoislääkäriä, on erikoistuvien määrä jatkuvasti kasvussa. Suunnitelmissa on erikoislääkärikoulutuksen uudistuksen yhteydessä käynnistää kaikilla erikoisaloilla valintamenettely uusille erikoistumista suunnitteleville lääkäreille. Tämä tulee koskemaan myös työterveyshuoltoa, minkä vuoksi onkin tärkeää, että erikoisalalla on erikoistumassa opintosuunnitelmansa mukaisesti eteneviä erikoistuvia lääkäreitä. Valintamenettely ja erikoistujien määrän rajaaminen edellyttävät yliopiston erikoisaloilta toimenpiteitä, jotka estävät tilanteita, joissa halukkaat eivät pääsisi erikoistumaan kiintiön täytyttyä niistä, jotka eivät aiokaan erikoistua.

Näyttää kuitenkin siltä, että erikoistumisen loppuun saattamisessa pelkästään yliopistojen toimet eivät riitä. Näin ollen erikoistuvien työpaikat eli työterveyshuollon palveluntuottajat tulee ottaa mukaan koulutuksen suunnitteluun nykyistä kiinteämmin. Kannustaisiko määräaikainen, esimerkiksi kymmenen vuoden opinto-oikeus suorittamaan tutkinnon järkevässä ajassa? Pelkkä keppi ei erikoistumisen loppuun saattamisessa auta, koska sillä voi saada aikaan myös ongelmia. Toisaalta työterveyspalveluiden tuottajien työterveyslääkäriresurssit ja sitä kautta työterveyshuollon toiminta on turvattava. Olemme toimittaneet tämän projektin tulokset tiedoksi myös sosiaali- ja terveysministeriöön, jonka vastuulla on parhaillaan käynnissä oleva erikoislääkärikoulutuksen uudistaminen. Säännölliset tapaamiset erikoistujien ja yliopiston edustajien kanssa voivat myös edistää opintojen etenemistä. Erikoistuvien toive tietopankista, jossa olisi hyväksyttäviä palvelujaksoja tarjoavien toimipisteiden yhteystiedot, olisi luontevinta tuottaa yliopistolla.

On tärkeää tunnistaa projektin keskeiset kehittämiskohteet, jotka voivat parhaimmillaan tehostaa ja nopeuttaa erikoistumisen etenemistä. On hyvä saattaa loppuun se, minkä on aikanaan aloittanut. Erikoistumisen loppuun saattamisessa henkilökohtainen opintosuunnitelma on tärkeä. Yliopiston kanssa on hyvä olla yhteydessä, jos eteneminen viivästyy. Terveydenhuolto tarvitsee edelleen työterveyshuollon erikoislääkäreitä vastuutehtäviin, kouluttajiksi ja toisaalta myös työterveyslääkäreiksi, sillä asiakasyritystenkin vaatimuksissa usein on työterveyshuollon erikoislääkäri. Yksikään oppimistilanne ja epämukavuusalueella olo ei ole hukkaan heitettyä pääomaa. Onkin tärkeää kehittää itseämme ja samalla erikoisalaamme vaalimalla erikoislääkärin tutkintoa.