STLY:n syysseminaari Helsinki 6.11.2015: Työsuojelun ja työterveyshuollon yhteistyö
STLY:n syysseminaari järjestettiin perinteiseen tapaan Hotelli Scandic Parkissa. MSD toimi jälleen kerran vieraanvaraisena isäntänä ja loi onnistuneet puitteet korkeatasoiselle koulutukselle ja kollegoiden tapaamiselle. Syysseminaarin teema oli sama kuin tällä lehdellä, joten julkaisemme suuren osan esityksistä tässä numerossa erillisinä artikkeleina. Myös syyseminaaria edeltävän aamupäivän symposiumin alustukset herättivät runsaasti osallistumista ja keskustelua.
Vaikuttavaa vuorovaikutusta – motivoiva haastattelu
Aamupäivän symposiumin yksi alustuksista käsitteli motivoivaa haastattelua (MH). Teema koskettaa jokaista potilastyötä tekevää lääkäriä joka päivä: miten potilas motivoituu hoitoon tai tarvittavaan muutokseen?
Alustuksen pitäjä MSD:n kehityspäällikkö Reima Saarinen provosoi aluksi, onko terveydenhuollon vuorovaikutuksen tavoite terveysterrori vai motivoiva ohjaus. Esimerkiksi elämäntapasairauksissa vuorovaikutuksen tavoite tulisi olla, että potilas itse ottaa vastuuta ja pystyy hoitamaan ongelmansa. Potilas pitää siis saada sitoutumaan muutokseen – mutta miten? Sitouttamisen perusta on kunnioittava, turvallinen, luottamuksellinen vastanoton ilmapiiri. Lääkärin keskeinen rooli on toimia muutoksen mahdollistajana.
Tutkitusti pelkkä potilaan terveysongelmaan liittyvän tiedon lisääminen ei paranna sitoutumista. Eli ei yksin tiedosta – jos kaikki tapahtuisi tietoon perustuen, meillä kai olisi varsin vähän terveysongelmia?
Missä tilanteissa?
MH:n tekniikkaa on käytetty muun muassa tupakka-, paino-, liikunta-, masennus-, verensokeri-, lasten käytöshäiriö-, parisuhde- ja kaksoisdiagnoosi tilanteissa. MH toimii, kun halutaan elämäntapamuutoksia, hoitoon sitoutumista tai pitkäaikaislääkityksen toteutumista. Terveydenhuollossa ihmissuhteet koetaan usein kuormittavina; on mielenkiintoista, että MH näyttäisi vähentävän työntekijöidenkin kuormittumisen kokemuksia.
Toivosta, motivaatiosta ja niiden tukemisesta
Yksi tärkeimmistä muutosta ennustavista tekijöistä on potilaan toiveikkuus, että toivoa on paremmasta – tällöin potilas voi olla halukas ja valmis muutokseen. Pitää olla myös uskoa muutoksen tarpeellisuuteen ja omiin kykyihin toteuttaa se. Muutos vaatii usein myös jonkinlaista edeltävää kypsymistä, siis oikean ajankohdan. Sosiaalinen tukikin on tärkeää. Näissä ammattilainen voi olla avuksi – muutokseen heräämisessä ja sen toteuttamisen tuessa.
Alustaja jakoi motivaation ulkoiseksi ja sisäiseksi motivaatioksi. Jälkimmäinen, motivoituminen, koostuu muutamasta osiosta: ensiksikin itsemääräämisen tunteesta, että voin itse vaikuttaa. Toiseksi se vaatii kyvykkyyden tunnetta, että pystyn sen tekemään. Lisäksi tarvitaan yhteenkuuluvuuden tunnetta, että teemme sen yhdessä. Päätöksenteko syntyy usein näistä syntyvän tunteen perusteella. Vanha viisaus on tätä lähellä: motivaatiota syntyy, kun on kyky, halu ja tilaisuus.
Kun havaitaan muutoksen tarvetta, ambivalenssi usein vallitsee: tehdäkö muutosta vai ei, onko siitä hyötyä vai ei… Muodostuu ristiriitaa, heräämistä. Kehittyy muutospuhetta: kai minun pitäisi muuttaa tätä asiaa tai en minä näe tässä hyötyä… Ammattilaiselle tässä on sudenkuopan vaara: ammattilainen voi pitää ambivalenssia vastustuksena ja yrittää nujertaa sitä kannustamisen sijaan.
Tavoitteena aluksi muutospuhe
MH tavoitteina on muutospuheen aikaansaaminen eli että potilas itse alkaa puhua tarpeestaan muutokseen, käyttäytymisen ja tavoitteen välisen ristiriidan tunnistaminen ja tutkiminen, sisäisen motivaation herättäminen sekä se, että potilasta autetaan näkemään haitallisesta käyttäytymisestä luopumisen hyödyt. Kohtaamisessa empatian osoittaminen on keskeistä.
Perinteinen terveydenhuollon vuorovaikutus – ainakin kärjistäen sanoen – perustuu tietoon, on järkiperäistä vakuuttelua siitä, mitä ja miksi pitää tehdä, neuvomista ja ohjausta, vaatimista ja painostamista, syyllistämistä ja uhkailua, täynnä suljettuja kysymyksiä, infon jakamista ilman potilaan mielipiteen kysymistä. MH tavoittelee yhteistyötä, muutosmotivaation herättelyä, potilaan pystyvyyden tukemista, potilaan kuuntelua, empatiaa ja potilaan itsemääräämisoikeuden kunnioittamista, avoimia kysymyksiä ja reflektointia sekä luvan kysymistä ohjeiden antamiseen. Reflektoivaan kuunteluun kuuluu kysyminen (haluaisitko kuulla mielipiteeni asiasta?), tarjoaminen (mielessäni on parikin tilanteeseesi sopivaa vaihtoehtoa) ja kysyminen (miltä nämä vaihtoehdot kuulostavat, olisiko niistä jokin Sinulle sopiva?).
MH tavoittelee siis yhteistyötä potilaan kanssa hänen itsemääräämisoikeuttaan kunnioittaen. Tavoitteena on potilaan hyvinvointi hänen elämäntilanteessaan, ratkaisutkin löytyvät potilaalta – hän päättää, mihin hän on valmis, mihin hän voi sitoutua. Ammattilainen kertoo mahdollisuuksista ja auttaa valinnassa. Ammattilaiselta MH vaatii empatiaa, tavoitteen ja olemassa olevan välisen ristiriidan, epäsuhdan osoittamista, muutoskyvyn tukemista, syyllistämättömyyttä, korjausrefleksin välttämistä, hyväksyntää.
Keinoja ovat muun muassa avoimet kysymykset: kerro, mitä hyötyä ajattelet…, mitä haittoja Sinusta tähän liittyisi… miltä Sinusta tuntuu…? Ammattilaisen kuuntelu on reflektoivaa, ääneen pohtivaa, heijastavaa, myönteisesti vahvistavaa ja kiittävää.
Muutosmotivaation arviointia voi tehdä monessa muussakin yhteydessä tutulla asteikolla 1–10: arvioi tällä asteikolla, kuinka valmis olet muutokseen.
Kiinnostuitko?
Koulutusta on tarjolla maksullisina lyhytkursseina ainakin MSD:n kautta. Millerin englanninkieliset kirjat lienevät klassikoita. Lisäksi Duodecimilla on tupakasta vieroituksen verkkokurssi, jonka yhteydessä käytetään motivoivan haastattelun tekniikkaa. Virtuaaliyliopistossa on vaikuttavan vuorovaikutuksen itseopiskelukurssi. Youtubessa löytyy videoesimerkkejä runsaastikin (motivational interviewing). Tiedonhaun kautta tieteellisiäkin artikkeleja aiheesta löytyy, alustajan mukaan jo reilusti toistasataa. Kyse on jo tutkitusti vaikuttavasta menetelmästä.