Lääkärin uralle Tukholmassa

Hedelmiä, perehdytystä ja kielen opiskelua

Ensimmäinen ihmetyksen aihe oli se, että sairaalassa kahvi ja hedelmät kuuluvat koko henkilöstön työsuhde-etuihin. Tuoreita hedelmiä tuodaan osastojen kahvihuoneisiin koreittain muutaman kerran viikossa ja kaikki työntekijät saavat syödä niitä maksutta. Tällä pyritään lisäämään työntekijöiden hyvinvointia ja työssäjaksamista. Vastaava käytäntö on sairaaloiden ohella myös muilla työpaikoilla. Tämä tukee alan yrittäjiä ja luo uudenlaista työtä. Jouluna hedelmäkorit vaihtuvat juhlan kunniaksi suklaakoreiksi ja lisäksi henkilöstö saa lahjaksi kevyttä lukemista.

Jokaisessa työpaikassa olen saanut systemaattisen 2–5 viikon perehdytyksen, jossa on ollut selkeä aikataulu ja nimetty päivittäinen vastuuhenkilö. Kielen olen yllätyksekseni oppinut melko nopeasti alkukankeuden jälkeen. Jokaisella erikoisalalla on oma melko suppea sanasto, joka on tullut nopeasti tutuksi. Esimerkiksi kipua kuvaavat adjektiivit opin nopeasti kirurgian päivystyksessä.

Muistan kirkkaasti toisen työpäiväni, jolloin sain avustaa keisarinleikkauk-sessa. Kaikki oli uutta, sillä olin nähnyt leikkauksen kerran opiskeluaikana kurkistellessani kirurgien selän takaa. Nyt sain heti avustaa leikkauksessa ja tehtävänäni oli muun muassa ojentaa kollegalle instrumentteja, joiden ruotsalaisia nimiä en osannut lainkaan. Näin minut nuorena lääkärinä otettiin alusta asti mukaan toimintaan osaavassa ohjauksessa.

Tasa-arvoa ja monikulttuurisuutta

Ruotsalainen työyhteisö perustuu tasa-arvoon ja matalaan hierarkiaan. Työyhteisöt ovat jo pitkään olleet monikulttuurisia: monet lääkärit ovat opiskelleet ulkomailla tai ovat maahanmuuttajataustaisia. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, yllätyin työhaastattelussa kysymyksestä "Toimiiko yhteistyösi kätilöiden ja sairaanhoitajien kanssa, kun tulet Suomesta?" Ruotsissa lääkärit ja hoitajat tekevät tiivistä yhteistyötä ja pitävät toisiaan yhdenvertaisina. Tämä tulee esille myös siinä, että koko henkilöstö käyttää samanlaisia työvaatteita. Lääkärit eivät täällä saa hygieniasyistä mennä lääkärintakissa potilashuoneeseen eikä henkilöstö saa poistua sairaalan ulkopuolelle työvaatteissa.

Mieleeni on jäänyt ensimmäinen päiväni opiskelijavaihdossa, kun ylilääkäri huolehti moneen kertaan, että olin varmasti saanut aamukahvin, ennen kuin vastaanotto voitiin aloittaa. Kahvitteluun ja lounastamiseen käytetäänkin mielestäni enemmän aikaa kuin Suomessa, missä tauot pidetään lyhyinä ja töistä lähdetään aiemmin kotiin. Ruotsalaisiin tapoihin kuuluu, että kollegojen hyvinvoinnista huolehditaan työpaikalla. Työkaverit eivät kuitenkaan yleensä kuulu ystäväpiiriin vapaa-ajalla eikä työajalla keskustella yksityisasioista samaan tapaan kuin Suomessa.

Arkkiatri totesi valapuheessaan, että reilussa työyhteisössä jokainen on sekä opettaja että oppilas. Oman kokemukseni perusteella Ruotsissa sallitaan konsultaatiot paremmin kuin Suomessa. Työntekijät ovat mielestäni sisäistäneet hyvin sen, että opettaminen ja ohjaus kuuluvat kaikille. Työntekijät suhtautuvat opettamiseen myönteisesti, mikä helpottaa sekä nuorten lääkärien että opiskelijoiden tilannetta.

Hyvistä kokemuksistani huolimatta ulkomaista lääkärintutkintoa ei mielestäni arvosteta yhtä paljon kuin ruotsalaista – ei edes suomalaista. Tämä on tullut esille erityisesti erikoistumisviran saamisessa. Tällä hetkellä erikoistunkin naistentauteihin ja synnytyksiin Helsingin yliopistossa, mutta hankin työkokemustani täällä.

Olen löytänyt oman alani ja viihdyn työssäni erinomaisesti. Koen olevani etuoikeutettu, koska olen saanut oppia uuden kielen, nauttia erinomaisesta ohjauksesta ja työskennellä ammattitaitoisten työkavereiden ja mielenkiintoisten potilaiden kanssa. Paras työpäiväni on aina silloin, kun autan uuden ihmisen maailmaan.