Miten arvioida työttömien työkykyä?

Työttömien työkyvyn arviointi poikkeaa työssä olevan työkyvyn arvioinnista

Mitä työkyvyllä oikein tarkoitetaan? Työkyvyn arvioinnin sisällöt ja menetelmät muuttuvat sen mukaan, mikä on arvioinnin intressi ja mikä on taustalla vaikuttava toimintakykykäsitys. Jos käsite pohjataan biomedikaaliseen sairaus- ja toimintakykykäsitykseen, työkyvyn arviointiin voi riittää se, mitä meille perinteisesti on opetettu. Kyse on sairauslähtöisestä arviosta, jossa tiedetyn sairauden tai vamman aiheuttama toimintakyvyn heikentymä rajoittaa työssä suoriutumista. Tämä näkökulma sopii työkyvyn arviointiin vain suhteellisen rajoittuneissa ja akuuteissa tilanteissa, esimerkiksi vammojen jälkeen tai nopeasti parantuvien sairauksien yhteydessä. Kun sairaus on pitkäkestoinen ja/tai siihen liittyy psykososiaaliseen toimintakykyyn vaikuttavia elementtejä, objektiivinen biomedikaalinen näkökulma ei riitä ja toimintakyvyn näkökulman laajentaminen monialaiseksi on tarpeen. Tähän antaa teoreettisen viitekehyksen WHO:n kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus, ICF. ICF:n viitekehyksen lisäksi monialaisessa työ- ja toimintakyvyn arvioinnissa tarvitaan elämänkulun aikaisen toiminnan arvioinnin ja asiakkaan toimijuuden näkökulmia.

Koska työttömällä ei ole työtä, työkykyarvio aloitetaan yleisen toimintakyvyn arvioinnilla. Tämä aiheuttaa suurimman eron lääkärin ajatteluun verrattuna työssä käyvän arviointiin. Monialaista työkykyarviota ei lähdetä tekemään pelkästään vastaanotolla saatuihin tietoihin (haastattelu, havainnointi ja tutkimukset) perustuen. Vain haastatteluun pohjautuvat esitiedot voivat antaa virheellisen kuvan esimerkiksi masennuksen, jännittämisen tai kehitysvammaisuuden vuoksi. Monialaista tietoa asiakkaasta on yleensä yllin kyllin olemassa, kunhan osaamme sitä hyödyntää. Työttömälle henkilölle tehdään TE-toimistossa erilaisia selvityksiä, ja siellä on yksityiskohtaista tietoa koulutus- ja työhistoriasta sekä muun muassa toteutuneista työkokeiluista ja työhönosoituksista. Sosiaalityössä on tietoa sosiaalisesta toimintakyvystä, taloudellisesta tilanteesta, sosiaalisesta verkostosta tai esimerkiksi selviytymisestä kuntouttavassa työtoiminnassa. Kelalla on jäljennökset muualla asiakkaasta laadituista lääkärinlausunnoista.

Haastatellessa on mahdollista saada tietoa asiakkaan yksilöllisistä tekijöistä, esimerkiksi motivaatiosta, persoonallisuudesta, asiakkaalle merkityksellisistä asioista ja hänen omista toiveistaan ja kyvyistään. Asiakkaan oma käsitys työkyvystään työhönmenon halun, pystyvyyden ja mahdollisuuksien määrittelyn avulla tuo arviointiin edellä mainitun toimijuuden näkökulman.

Työkyvyn arvioinnissa ei ole kysymys terveydentilan arvioinnista, koska terveys ei ole sama kuin työkyky. Tämän vuoksi terveystarkastuksissa perinteisesti käytetyt terveyden edistämisen välineet ja tutkimukset eivät riitä.

Lääkärin tehtävä työttömän työkyvyn arvioinnissa

Työttömän työkyvyn arvioinnissa lääkärin tehtävänä on ensiksi muodostaa kerätyn informaation (taulukko «»1.) avulla kuva asiakkaan yleisestä toimintakyvystä, suoriutumisesta koulutus- ja työuralla sekä päätellä sen jälkeen, voiko toimintakyvyn heikkeneminen johtua jostakin sairaudesta (kuva «»2). Tärkeää on muistaa, että työttömät eivät käy vastaanotoilla samassa määrin kuin muut ikätoverit ja asiakkaalla voi olla esimerkiksi vaikea toimintakykyä heikentävä mielenterveyden tai oppimiskyvyn häiriö, jota ei ole aiemmin tutkittu. Koulutus- ja työuratiedoista voi lähteä epäilemään esimerkiksi oppimisvaikeutta tai jopa kehitysvammaisuutta, kun koulutus on toteutunut mukautetusti ja työuralle pyrkiminen on ollut epäonnistumisten sävyttämää. Yleinen toimintakyvyn heikkous on tärkeä tunnistaa esimerkiksi sosiaalisesta vetäytymisestä ja passiivisuudesta ja muistaa, että toimintakykyä on muukin kuin fyysinen toimintakyky. Asiakas tuo harvoin aktiivisesti esille sellaisia toimintakykyhaittoja, joihin liittyy syyllisyyttä, huonommuutta tai häpeää, mutta näiden käsittely on yleensä mahdollista ymmärtävässä ja kunnioittavassa vuorovaikutuksessa. Kehitysvammaisilla ei ole useinkaan kykyä arvioida omaa suoriutumista tai tuoda ongelmia esille vastaanottotilanteissa. Jos toimintakyvyn heikkouden taustalta syntyy epäily sairaudesta tai vammasta, edetään sen jälkeen samoin kuin muutoinkin lääketieteessä, eli tutkitaan, laaditaan hoito- ja kuntoutussuunnitelmat ja pidemmän tähtäimen tulkinta työ- ja toimintakyvystä esitetään vasta näiden jälkeen. Vaativissa työkykyarvioissa toimintakyvyn tutkimuksiin ja työkyvyn tulkintaan osallistuu moniammatillinen työryhmä. Viime kädessä tulkinnan työkyvystä tekee kuitenkin lääkäri informaation keräämisen ja tutkimusten jälkeen.

Kuva 1. Monialainen työ- ja toimintakykyarvion sisältö ja esimerkkejä informaation lähteistä

Kuva 2. Lääkärin tehtävä työttömän työkyvyn arvioinnissa.

Työkaluja ja rakenteita monialaiseen yhteistyöhön

Monialaiseen verkostoyhteistyöhön liittyy monenlaisia haasteita. Yhteiskunnallinen ja taloudellinen paine on lisännyt kuntien kiinnostusta moniongelmaisten asiakkaiden palveluprosessien kehittämiseen. Toiminnan kehittäminen vaatii paitsi eri sektoreiden johtamista yhdessä myös rakenteita ja uusia välineitä yhteistoiminnan toteuttamiseen. Näistä on saatu kokemuksia esimerkiksi vuonna 2015 päättyneissä lukuisissa työllisyyden kuntakokeiluhankkeissa. Työvoiman palvelukeskukset ovat lainsäädäntöuudistuksen myötä muuttuneet monialaisiksi yhteispalvelupisteiksi, joissa TE-toimen, kunnan sosiaali- ja terveyspalveluiden ja Kelan odotetaan tekevän uudenlaista yhteistyötä. Toisin kuin usein ajatellaan, tietosuoja- ja salassapitosäädökset eivät ole yhteistyötä estäviä silloin, kun toiminta on hyvin suunniteltua ja tapahtuu yhteistyössä asiakkaan kanssa. Myös ensimmäisiä tietojärjestelmäratkaisuja työvälineeksi tähän yhteistyöhön on kehitetty.

Hyvä työterveyshuoltokäytäntö

Työterveyshuollossa edellytetään tehtäväksi terveystarkastuksia ennen palvelussuhteen päättymistä terveyden ja työkyvyn arvioimiseksi, työllistymisen terveydellisten edellytysten selvittämiseksi sekä suunnitelman laatimiseksi terveyden ja työkyvyn ylläpitämisestä ja jatkotoimiin ohjaamisesta. Kuten muukin työterveyshuolto, nämä tarkastukset tulisi toteuttaa suunnitelmallisesti yhteistyössä työpaikan kanssa. Työttömien terveydenhuolto on vaikea järjestää kokonaisuudessaan työterveyshuoltoihin, sillä esimerkiksi sellaiset henkilöt, jotka eivät koskaan pääse ensimmäiseenkään työsuhteeseen eivät työterveyshuoltoja kohtaa. Työttömien työkyvyn arviointi ja työllistymiskyvyn tukeminen ovat pitkäkestoisia prosesseja, joissa asiakkaan luottamuksen herättäminen sekä itseensä että palvelujärjestelmään on välttämätöntä. Uusi sosiaalihuoltolaki määrittelee tämän mukaisen ohjauksen monialaisissa prosesseissa kunnan sosiaalityön tehtäväksi. Nämä huomioiden vastuu pitkäaikaistyöttömien terveydenhuollon palveluista, myös työkyvyn arvioinnista, asettuu luonnollisimmin julkisen terveydenhuollon hoidettavaksi.