Sisäilmasto-ongelmaisen rakennuksen selvitykset ja altistumisolosuhteiden arviointi

Lähtötilannearvio on selvitysten tärkein vaihe

Yleensä selvitykset lähtevät käyntiin tilojen käyttäjien tekemien havaintojen ja sisäilmaan liitetyn oireilun perusteella. Lähtötilanteen asiantunteva arviointi on tärkeää, jotta voidaan arvioida tarvittavia selvityksiä ja niiden laajuutta. Lähtötilannetta arvioidaan yleensä yhdessä kiinteistön omistajan, työpaikan ja henkilöstön edustajan, työterveyshuollon, työsuojelupäällikön ja muiden tarvittavien asiantuntijoiden kanssa. Jos rakennukseen tai tiloihin liittyy aikaisempia sisäilmasto-ongelmia, rakennuksessa tai sen järjestelmissä on havaittu puutteita tai tiloihin liitetään sisäilmasta aiheutuvia oireita, on ongelman selvittelyyn hyvä ottaa mukaan rakennusterveysasiantuntija. Rakennusterveysasiantuntijan, työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyön merkitys on suuri, koska tässä vaiheessa voidaan selvityksiä suunnata sellaisiin tiloihin, joissa tiedetään työntekijöiden oireilevan tai epäillään työperäistä sairautta. Usein voi olla myös tarve tarkastella sisäilmaongelmien ratkaisuun liittyviä työpaikan toimintamalleja ja viestintää, joilla on todettu olevan vaikutus sisäilmasto-ongelmien ratkaisuissa (Lahtinen 2004). Oikein arvioitu lähtötilanne on selvitysten tärkein vaihe, jossa määritellään oikein kohdistetut ja oikean laajuiset selvitykset. (Tähtinen, Lappalainen, Palomäki ym. 2015.)

Asiantuntijoiden pätevyydet rakennuksen kuntoon ja sisäilmastoon liittyvissä selvityksissä

Rakennusten kunnon ja sisäilmastoselvityksien tekemiseen käytetään pätevöityneitä asiantuntijoita, kuten sisäilma-asiantuntijaa, kosteusvauriokuntotutkijaa ja rakennusterveysasiantuntijaa tai saman osaamisen omaavaa työparia ongelman ja selvitystyypin mukaan. Pätevöityneiden asiantuntijoiden tiedot löytyvät VTT:n ja FISE Oy:n www-sivuilta. Usein työpaikoilla voidaan tarvita myös tukea ongelmanratkaisuprosessissa, altistumisolosuhteiden ja terveydellisen merkityksen arvioinnissa sekä viestinnässä, joissa voidaan käyttää aihealueisiin perehtyneitä muita asiantuntijoita. (Lappalainen, Reijula, Tähtinen ym. 2016.)

Rakennuksen kuntoon ja sisäilmastoon liittyvät selvitykset

Rakennuksen kuntoon liittyvien selvitysten tavoitteena on selvittää mahdollisesti rakennukseen liittyvät sisäilmasto-ongelmien aiheuttajat ja niiden syyt sekä määritellä tarvittavien korjausten lähtötiedot. Selvitysten sisältö vaihtelee tapauskohtaisesti ongelman laadun ja laajuuden mukaan. Rakenteiden kunnon ja vaurioiden laajuuden määritteleminen tehdään muun muassa rakenneavausten avulla tarkastelemalla rakennetta ja sen materiaalien kuntoa, ottamalla tarvittavia materiaalinäytteitä ja mittaamalla rakenteen kosteutta.

Sisäilman epäpuhtauksien mittaamiseen liittyy paljon epävarmuustekijöitä kuten tilojen toiminnasta ja ulkoilmasta peräisin olevat epäpuhtaudet ja mittausajankohdan sattumanvaraisuus. Rakenteista peräisin olevien epäpuhtauksien pääsy sisäilmaan riippuu muun muassa rakennuksen ja ulkoilman välisestä paine-erosuhteesta ja rakenteiden ominaisuuksista (muun muassa materiaali, ilmatiiviys). Sisäilman epäpuhtauksien viitearvot eivät pääsääntöisesti ole terveysperusteisia, vaan ne perustuvat tutkimustuloksiin tavanomaisista pitoisuuksista tutkituissa ympäristöissä. Toiminnaltaan erityyppisissä sisäympäristöissä käytetään mittaus- ja analyysitulosten tulkintaan eri ohjeita. (Lappalainen, Reijula, Tähtinen ym. 2016.)

Selvitysten raportointi ja luotettavuus

Rakennuksen kuntoon ja sisäilmastoon liittyvien selvitysten raportissa esitetään ongelman aiheuttaneet syyt ja niiden laajuus rakennuksessa. Lisäksi raportissa kerrotaan käytetyt tutkimus- ja näytteenottomenetelmät, missä laboratoriossa näytteet on tutkittu sekä mihin viite- ja ohjearvoihin tuloksia verrataan. Pelkkien ilmanäytteiden tulosten (etenkin mikrobinäytteet) perusteella ei voida arvioida rakennuksen kuntoa, vaurioiden aiheuttajaa ja vaurioiden laajuutta. Ilmanäytteet voivat kuitenkin tukea rakennusteknisiä selvityksiä. Rakennukseen liittyvien selvitysten yhteydessä rakennustekniikan lisäksi yleensä selvitetään rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmän soveltuvuus käyttötarkoitukseensa, sen toiminta ja puhtaus sekä rakennuksen paine-erosuhteet. Rakennusten kuntotutkimusten sisältöä, menetelmiä ja tulosten tulkintaa sekä raportointia on ohjeistettu ympäristöministeriön päivitettävänä olevassa oppaassa Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimusopas (1997).

Hyvän selvityksen perusteella voidaan arvioida altistumisolosuhteet

Altistumisolosuhteiden arvioinnin tekee rakennusterveysasiantuntija (tai vastaava työpari) rakennus-, ilmanvaihto- ja sisäilmastoselvitystuloksiin perustuen. Altistumisolosuhteiden arvioinnissa kuvataan altistumisolosuhdetta, ja tietoa voidaan hyödyntää työterveyshuolloissa terveydellisen merkityksen arvioinnissa muiden työterveyshuollon tietojen ja sisäilmastokyselytulosten ohella. Altistumisolosuhteiden arviointiin tarvitaan tiedot rakenteiden vaurioiden laajuudesta ja vaurioiden määrästä, epäpuhtauslähteen ja sisäilman välisestä ilmayhteydestä sekä rakennuksen paine-erosuhteista, ilmanvaihtojärjestelmän vaikutuksesta sisäilmaston laatuun ja muista sisäilman epäpuhtauslähteistä. Edellä mainituille tekijöille on kuvattu pääperiaatteet, joiden avulla tekijöitä voidaan luokitella eri tasoille. Luokittelun avulla voidaan tarkastella olosuhteiden haitallisuutta tilojenkäyttäjille – tasoina ovat yleensä haitallinen altistumisolosuhde epätodennäköinen, mahdollinen, todennäköinen ja erittäin todennäköinen. Epäpuhtauksissa huomioidaan aina epäpuhtauslähteen laajuus ja voimakkuus, minkä perusteella altistumisolosuhteet voidaan joissakin tilanteissa luokitella eri tavoin.

Työterveyshuollon aktiivinen rooli sisäilmaongelman ratkaisuprosessissa (sisäilmaryhmissä ja työpaikkaselvityksissä) on tärkeä, koska silloin selvityksissä voidaan huomioida paremmin työterveyshuollon tarvitsema tieto. Altistumisolosuhteiden ja olosuhteiden terveydellisen merkityksen arvioinnin pääperiaatteista kerrotaan Työterveyslaitoksen uudessa maksuttomassa verkkojulkaisussa Ohje työpaikkojen sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen (2016). Työterveyslaitoksen julkaisu Sisäilmasto-ongelma työpaikalla – Ratkaisuja työterveyshuollon toimintaan ja potilasvastaanotolle ilmestyy myöhemmin tänä vuonna.