Työn muokkauksen tarpeet ja keinot mielenterveyshäiriöiden näkökulmasta

Mitä on mielenterveys?

Mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan (WHO 2013).

Miten yleisiä mielenterveyden häiriöt ovat?

Vuosittain 1,5 % suomalaisista sairastuu johonkin mielenterveyshäiriöön. Joka viides suomalainen sairastaa jotakin mielenterveyden häiriötä. Työssäkäyvistä suomalaisista noin 6 % sairastaa vuoden aikana masennustilan, ja ainakin joka kymmenes tai ehkä jopa joka viides suomalainen kokee elämänsä aikana ainakin yhden vakavan masennusjakson. Mielenterveyden häiriöt, ja näistä erityisesti masennustilat, ovat Suomessa yleisin työkyvyttömyyden syy.

Mikä on mielenterveyshäiriö?

Mielenterveyshäiriö on oireyhtymä, johon sisältyy kliinisesti merkittäviä häiriöitä yksilön ajattelussa, tunteiden säätelyssä tai käyttäytymisessä kuvastaen mielen toiminnan taustalla olevien psykologisten, biologisten tai kehityksellisten prosessien toiminnan häiriintymistä. Mielenterveyden häiriöihin yhdistyy yleensä merkittäviä vaikeuksia sosiaalisissa, ammatillisissa tai muissa tärkeissä aktiviteeteissa. Odotettavissa oleva tai sosiaalisesti hyväksytty reaktio tavalliseen kuormitustekijään tai menetykseen ei ole mielenterveyshäiriö. Sosiaalisesti poikkeava käyttäytymismalli (esimerkiksi poliittinen, uskonnollinen tai seksuaalinen) taikka lähinnä yksilön ja yhteiskunnan välille syntyvä ristiriita ei ole osoitus mielenterveyden häiriöstä, ellei poikkeavuus tai ristiriita ole syntynyt edellä mainitun kaltaisesta yksilön mielen toiminnan häiriintymisestä (DSM-V).

Mielenterveyden häiriöt ilmenevät, kun yksilön voimavarat eivät riitä kohtaamaan ympäristön vaatimuksia ja ylläpitämään psyykkistä tasapainotilaa. Häiriöiden syyt ovat yleensä monitekijäisiä ja taustalla on usein perimän ja ympäristön yhteisvaikutuksia. Yksilöllä voi olla rakenteellinen alttius, ja kun siihen yhdistyy ulkoisia elämänaikaisia ja/tai ajankohtaisia riskitekijöitä, tämä voi johtaa häiriön kehittymiseen.

Mitä ovat tavallisimmat mielenterveyden häiriöt?

Masennus on erityisesti keskivaikean ja vaikean asteisena jatkuva, pitkäaikainen oireisto, johon liittyy mielialan lasku ja joka aiheuttaa ongelmia yksilön ajattelussa, käyttäytymisessä, normaaleissa aktiviteeteissa sekä fyysisessä terveydentilassa. Masennustilat ovat sekä Suomessa että muissa länsimaissa yksi yleisimmistä työkyvyttömyyden syistä. Vuonna 2007 Suomessa korvattiin masennustilojen vuoksi kaikkiaan yli 2,5 miljoonaa sairauspäivää.

Paniikkihäiriössä yksilö kokee toistuvia paniikkikohtauksia, joista vähintään yksi johtaa minimissään kuukauden ajan jatkuvaan lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen tai välttämiskäyttäytymiseen. Pelätessään kohtauksen uusiutumista paniikkihäiriöstä kärsivä alkaa vältellä tilanteita, joissa oireita on aiemmin tullut, ja tämä johtaa tavallisesti elämänpiirin kapeutumiseen. Paniikkihäiriöstä voidaan puhua myös tilanteessa, jossa yksilö on kokenut alle neljä paniikkikoh-tausta, mutta tuntee jatkuvaa pelkoa uudelleen toistuvasta paniikkikohtauksesta.

Traumaperäinen stressihäiriö on ahdistuneisuusoireisto, joka voi kehittyä voimakasta pelkoa, avuttomuutta tai kauhua aiheuttaneen tapahtuman seurauksena. Lyhytkestoinen ahdistuneisuus tai mielialan lasku on tämän kaltaisen tapahtuman jälkeen normaalia, mutta traumaperäisessä stressihäiriössä oireisto on voimakkaampi ja jatkuu yli kuukauden ajan. Oireina voi olla traumakokemuksen uudelleen elämistä takaumien muodossa, pyrkimystä välttää kokemuksesta muistuttavia ihmisiä, ajatuksia tai tilanteita sekä tunnereaktioiden epätarkoituksenmukaista voimistumista (ylireagointia). Oireiden seurauksena yksilön toimintakyky heikkenee. Traumaperäinen stressihäiriö kehittyy yleensä kolmen kuukauden sisällä tapahtumasta, mutta voi joskus myös tulla esille viiveellä.

Pakko-oireinen häiriö (OCD) luokitellaan myös ahdistuneisuushäiriöiden ryhmään. Oirekuvaan kuuluvat pakkoajatukset ja/tai -toiminnot, jotka häiritsevät ja estävät yksilön muita päivittäisiä toimia merkittävässä määrin sekä aiheuttavat ahdistuneisuutta ja kärsimystä.

Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä ahdistus ei liity tiettyihin tilanteisiin eikä se esiinny kohtauksittain kuten paniikkihäiriössä, vaan on jatkuvaa, aaltoilevaa ja ajelehtivaa jännittyneisyyttä ja rauhattomuutta. Ahdistuneisuus ilmenee usein kohtuuttomana ja liiallisena huolena ja murehtimisena esimerkiksi taloudellisesta tilanteesta tai terveydestä. Häiriöön liittyy yleensä keskittymis- ja univaikeuksia, uupumusta, kyvyttömyyttä rentoutua sekä erilaisia fyysisiä oireita.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö (maanis-depressiivinen sairaus) luokitellaan vaikeampiin mielenterveyden häiriöihin. Sen oirekuvaan kuuluvat äärimmäiset vaihtelut mielialassa, energiatasossa ja toimintakyvyssä. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on pitkäaikainen, yleensä elämänikäinen sairaus, jossa toistuvat viikkojen tai kuukausien pituiset mania- ja masennusjaksot. Sairastuneella on yleensä kuitenkin myös pitkiä täysin oireettomia tai vähäoireisia jaksoja. Sairaus puhkeaa tyypillisesti nuoruudessa tai varhaisessa aikuisiässä.

Skitsofrenia on tavallisin psykoosisairaus, ja se luokitellaan myös vaikeisiin mielenterveyden häiriöihin. Skitsofrenia heikentää usein yksilön todellisuudentajua sekä kykyä ajatella selkeästi, hallita tunteita, tehdä päätöksiä ja ylläpitää sosiaalisia suhteita.

Epävakaa persoonallisuushäiriö on usein huonosti ymmärretty, vakava häiriö, johon sisältyy jatkuvaa epävakautta mielialoissa, sosiaalisissa suhteissa, minäkuvassa ja käyttäytymisessä. Se on ennen kaikkea tunteiden säätelyn häiriö. Epävakaudesta seuraa ongelmia yksityiselämässä, työympäristössä, pitkäjänteisessä toiminnan suunnittelussa sekä yksilön identiteetissä.

ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö on lapsuudessa alkava ja usein aikuisiälle jatkuva kehityksellinen häiriö. Sen yleisyyden aikuisilla on arvioitu olevan 3–5%. ADHD ilmenee keskittymisen ja toiminnanohjauksen vaikeuksina ja/tai ylivilkkautena sekä impulsiivisena käytöksenä. Usein motorinen levottomuus vähenee aikuisuutta kohti tai muuttuu sisäiseksi rauhattomuuden tunteeksi. Keskeisiä ja pysyvimpiä ongelmia aikuisilla ovat tarkkaavuuden pitkäkestoisen ylläpitämisen ja toiminnanohjauksen vaikeudet.

Mielenterveyden häiriöstä aiheutuva työn muokkauksen tarve

Mielenterveyden häiriöstä kärsivällä työntekijällä voi esiintyä joitain alla aiemmin mainittuja ongelmia työssä, mutta harvoin kuitenkaan kaikkia. Ongelmien vaikeusaste myös vaihtelee suuresti. Osa mielenterveyshäiriöistä ei aiheuta työssä mitään ongelmia tai sopeuttamistarpeita ja joillain yksilöillä muokkaustoimet voivat olla hyvin pieniä ja kevyitä. Alla oleva lista on esimerkinomainen eikä kaikenkattava, ja jokaisen työntekijän tilanne tulisi aina arvioida yksilöllisesti ja tapauskohtaisesti.

Mietittäviä kysymyksiä:

1. Minkälaisia rajoitteita/ongelmia työntekijän mielenterveyshäiriö aiheuttaa?
2. Miten nämä rajoitteet/ongelmat vaikuttavat työntekijään ja hänen työsuoritukseensa?
3. Mitkä työtehtävät ovat näiden rajoitteiden vuoksi työntekijälle erityisen ongelmallisia?
4. Mitkä työn muokkaustoimet ovat mahdollisia näiden ongelmien poistamiseksi? Ovatko kaikki mahdolliset resurssit käytössä muokkaustoimista päätettäessä?
5. Mikä on työntekijän oma käsitys tarpeellisista ja mahdollisista muokkaustoimenpiteistä?
6. Kun työn muokkaustoimenpiteet on otettu käyttöön, seurataanko niiden vaikutusta yhdessä työntekijän kanssa ja arvioidaanko lisätoimenpiteiden tarvetta myöhemmin?
7. Onko esimiesten tai työtovereiden osalta tarvetta järjestää koulutusta mielenterveyden häiriöistä yleisesti?

Ehdotuksia työn muokkaamiseksi:

Tehokkaat ja vaikuttavat työtavat