Statiinihoidon vaikuttavuutta parantamassa

Yli 660 000 suomalaista, eli lähes joka kahdeksas kansalainen, sai statiineista sairaus-vakuutuskorvausta vuonna 2015, jolloin Kelan tämän ryhmän lääkkeistä korvaama kokonaissumma oli lähes 36 miljoonaa euroa. Hoidon oikea kohdentaminen ja vaikuttavuuden parantaminen ovat täten merkittäviä sekä kansanterveyden että -talouden kannalta. Hoitotutkimuksissa osoitetusta tehosta, matalasta kustannuksesta ja vähäisistä haittavaikutuksista huolimatta statiinien vaikuttavuus arkielämässä jää odotettua heikommaksi, mikäli lääkehoitoon ei sitouduta. Huono hoitoon sitoutuminen tai hoidon ennenaikainen lopettaminen lisää tutkitusti haitallisia valtimotautitapahtumia ja terveydenhuollon kokonaiskustannuksia.

Järkevän lääkehoidon edellytyksenä on sopivan käyttöaiheen ja sopivan lääkkeen valinnan lisäksi se, että potilas ymmärtää lääkityksensä merkityksen ja sitoutuu hoitoonsa. Kun potilaalle on löydetty turvallisin ja kustannustehokkain lääkehoito, vaatii sen ihanteellisen vaikuttavuuden saavuttaminen myös hyvää hoitoon sitoutumista. Se tarkoittaa, että potilas käyttää vähintään 80 % hänelle määrätyistä lääkkeistä.

Tavoitteenani oli selvittää statiinien lääkemääräyskäytäntöjä ja käyttöä sekä tunnistaa hoitoon sitoutumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimukseni osoitti huolestuttavasti, että sydänsairailla potilailla haitallinen alkoholin käyttö ja elämäntapariskien kasautuminen ennustivat huonoa statiinihoitoon sitoutumista: alkoholin keskimääräisen viikkokulutuksen ylittäessä naisilla 16 ja miehillä 24 annosta, riski kasvoi 1,6-kertaiseksi. Myös eläköityminen vähensi hoitoon sitoutumista: kaksi vuotta eläkkeelle jäämisen jälkeen huonosti hoitoon sitoutuneita oli 1,2-kertainen määrä kahteen eläkkeelle jäämistä edeltäneeseen vuoteen verrattuna. On tärkeää korostaa potilaille hoidon jatkamisen merkitystä, kun työterveyspalvelut eläköitymisen myötä päättyvät.

Ensimmäisen statiinivuoden aikana 12 % potilaista lopetti lääkityksen kokonaan. Lääkityksen ennenaikaisen lopettamisen riski oli 1,3-kertainen, kun potilaan oma maksuosuus ensimmäisen oston kustannuksista ylitti 20 euroa. Iäkkäillä, sydänsairailla, ylipainoisilla ja lihavilla potilailla lopettamisen riski oli vertailuryhmiä pienempi. Haitallinen alkoholin käyttö lisäsi lääkehoidon lopettamisen riskin naisilla 1,3-kertaiseksi mutta miehillä pienensi lopettamisen riskiä.

On ensiarvoisen tärkeää kysyä potilaalta lääkkeen käyttämisestä. Hoitoon sitoutumattomuuteen tai lääkehoidon ennenaikaiseen lopettamiseen liittyvien riskien tunnistaminen ja korjaaminen voi merkittävästi edistää kansanterveyttä.

"Mikään ei saa ihmistä niin epäluuloiseksi kuin vähäiset tiedot", totesi englantilainen filosofi Bacon. Tehtävänämme on perustella hoidon tarve, herättää potilaan mielenkiinto, innostaa häntä tarvittaessa muuttamaan elämäntapojaan ja sitoutumaan hoitoonsa. Tavoitteisiin päästään kannustamalla, ei pakottamalla.