Lyhyt oppimäärä työterveyshuollosta ja työterveyslääkärin työstä

Työterveyshuollon sisällöstä

Työterveyshuollon sisältö määritellään asiakasyrityskohtaisesti työterveyssopimuksessa ja toimintasuunnitelmassa. Toimintasuunnitelman tavoitteiden ja tekemisten määrittely perustuu työpaikkaselvityksellä todettuihin työterveystarpeisiin ja lainsäädännön vaatimuksiin. Tavoitteisiin pääsemiseksi sovitaan käytännön tekemisiä: työpaikkaselvityksiä, terveystarkastuksia, neuvontaa ja ohjausta, yhteistyötä ja sairaanhoitoa. Toimintasuunnitelma tehdään enintään viideksi vuodeksi ja tarkistetaan vähintään vuosittain.

Työpaikkaselvityksessä arvioidaan perinteisesti työstä, työympäristöstä ja työyhteisöstä aiheutuvia terveysvaaroja ja kuormitustekijöitä sekä niihin vaikuttamista. Nykyisin arvioidaan myös työn voimavaroja sekä mahdollisuuksia työkyvyn tukemiseen sekä ennakoidaan työkykypulmiin vaikuttamisen vaihtoehtoja. Työpaikkaselvityksiä tehdään sekä ennalta suunnitellusti että tarpeen tullen: esimerkiksi vastaanotoilla esille tuotujen työhön liittyvien kysymysten tarkentamiseksi tai kun suunnitellaan muuttuneen terveydentilan ja työn yhteensovittamista.

Työterveystarkastuksia tehdään sekä työstä että terveydestä lähtevin tavoittein. Osa niistä on lakisääteisiä, osa vapaaehtoisia. Lakisääteisiä työstä juontuvia terveystarkastuksia tehdään terveysvaaroja sisältävään työhön soveltuvuuden arvioimiseksi, työn asettaessa terveydelle erityisiä vaatimuksia (esimerkiksi veturinkuljettaja) tai suojatoimien jälkeisen niin sanotun jäännösriskin hallitsemiseksi tilanteissa, joissa työssä altistutaan terveydellistä haittaa aiheuttaville tekijöille (esimerkiksi kemialliset tai biologiset altisteet, säteily, yötyö). Lakisääteisiä ovat myös terveystarkastukset työkyvyn tukemiseksi sairausvaiheiden yhteydessä ja vaihtoehtojen kartoittamiseksi pitkittyville sairauspoissaoloille (niin sanotun 90 päivän säännön mukaiset terveystarkastukset). Vapaaehtoisia terveystarkastuksia tehdään työntekijöiden terveyden ja toimintakyvyn tukemiseksi. Niissä kohderyhmänä voi olla esimerkiksi tietty ikäryhmä, ammattiryhmä tai työpiste.

Työterveystarkastuksen sisältö riippuu tarkastuksen tavoitteista, työstä ja lainsäädännöstä. Lakisääteisille työstä juontuville tarkastuksille on kansalliset suositukset sisällöstä ja tarkastusväleistä. Etenkin vapaaehtoisia terveystarkastuksia voidaan korvata tai kohdentaa hyödyntämällä sähköisiä työterveyskyselyjä. Lakisääteisissäkin tarkastuksissa kysely voi olla osa tarkastusta (esimerkiksi vuorotyötyö- tai kylmätyökysely). Työkykyselvittelyihin liittyvissä terveystarkastuksissa voidaan hyödyntää kliinisten erikoisalojen konsultaatiomahdollisuutta.

Neuvonta ja ohjaus kuuluvat oleellisena osana kaikkeen työterveyshuollon toimintaan. Lisäksi annetaan erillistä yksilöllistä tai ryhmämuotoista ohjausta. Ryhmiä järjestetään muun muassa altiste- ja ammattiryhmäkohtaisesti tai terveyden edistämiseen liittyen. Erityisen tärkeä teema on kuntoutusta koskeva neuvonta ja ohjaus. Työterveyshuolto osallistuu myös työpaikkojen työkyvyn varhaisen tuen mallien, mukaan lukien päihdeohjelmien, laadintaan ja käytännön yhteistyöhön. Lisäksi työterveyshuolto osallistuu ensiavun suunnitteluun ja ensiapukoulutuksen järjestämiseen.

Työterveyshuollon sairaanhoito on yleislääkäritasoista ja työterveyshuoltopainotteista, jolloin pääpaino on työkykyä edistävässä sekä sairauksia ja työkyvyttömyyttä ennaltaehkäisevässä toiminnassa. Usein sopimuksiin liittyy mahdollisuus konsultoida muun alan erikoislääkäriä työkyvyn arvioimiseksi tai tutkimus-, hoito- tai kuntoutuslinjan määrittämiseksi, hoitovastuun säilyessä työterveyslääkärillä. Sairaanhoidon sisältö ja käytännöt vaihtelevat suppeasta laajaan, riippuen sekä työnantajien kanssa tehtyjen sopimusten kattamista tutkimusvalikoimista että työterveyshuoltoyksiköiden resursseista.

Työterveyshuollon rahoitus ja korvaukset

Työterveyshuollon rahoitus kerätään työelämältä. Työnantaja tilaa ja kustantaa työterveyshuollon työntekijöilleen. Yrittäjälle itselleen se on vapaaehtoista. Työnantaja voi jälkikäteen hakea toteutuneista kustannuksista korvauksia niitä hallinnoivalta Kelalta, joka ensin arvioi, että kustannukset ovat syntyneet HTTHK-asetuksen mukaisesta toiminnasta. Työterveyshuollon korvauksia ei makseta Kelan sairaanhoitovakuutuksesta, vaan työtulovakuutuksesta, josta korvataan myös muun muassa sairauspäivä-, vanhempainpäivä- ja kuntoutusrahat. Työtulovakuutuksen rahoitus tulee työnantajilta (71 %) sekä työntekijöiltä ja yrittäjiltä (29 %). Valtion osuus siitä on pieni, alle prosentin. Työnantajille maksettava korvaus on enintään 60 % ennaltaehkäisevistä (korvausluokka 1) ja enintään 50 % sairaanhoidon (korvausluokka 2) palveluista, vuosittain vahvistettavaan korvauskattoon saakka. Ylimenevä osuus jää kokonaan työnantajalle. Vuonna 2014 työterveyshuollon keskimääräinen kustannus oli 425 euroa työntekijää kohden ja työtulovakuutuksesta maksettu keskimääräinen korvaus 183 euroa.

Työterveyslääkärin pätevyys ja ammatilliset toimintaperiaatteet

Työterveyshuollossa päätoimisesti toimivan lääkärin tulee olla työterveyshuollon erikoislääkäri. Päätoimiseksi katsotaan työskentely työterveyshuollon tehtävissä keskimäärin vähintään 20 tuntia viikossa. Työterveyshuollossa osa-aikaisesti toimivalla lääkärillä on oltava vähintään 15 opintopisteen laajuinen työterveyshuollon koulutus kahden vuoden kuluessa siitä, kun hän siirtyy työterveyshuollon tehtäviin. Myös ennen vuotta 2001 työterveyshuollossa toimineet, silloisen lain mukaan pätevät työterveyslääkärit ovat päteviä siirtymäsäännöksen nojalla. Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutus toteutuu sitä koskevien säädösten ja yliopistojen opetussuunnitelmien mukaisesti.

Työterveysyhteistyö on työterveyshuollon toiminnan peruskivi. Osapuolten yhteistyötä kehitetään työterveyden haasteista ja työkyvyn tukemisen mahdollisuuksista selvillä olemisen, varautumisen ja osallistumisen periaatteiden pohjalta. Työterveyslääkäri ja koko tiimi tekevät suunnitelmallista ja tavoitteellista yhteistyötä työnantajan, työntekijöiden ja heidän edustajiensa sekä muun terveydenhuollon ja kuntoutuksen kanssa.

Työterveyslääkärin asiakkaina ovat samaan aikaan sekä asiakasyritykset että niiden työntekijät, ja lääkäri toimii yhtä lailla asiakasyrityksensä asiantuntijana kuin sen työntekijöiden lääkärinä. Lainsäädännön ja sosiaalivakuutuksen säännöillä myös yhteiskunta osoittaa tehtäviä työterveyshuollolle. Työterveyslääkärin tulee jatkuvasti huolehtia toimintatavoista, joilla säilyy ammatillinen riippumattomuus ja neutraliteetti mutta joilla voi samalla toimia moniammatillisesti ja hyvässä yhteistyössä kaikkien eri tahojen kanssa. Tärkeää on osata säilyttää kaikkien osapuolten luottamus moninaisten ja joskus ristiriitaistenkin odotusten keskellä.

Työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon yhteistyö

Erikoisalana työterveyshuolto toimii kahdella tasolla: se toteuttaa työnantajien vastuulle säädettyjä perusterveydenhuollon tehtäviä ja samalla myös konsultoivan erikoisalan tehtäviä muun terveydenhuollon suuntaan, esimerkiksi pitkittyvissä työkykyongelmissa.

Työterveyshuollon tulisi olla hoitoketjussa mukana ainakin silloin, kun sairaus saattaa liittyä työhön tai sairauteen liittyy pidempiaikainen työkykyongelma. Tällöin työterveyslääkäri arvioi, johtuuko sairaus työstä, pahentaako työ sairautta ja vaikeuttaako sairaus työstä selviytymistä, pohtien myös keinoja edistää työhön paluuta sekä mahdollista yhteistyötä työpaikan kanssa. Työterveyshuolto voi toimia näissä kysymyksissä konsulttina muulle terveydenhuoltojärjestelmälle silloinkin, kun hoito pääosin toteutuu työterveyshuollon ulkopuolella.