Työkyvyn ja terveyden johtaminen – keino pidentää työuria

Työterveyshuollon ajankohtainen tavoite

Vanhuuseläkkeelle siirtyi vuonna 2015 noin 55 000 työntekijää. Määrä on noussut 11 000 henkilöllä viimeisen viiden vuoden aikana. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi noin 18 600 henkilöä vuonna 2015. Luku oli 4 300 työntekijää vähemmän kuin viisi vuotta aiemmin. Työttömyyseläkemahdollisuus on poistunut 2010-luvulla.

Työterveyden tavoitteena on työkyvyn johtamisen keinoin varmistaa sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden hallinta sekä ennaltaehkäisyn ja promootion kautta tukea terveyttä ja hyvinvointia. Työurien pidentämistä korostetaan työuran joka vaiheessa, alussa, keskellä ja lopussa. Nuorison kohdalla yksi haaste on saada työura alkuun työttömyyden johdosta. Seniori-työntekijöillä työuran jatkumiseen vaikuttavat tekijät liittynevät pikemminkin työhyvinvointiin kuin terveyteen.

Lainsäädäntö tukee työurien pidentämistä

Hyvä työterveyshuolto -asetuksessa (708/2013) on painotettu työterveysyhteistyön merkitystä työssä jaksamisen tukitoimina. Asetuksen taustalla on käytetty viitekehystä, jossa työkykyyn vaikuttaviksi tekijöiksi on määritelty organisaatio, työntekijän yksilölliset tekijät, terveydenhuollon toimivuus (mukaan lukien hoitoketjut ja moniammatillinen työskentely) sekä lainsäädännöllinen ympäristö. Osasairauspäiväraha tuli mahdolliseksi vuonna 2007 sairausvakuutuslain muutoksen myötä. Työkyvyttömyyden maksuluokkia koskeva muutos kannustaa suuria yksityisiä työnantajia työkyvyttömyyden ehkäisyyn. Vuonna 2012 tulleet sairausvakuutuslakien ja työterveyshuoltolain muutokset legitimoivat yhteydenpidon yrityksen ja työterveyshuollon välillä (niin sanottu 30/60/90-sääntö). Uusi työterveyshuoltoasetus vahvisti myös yhteistyötä yrityksen ja työterveyshuollon välillä. Uusi työeläkelainsäädäntö astuu voimaan vuonna 2017. Lainsäädäntöä on muutettu, ja kaikki tämä tukee työterveyshuollon työtä työurien pidentämisessä ja vahvistaa työterveyshuollon yhteiskunnallista roolia.

Työterveyshuollolla on käytettävissä hyvät keinot työurien pidentämiseen ja työkyvyn johtamiseen kevennetyn työhönpaluun avulla.

Työkyvyn johtamisesta terveyden johtamiseen

Työkyvyn johtamisen keskeisiä teemoja ovat säännöllinen yhteistyö työpaikan kanssa, sairauspoissaolojen seuranta ja hallinta, työkyvyttömyyden ehkäisy, työhön paluun tukikeinot ja haasteellisten tilanteiden puheeksiotto. Työkyvyn johtamista varten tarvitaan ajantasaista tietoa erityisesti sairauspoissaoloista, mutta myös vastaanottokäynneiltä, jotka eivät ole johtaneet poissaoloihin. Vastaanottojen kautta välittyvä tieto esimerkiksi yrityksen toimintatavoista ja työntekijän työhön liittyviin oireista on työkyvyn johtamisen kannalta oleellista. Ongelmiin päästään puuttumaan ennen, kun mahdollisia sairauspoissaoloja on ilmaantunut.

Työkyvyn johtamisen tavoite on ensisijassa taloudellinen. Aktiivisilla toimilla, kuten kuntoutuksella ja työhön paluun tukikeinoilla, pystymme ehkäisemään työkyvyttömyyspäiviä. Tämän lisäksi työkyvyn johtamisella on yksilöllinen ja yhteiskunnallinen merkitys, parhaimmillaan voidaan ehkäistä yksittäisten työntekijöiden syrjäytymistä.

Terveyden johtamisen teemoja ovat promootio eli terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä preventio eli sairauksien ehkäisy, sen kaikki kolme muotoa (primaari, sekundaari ja tertiääripreventio).

Työkyvyn- ja terveyden johtamista varten luotettavat työkalut ja laadukkaat mittarit ovat olleet viime vuosien kehityksen kohteita työterveydessä. Terveystalo on valinnut yhdeksi strategiseksi painopistealueekseen hoidon vaikuttavuuden kehittämisen ja mittaamisen sekä hoitotulosten avoimen jakamisen. Mittaaminen käsittää suuren joukon kansansairauksia, jotka koskevat suuria potilasmääriä ja joissa hoidon oikealla kohdentamisella ja tehostamisella voidaan saavuttaa merkittäviä yhteiskunnallisia kustannushyötyjä. Terveystalo Etydi on ainutlaatuinen hoidon vaikuttavuuden seurantatyökalu. Työkalun käyttö on parantanut diabeteksen hoitotuloksia.

Terveystalon kahden työkalun Siriuksen ja Työterveys Extranetin avulla voi työterveyslääkäri muodostaa kokonaisnäkemyksen sairauspoissaoloista ja tunnistaa työkyvyttömyysriskissä olevat ihmiset mahdollisimman varhain sekä ottaa näin työkykyuhat haltuun. Tietoa voi näiden työkalujen kautta saada myös johto (tiedolla johtaminen), henkilöstöhallinto ja esimies, jolloin työkalu voi käynnistää oikea-aikaisen varhaisen tuen mallin mukaisen ohjauksen ja seurannan.

Työterveyshuollossa keskitytään ratkaisuihin, joiden avulla tuetaan työntekijää ylläpitämään omaa toimintakykyä eri elämäntilanteissa. Parhaimmillaan voimme tukea paranemista sopivasti mitoitetulla työllä. Lievä masennus voi eskaloitua keskivaikeaksi, mikäli työntekijä on työstä poissa pitkäaikaisesti. Krooninen selkäkipu voi ongelmien vyyhtinä pahentua, jollei pyritä kohentamaan toimintakykyä muun muassa liikkumalla ja moniammatillisella tuella. Kivun aiheuttama pelkokäyttäytyminen voi aiheuttaa lihasten atrofiaa ja pahentaa oireita. Työterveyslääkäreiden on luontevaa ja tärkeää arvioida jäljelle jäänyttä työkykyä, ja työpaikalla arvioidaan, löytyykö sopivaa työtä vai ei.

Mikäli työterveyshuollosta poistetaan mahdollisuus sairausvastaanottoon kroonisten sairauksien osalta, emme pysty aidosti proaktiiviseen toimintaan. Vastaanottokäynneillä syntyvän tiedon perusteella pääsemme varmistamaan vaikuttavan toimintamme, olipa se sitten sairauksien ennaltaehkäisyä tai hoitoa. Vastaanottokäyntien syiden analysoinnilla pääsemme kiinni toimintatapojen ja prosessien muutoksiin, joista esimiehet eivät aina muista informoida työterveyshuoltoa.

Työterveyshuollon rooli hoitoketjujen hallinnassa

Työterveyshuoltoon sisältyy rooli koordinoida hoitoketjuja. Työterveyslääkäri, joka on pääsääntöisesti myös omalääkäri, ja moniammatillinen tiimi takaavat jatkuvuutta. Tavoite on, että työterveyshuollolla on langat käsissä ja pyrimme vaikuttamaan hoitoketjuihin niin, että työntekijöille ei tule tarpeettomia poissaoloja odottamisesta. Hoitoketjujen haasteellisimpia kohtia ovat siirtymiset erikoisalalta toiselle ja palveluntuottajalta toiselle. Myös vakuutusyhtiöt ovat ottaneet vahvan roolin vakuutettujen työntekijöiden ohjauksessa ja näin hoitoketjun sujuvuuteen voi tulla viiveitä.

Kokemuksemme on, että hoitoketjujen hallinta ja mittarointi ovat paitsi nopeuttaneet läpimenoaikaoja myös tiivistäneet erikoislääkäreiden, kuten ortopedien ja työterveyslääkäreiden, yhteistyötä.

Terveystalossa on tiivistetty yhteistyötä ja luotu hoitoketju leikkauksesta työhön paluuseen. Ortopedi laatii mahdollisimman lyhyen sairauspoissaolon ja ohjaa työntekijän työterveyshuoltoon työkyvyn arviointiin. Aineistomme mukaan olemme näillä toimilla pystyneet lyhentäneet sairauspoissaolon pituutta. Esimerkiksi olkapääleikkauksen yhteydessä (olkapään kiertäjäkalvosimen ompelu ja kiinnitys) sairauspoissaolopäivät ovat laskeneet 73 päivästä 64 päivään.

Lopuksi

Työterveyshuollolle on asetettu tavoitteeksi tukea hallituksen tahtotilaa työurien pidentämiseksi. Lainsäädäntö tukee ja auttaa meitä onnistumaan tavoitteissa. Sote-keskustelussa työterveyshuollon roolia on jopa kyseenalaistettu ja jouduttu perustelemaan huolella. Erityisen arvioinnin kohteena on työterveyden toteuttama sairaanhoito. Työterveyshuollossa työskentelemme yhdessä paitsi organisaatioiden myös vakuutuslaitosten, muiden palveluntuottajien ja yhteistyökumppaneidemme kanssa. Hoitoketjujen kautta pystymme vaikuttamaan sairauspoissaolojen pituuksiin. Tämä on vahva argumentaatio työterveyden aseman säilyttämiselle. Mihin pystymme vetämään rajan, että tämä jokin sairausryhmä ei tulevaisuudessa vaikuta työkykyyn?