Työterveyshuolto, eläkevakuuttajan strateginen yhteistyökumppani

Kävin syyskuussa haastattelemassa Kevan johtajaylilääkäriä Tapio Ropposta ja työelämäpalvelujen johtajaa Pauli Formaa. Kysyin heidän näkemyksiään Kevan, työterveyshuollon ja työpaikan yhteistyöstä työurien pidentämiseksi.

Minkälaiset asiat ovat tällä hetkellä päällimmäisenä työpöydällänne?

Sote-uudistukseen liittyen noin 215 000 työntekijää on siirtymässä kuntatyönantajalta maakuntien palvelukseen. Koska yksityisen sektorin rooli todennäköisesti kasvaa, tullee osa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisista siirtymään yksityiselle puolelle. Heidän eläketurvansa järjestäminen niin, etteivät maksut kohtuuttomasti nousisi, on Kevan tämän päivän tärkein tehtävä. Seuraamme aktiivisesti myös, miten esimiehet ja johto kykenevät hallitsemaan muutosta ja miten julkinen puoli oppii vastaamaan uuteen kilpailutilanteeseen yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa. Muutoksessa haluamme tukea asiakkaitamme tarjoamalla tukea erityisesti työhyvinvointi- ja työkykyasioiden joh-tamisessa.

Mitä odotatte työterveyshuollolta?

Työurien pidentämistavoitteen toteuttaminen nykyisessä tilanteessa edellyttää työterveyshuollon tavoitteiden ja sisällön uudelleensuuntaamista siten, että työn terveysvaarojen torjunnan rinnalle nostetaan työkyvyn edistäminen ja työssä jatkamisen tukeminen. Sairausryhmittäin suurimmat haasteet liittyvät mielenterveyden häiriöihin sekä tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin. Yli 14 päivää kestävät sairauspoissaolot aiheuttavat kuntasektorilla noin 78 prosenttia työkyvyttömyyskustannuksista ja alle 14 päivää kestävät siis 22 prosenttia. Toiminnassaan työterveyshuollon painopisteen tulisikin olla pitkittyvien sairauspoissaolojen tehokkaassa hoidossa ja sekä lääkinnällisen että ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteiden nopeassa käynnistämisessä.

Sote-projektin johtaja Tuomas Pöysti lausui 10.11.2015: "Työterveyshuolto on muuttunut isoksi toimijaksi. Valtava kysymys on, palautetaanko työterveyshuolto taas ennaltaehkäiseväksi neuvonnaksi työpaikalla." Mikä on Kevan näkemys?

Ei palauteta, mikäli eläkevakuuttajilta kysytään. Näemme työterveyshuollon strategisena yhteistyökumppaninamme. Saavuttaaksemme oikea-aikaiset, tasapuoliset ja oikeudenmukaiset työkyvyttömyyseläkeratkaisut sekä ammatillisen kuntoutuksen päätökset tarvitsemme laadukasta työterveyshuoltotoimintaa. Keskeisenä osana tätä työtä on työkyvyn arviointien tekeminen oikea-aikaisesti ja sovittuja käytäntöjä noudattaen. Työterveyslääkärin yhtenä keskeisenä osaamisen alueena on toiminta- ja työkyvyn arviointi sekä arviointi siitä, minkälaiseen työhön ne riittävät. B-lausuntojen laatuun tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.

Eläkevakuuttajan strategian mukaisesti työkykyongelmiin puututaan varhaisessa vaiheessa ja jäljellä olevaa työ- ja toimintakykyä hyödynnetään. Eliniän pidentyessä tulee myös työurien pidentyä. Konkreettiset tavoitteet työssä jatkamisen tukemisessa ovat, että mahdollisimman moni jatkaisi omaan eläkeikäänsä tai sen yli. Mahdollisimman harva jäisi työkyvyttömyyseläkkeelle ja mahdollisimman moni jatkaisi työssään, vaikka työkyky olisi alentunut. Työterveysyhteistyö on osaamisen aluetta, jota muilla erikoisaloilla ei ole. Se tekee myös omalta osaltaan oikeutuksen työterveyshuollon olemassaololle. Tästä osaamisesta hyötyvät kaikki. Työterveyshuolto toimii myös sillanrakentajana erikoissairaanhoidon, kuntoutuksen ja työpaikan välillä. Erikoissairaanhoito voi keskittyä ihmisen hoitotoimenpiteisiin ja toimintakyvyn parantamiseen, kun työterveyshuolto huolehtii työkyvyn arvioinnista.

Hallitaanko työterveyshuollossa riittävästi ekonomista ajattelutapaa, jotta puhuisimme samaa kieltä yritysasiakkaiden kanssa?

Työkyvyn taloudellinen merkitys ja strateginen painotus tulevat aikaisempaa enemmän esille jatkossa. Työkyvyttömyyden aiheuttamien kustannusten arviointi sekä tavoitteellinen työkyvyn edistäminen tulee olla osana strategista johtamista. Työterveyshuoltopalvelujen tulisi pystyä tuottamaan arvoa sekä työnantajalle, työyhteisölle, työntekijälle ja yhteiskunnalle. Pelkällä ennaltaehkäisevällä toiminnalla tätä ei pystytä hoitamaan, vaan tarvitaan myös sairaanhoitoa. Sairaanhoidon painotusta keskeisiin työkyvyttömyyttä aiheuttaviin sairauksiin voidaan ohjata taloudellisten insentiivien avulla (esimerkiksi diagnoosipohjaiset Kelan korvaukset tai korvauk-

set sen perusteella, onko vastaanotolla hoidetulla sairaudella merkitystä asiak-kaan työkyvyn kannalta). Sairaanhoidon kautta saadaan myös laajempaa tietoa työkyvyttömyyseläkkeen hakijan sairaus-historiasta sekä toimintakyvystä vuosien varrelta niin työssä kuin arjessakin. Tietoja tarvitaan kun työterveyslääkärit tekevät kattavia ja perusteltuja lausuntoja hakijan tarvitsemien etuuksien hakemiseen eläkevakuuttajalta. Keskimäärin työterveyslääkärit näyttävät olevan haluttomia ajattelemaan taloutta potilaita hoitaessaan. Jo lääkäriopintojen alkuvaiheissa tulisi opiskelijoiden kuitenkin saada tietoja erilaisten elämänpolkujen kustannuksista yhteiskunnalle, työnantajalle ja potilaalle itselleen.

Mitä odotatte sote-uudistukselta?

Sote-uudistuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut terveydenhuollon kustannusten leikkaaminen kolmella miljardilla eurolla. Euroopan historiassa ei liene kokemusta yhdestäkään terveydenhuollon uudistamisesta, jossa kustannustaso olisi pysynyt ennallaan samalla, kun hoidon laatu ja saatavuus olisivat parantuneet samanaikaisesti. Ruotsin uudistuksessa saatavuus parani ja kustannukset nousivat – laadun muutoksesta ei vielä ole varmuutta. Arvioiden mukaan palvelujen nostaminen Ruotsin tasolle Suomen nykyisellä laatutasolla lisää Suomen terveydenhuollon kustannuksia noin miljardilla eurolla. Kouluvertailussa olemme tyypillisesti mitalisijoilla, mutta terveydenhuolto-järjestelmämme sijoittuu kansainvälisessä vertailussa yleensä sijoille 20–30. Erikoissairaanhoito-amme pidetään vertailussa varsin kustannustehokkaana ja työterveyshuollon osalta olemme monelta osin toimineet mallimaana. Lypsävää lehmää tuskin kannattaa tappaa, se ei liene kenenkään etu.

Keva seuraa jatkuvasti julkisen sektorin työkykyjohtamista. Minkälaisia ovat viimeisimmät tulokset?

Työkyvyn vaikutukset talouteen tiedostetaan aiempaa paremmin. Kustannusten hillitsemiseksi on tehty paljon töitä panostamalla työkykyasioiden johtamiseen ja hallintaan, mutta vaihtelu työpaikkojen välillä on suuri. Iso digitaalinen loikka näissäkin asioissa on kuitenkin näköpiirissä. Julkisen sektorin erityispiirteenä on se, että henkilöstöhallinto ja myös organisaatioiden ylin johto voivat olla hyvinkin valveutununeita työkykyjohtamiseen liittyvissä asioissa, mutta esimerkiksi kunnanvaltuustolla tai -hallituksella ei välttämättä ole kovin vankkaa käsitystä näistä asioista. Huolestuttavana tulok-sena vuoden 2015 selvityksestä voidaan nostaa, että vain joka toisella kuntaorganisaation esimiehellä oli koulutusta tai valmennusta työntekijöiden aktiiviseen tukemiseen työkyvyn uhatessa heiketä. Jonkin verran ongelmallista on myös se, että aktiivisen tuen toimintamalleja kehitetään joko työpai-kalla tai työterveyshuollossa, mutta ei välttämättä yhdessä. Harmillisen usein julkiselta sektorilta puuttuu myös työterveyshuollon erikoislääkäreitä tai ylipäätänsä lääkäreitä, joita ehdottomasti tarvitaan toteuttamaan asianmukaista työ- ja toimintakyvyn arviointia. Henkilöstöjohtajien palautteen mukaan työterveyshuolto painottuu edelleen liikaa sairauksien hoitoon. Hyvänä suuntauksena voidaan pitää, että työkykyneuvottelujen määrä lisääntyy jatkuvasti.

Miten digitalisaatio tulee muuttamaan terveydenhuoltoa ja työterveyshuoltoa?

Pankkiuudistuksen yhteydessä 90-luvulla ihmiset ohjattiin toimimaan netissä. Samalla lähdettiin karsimaan pankkikonttoreita ja vähennettiin merkittävästi henkilökuntaa. Samalla lailla emme tulevaisuudessa tarvitse nykyistä määrää sairaaloita emmekä terveydenhuollon henkilökuntaa. Ihmiset tarkkailevat itse terveyttään esimerkiksi älypuhelimien avulla ja lääkäriä tarvitaan lähinnä konsultiksi, kumppaniksi sekä tiedon tulkitsijaksi. Vaatteisiin upotetut sensorit seuraavat elintoimintojamme, vessanpönttö analysoi vitsanäytteemme, kännykkä haistelee hengitystä ja ilmoittaa, jos havaitsee mittausarvoissa jotain poikkeavaa. Tarvittaessa seurannan tuloksia voi lukea missä päin maailmaa tahansa. Tämä on varmasti sairaanhoidon tulevaisuutta, mutta tarvitsemme silti työterveyshuoltoa, joka pystyy määrittämään työ- ja toimintakykymme, ja työterveyslääkäri on edelleen se taho, joka antaa asiantuntijalausunnon kunnian ja omantunnon kautta.