Milloin kuntoutusvastuu on Kelalla?

Ammatillinen kuntoutus

Ammatillisen kuntoutuksen vastuutahoja on Suomessa useita, ja kuntoutuksen sisältö ja myöntöedellytykset vaihtelevat lainsäädännön ja järjestäjätahon mukaan. Kela vastaa erityisesti nuorten ja työelämästä pitkään poissaolleiden kuntoutuksesta.

Kuntoutukseen ohjaavia tahoja voivat olla terveydenhuollon lisäksi esimerkiksi oppilaitokset, TE-toimistot ja kuntien sosiaalitoimi. Kelan tehtävänä on lain mukaan selvittää kuntoutuksen tarve muun muassa sairauspäivärahakaudella ja ennen työkyvyttömyyseläkepäätöksen antamista.

Kelan ammatillisen kuntoutuksen myöntämisen edellytyksenä on, että hakijan työ- tai opiskelukyky ja ansiomahdollisuudet ovat olennaisesti heikentyneet sairauden tai vamman vuoksi tai sairauden arvioidaan aiheuttavan työ- ja opiskelukyvyn heikentymisen lähitulevaisuudessa. Tämän lisäksi tarkastellaan hakijan elämäntilannetta kokonaisuutena ja arvioidaan, onko hakijan psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen toimintakyky alentunut ja onko elämäntilanteessa muita kuormittavia tekijöitä kuten opintojen keskeytykset tai pitkittynyt työttömyys. Jos esimerkiksi nuorella ei ole suoritettuna koulutusta, opiskelukyvyn tukeminen kuntoutuksena edellyttää, että jäljellä oleva opiskelu- ja toimintakyky mahdollistaa opinnoista suoriutumisen. Nuorten osalta arvioidaan myös, onko nuoren mahdollisuudet valita ammatti ja työ olennaisesti sairauden vuoksi heikentyneet.

Ammatillisen kuntoutuksen arvioinnissa huomioidaan myös kuntoutuksen oikea-aikaisuus ja tarkoituksenmukaisuus. Kuntoutuksen tavoitteena on työelämässä jatkaminen tai sinne pääseminen, ja mikäli se näyttää epärealistiselta sairauden vuoksi, kuntoutus ei ole tarkoituksenmukaista. Toisaalta vähäinen opintojen viivästyminen tai opinnoissa jälkeenjääminen ei vielä täytä myöntöedellytyksiä. Ammatillisen kuntoutuksen koulutusvaihtoehtoja arvioitaessa tervey-denhuollon tulisi muistaa, että eri ammattitutkinnoissa asetetaan terveydentilalle tiettyjä vaatimuksia. Koulutussuunnitelmien tulisi olla realistisia ja tarkoituksenmukaisia. Mikäli henkilöllä on jo joku ammattitutkinto, tulisi aina miettiä, voiko hän sen kautta jatkaa työelämässä. Pelkästään huonon työtilanteen vuoksi Kela ei järjestä henkilöille ammatillisena kuntoutuksena koulutusta toiseen ammattiin. Päihdehoidon ja -kuntoutuksen vakiintuessa voi myös ammatillinen kuntoutus tulla kysymykseen sen ohella. Työssä oleville ja mahdollisesti työeläkelaitosten vastuulla oleville henkilöille Kela voi järjestää ammatillisena kuntoutuksena työpaikan ja työterveyshuollon kanssa yhteistyönä tehtävää KIILA-kuntoutusta. Sitä voi hakea yksittäinen henkilö, tai vaihtoehtona on hakea työpaikan työntekijäryhmälle kuntoutus.

Mielenterveyskuntoutus

Kelan järjestämä mielenterveyskuntoutus koostuu keskeisesti työ- ja opiskelukyvyn tukemiseen tarkoitetusta kuntoutuspsykoterapiasta 1–3 vuoden kestoisena, sekä sairausryhmäkohtaisista kuntoutuskursseista. Ennen kuntoutuspsykoterapiaa edellytetään vähintään kolmen kuukauden asianmukainen mielenterveyden häiriön hoito, johon voi osana kuulua hoidollinen lyhytpsykoterapia, ja kuntoutuspsykoterapian tarpeen arvion tekee psykiatrian tai lasten- tai nuorisopsykiatrian erikoislääkäri vähintään kahden tapaamien perusteella. Mielenterveyden häiriö on usein myös Kelan ammatillisen kuntoutuksen terveydellisenä taustaperusteena. Joissain tilanteissa mielenterveyden häiriöissä vaativa lääkinnällinen kuntoutus voi myös tulla kyseeseen, kun todetaan laaja-alaisia ja pitkäkestoisia toimintakyvyn rajoitteita.

Vaativa lääkinnällinen kuntoutus

Kelan järjestämä vaativa lääkinnällinen kuntoutus kohdentuu henkilöille, joilla tavoitteena on suoriutumisen ja osallistumisen mahdollistaminen, laissa viitataan ICF-luokitukseen. Kuntoutusta voi saada henkilö,

• jolla on sairauteen tai vammaan liittyvä rajoite, joka on niin suuri, että hänellä on sen vuoksi huomattavia vaikeuksia arjen toiminnoista suoriutumisessa ja osallistumisessa kotona, opiskelussa, työelämässä tai muissa elämäntilanteissa, ja rajoitteesta aiheutuu vähintään vuoden kestävä kuntoutustarve
• jolle kuntoutus on perustellusti tarpeen mahdollistamaan arjen toiminnoista suoriutumista ja osallistumista
• jonka kuntoutus ei liity välittömään sairaanhoitoon, eivätkä kuntoutuksen tavoitteet ole ainoastaan hoidollisia vaan myös suoriutumista ja osallistumista mahdollistavia
• joka on alle 65-vuotias, eikä ole julkisessa laitoshoidossa.

Suoriutumisen ja osallistumisen rajoitetta tarkastellaan kokonaisuutena ja arvioidaan ICF:n osa-alueet huomioiden: liikkuminen ja käsien käyttö, kommunikointi ja vuorovaikutus, käyttäytyminen ja mielentoiminnot, oppiminen ja tiedon soveltaminen, aistitoiminnot, itsestä, kodista tai asioinneista huolehtiminen ja vapaa-ajan toiminnot. Yksilö- ja ympäristötekijöiden, kuten elämäntilanteen, voimavarojen, ympäristön tuen sekä toimintaympäristön vaikutus, huomioidaan. Rajoitteen suuruusluokkaa arvioitaessa sitä voi suhteuttaa viitteellisesti ICF:n tarkenteiden yleisasteikkoon.

Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen tarvetta voi arvioida, kun sairauden tilanne on vakiintunut ja kuntoutustarvetta voi arvioida vähintään vuoden ajalle. Terveydenhuollolle kuntoutus kuuluu, jos potilaalla ei ole suoriutumisen ja osallistumisen huomattavia vaikeuksia, joihin kuntoutus olisi perustellusti tarpeen, ja toisaalta, jos hänellä ei ole kykyä aktiivisesti suorittaa tehtäviä, osallistua elämän tilanteisiin (itsenäisesti, avustettuna, apuvälinein), tai osallistua kuntoutukseen. Terapiaa voi toteuttaa pienenkin määrän harvakseltaan ohjauksellisena tai tiiviinä jaksoina, viikoittaisen vuoden jatkuvan terapian sijaan. Jos kuntoutuksessa on useita vastuutahoja (erikoisaloja, terveys-, sosiaali- ja sivistystoimi) on tärkeää tehdä suunnitelmasta kokonaisvaltainen ja yhteinen. Työterveyshuollossa laadittuun kuntoutussuunnitelmaan tarvitaan lakiperusteisesti julkisen terveydenhuollon hyväksyntä.

Kuntoutumissuunnitelma ei ole pelkkä maksusitoumushakemus Kelaan. Kirjausten tulee ohjata toteutusta eli sitä, mitä tehdään ja tavoitellaan, ketkä tekevät, toimitaanko arkiympäristössä, mikä on kuntoutujan ja lähitoimijoiden tehtävä ja mitä yhteistyötä tarvitaan. Suunnittelussa huomioidaan Käypä hoito- ja hyvän kuntoutuskäytännön suositukset. Kuntoutus suunnitellaan aina yksilöllisesti huomioiden, miten arjessa suoriutuminen ja osallistuminen onnistuvat, mikä niitä vaikeuttaa ja mitä vahvuuksia, tarpeita ja tavoitteita kuntoutujalla on. Lisäksi toimintakykyä arvioidaan luotettavilla menetelmillä. Arjessa suoriutumisen ja osallistumisen kuvaus on aivan keskeistä arvioitaessa oikeutta vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen.

Kuntoutuksen kehittäminen

Uusia kuntoutusmuotoja otetaan Kelassa käyttöön hankkeiden kautta. Niissä selvitetään vaikuttavaksi osoitettujen menetelmien soveltuvuutta osana Kelan palveluja. Hankkeista löytyy tietoa Kelan verkkosivuilta http://www.kela.fi/2901. Viime vuosina on tutkittu lisääntyvästi kognitiivisen kuntoutuksen merkitystä useissa psyykkisissä sairauksissa. Tähän liittyen Kelassa on käynnistetty Tiedonvirtaa-hanke, jonka kohderyhmänä ovat skitsofreniaryhmän ensipsykoosin jälkeen kuntoutusta tarvitsevat nuoret aikuiset. Hankkeessa hyödynnetään skitsofrenian Käypä hoito -suositukseen koottua tietoa vaikuttavista psykososiaalisista kuntoutusmenetelmistä (www.kaypahoito.fi). Hankkeen lisätietoa löytyy verkko-osoitteesta www.kela.fi/kognitiivisen-kuntoutuksen-kehittamishanke. Oma väylä -hanke kehittää puolestaan nuorten ja nuorten aikuisten neuropsykiatrista kuntoutusta (lisätietoa http://www.kela.fi/omavayla). Etäkuntoutuksen kehittämishankkeista löytyy tietoa verkkosivuilta http://www.kela.fi/etakuntoutus-hanke. Kela rahoittaa myös ICF-lähtöisen, toimintakyvyn rakenteisen mobiilikirjaamisen työkalun kehittämistä. Kelan MUUTOS-hankkeessa arvioidaan tehtyjen lainsäädäntö- ja palvelumuutosten vaikutuksia asiakkaille.

Kuntoutuksen uudistaminen tavoitteena

Kuntoutusjärjestelmää on kritisoitu monimutkaiseksi, ja kuntoutuksesta on säädetty useissa laeissa. Sosiaali- ja terveysministeriö on syyskuussa 2016 asettanut työryhmän selvittämään kuntoutuksen uudistamistarpeita. Tavoitteena on, että kuntoutuksesta vastaavien toimijoiden vastuunjako selkeytyy ja asiakaslähtöinen kuntoutus toimii saumattomasti.