Kunta10-katsaus: miten kunnissa työskentelevät lääkärit jaksavat?

Mitä Kunta10-tutkimus kertoo kuntalääkäreiden työoloista?

Kunta10-tutkimuksessa kysytään työhön, työyhteisöön, johtamiseen ja työssä jatkamiseen liittyviä kysymyksiä. Tässä artikkelissa tarkastelemme kyselyyn vastanneiden lääkäreiden tuloksia vuodelta 2014 verrattuna vuosiin 2010–2012. Vastausten pohjalta lasketaan yhteenvetomittareita, jotka ilmoittavat prosentuaalisen sijoittumisen Kunta10-työyksiköiden joukossa (1–100). Suurempi arvo merkitsee parempaa tulosta. Kokonaisuudessaan lääkärit kokivat työolonsa hyviksi. Lääkäreiden Kunta10-sijoitus oli 63, kun esimerkiksi sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien kokonaisindeksi oli 32 ja luokanopettajilla 69 koko aineiston keskiarvon ollessa 48.

Työ-mittarissa, joka kuvaa työn ja työaikojen hallintaa, työn epävarmuutta ja muutoksia sekä palkitsevuutta, lääkäreiden sijoitus oli 65. Aineiston keskiarvo oli 45. Verrattuna aiempiin kyselyihin lääkärit olivat kokeneet, että työn kuormittavuus oli vähentynyt ja työn hallinta kasvanut. Työmäärän koettiin vähentyneen ja työn laadun lisääntyneen. Tästä huolimatta lääkärit olivat kokeneet, että oman työn hallinta ja vaikutusmahdollisuudet omaan työhön olivat laskeneet.

Kuva 1. Kunta-10 tutkimuksen aineisto ja lääkärien sijoittuminen eri ammattien välisissä vertailussa.

Lääkäreistä jopa 87 % uskoi jatkavansa eläkeikään asti, kun kaikkien vastaajien keskiarvo oli 74 %. Lääkäreistä 80 % suosittelisi työnantajaansa, vaikka 44 % oli harkinnut työnantajan vaihtamista. Lääkärit kokivat työnsä palkitsevaksi. Verrattuna aiempiin kyselyihin työhön panostamisen ja palkitsevuuden suhde oli selvästi parantunut. Rahallisen palkitsemisen lisäksi palkitsemista ovat esimerkiksi kehittymis- ja etenemismahdollisuudet, työaikajärjestelyt, palaute omasta työstä, työsuhteen pysyvyys sekä mahdollisuudet vaikuttaa työyhteisössä.

Työssään väkivaltaa viimeisen vuoden aikana oli kokenut 23 % lääkäreistä. Suurin osa koetusta väkivallasta oli henkistä. Fyysistä väkivaltaa oli kokenut 2 % vastanneista ja 5 %:a lääkäreistä oli heitelty tavaroilla. Aseellisen uhkaamisen kohteeksi oli joutunut 0.4 %, mikä vastaa 60:tä lääkäriä vuoden 2014 aineistossa. Muissa ammateissa väkivaltaa työssään olivat kokeneet viimeisen vuoden aikana etenkin erityisopettajat (66 %) sekä koulunkäyntiavustajat (59 %).

Muutokset kuntalääkäreiden terveyteen vaikuttavissa tekijöissä

Tieteellistä tutkimusta varten Kunta10-tutkimuksessa kysytään myös terveydestä ja hyvinvoinnista. Viime vuosina näitä tuloksia on myös raportoitu kuntien työterveyshuoltojen käyttöön ryhmätasolla. Taustaryhmät liittyvät kunnittain ikään, sukupuoleen, esimiesasemaan ja ammattiin. Artikkelissamme tarkastellaan tuloksia vuosilta 2004–2014.

Lääkäriryhmän tuloksia tarkastellessa havaitsimme tupakoinnin selvästi vähentyneen. Vuonna 2004 vastanneista lääkäreistä oli tupakoinut 6 %, kun kymmenen vuotta myöhemmin luku oli enää 2,5 %. Aivan yhtä jyrkkää tupakoinnin vähenemistä ei ole kaikilla ammattiryhmillä, mutta yleinen trendi on selvästi laskusuuntainen. Vuonna 2004 naisista tupakoi 18 %, kun vuonna 2014 luku oli 14 %. Miehien vastaavat luvut olivat vuonna 2004 24 % ja vuonna 2014 enää 17 %.

Lääkäreiden painoindeksin keskiarvo on seurannan aikana pysynyt alle 25:ssä. Ylipainoisten (BMI>=25) osuus on hieman vähentynyt vuodesta 2008 alkaen, jolloin ylipainoisia oli 40 % lääkäreistä. Vuonna 2014 luku oli 37 %. Suhteessa muihin kunnallisen alan erityisasiantuntijoihin tilanne oli lääkäreiden osalta melko hyvä: ainoastaan luokanopettajissa ja psykologeissa oli vähemmän ylipainoisia. Lääkäreiden lihavuuden (BMI>= 30) lisääntyminen oli pysähtynyt vuonna 2012. Vuosina 2012–2014 joka kymmenennellä kunta-alalla työskentelevällä lääkärillä painoindeksi oli yli 30.

Lääkäreiden kokema unettomuus oli hieman lisääntynyt. Vuonna 2004 joka viides (21 %) lääkäreistä oli kokenut viimeisen kuukauden aikana lähes joka yö nukahtamisvaikeuksia, heräilyä useita kertoja yön aikana, vaikeuksia pysyä unessa tai väsymyksen ja uupumuksen kokemusta herättyään. Vuonna 2014 luku oli noussut 23 %:n. Kaikkien Kunta10-tutkimukseen vastanneiden unettomuutta kokeneiden työntekijöiden määrässä on eroa sukupuolten välillä. Vuonna 2014 naisista unettomuutta oli kokenut 27 % ja miehistä vain hieman alle 22 %.

Vuonna 2014 Kunta10-tutkimuksessa kysyttiin myös masennusoireista, joita mitattiin kahden kysymyksen seulalla. Vastaajalta tiedusteltiin, onko hän viimeisen kuukauden aikana ollut usein huolissaan tuntemastaan alakulosta, masentuneisuudesta tai toivottomuudesta ja/tai kokemastaan mielenkiinnon puutteesta tai haluttomuudesta. Vähintään toiseen kysymykseen myönteisesti vastaaminen tulkittiin masennusoireeksi. Lääkäreistä 15 % koki masennusoireita, mikä oli hieman vähemmän verrattuna kaikkiin Kunta10-tutkimukseen vastanneisiin työntekijöihin. Tutkimuksessa kaikista työntekijöistä miehet (17,5 %) kokivat hieman enemmän masennusoireita naisiin (16,7 %) nähden. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveys 2011 -aineistoon perustuvan tutkimuksen mukaan masennushäiriöitä oli viimeisen vuoden aikana lähes 10 %:lla vastanneista, ja naisilla noin kaksi kertaa enemmän kuin miehillä (Markkula ym., 2015).

Pohdinta

Kunta10-tutkimuksen tuloksia käytetään tutkimuskunnissa työelämän laadun seuraamiseen ja parantamiseen. Tarkoituksena on myös tunnistaa terveyden kannalta keskeisiä riski- ja suojatekijöitä työssä. Aikaisempien kyselyjen tulosten perusteella on toteutettu useita kehittämishankkeita ja kunnissa on rakennettu henkilöstösuunnitelmia sekä -strategioita.

Tutkimuskuntien työterveyshuolto saa käyttöönsä Kunta10- tulokset työhön liittyvien kysymysten osalta työyksiköittäin ja terveyteen liittyvien kysymysten osalta ammattiryhmittäin. Oman työkokemuksemme mukaan tämän aineiston hyödyntäminen voisi olla monipuolisempaa työterveyshuollon arjessa. Tuloksia voisi käyttää hyödyksi esimerkiksi työpaikkakäyntejä suunniteltaessa kohdistaen käynnit työyksiköihin, joissa työhyvinvointi on heikentynyt. Työterveyshuollon valmistellessa työpaikkakäyntiä tuloksia olisi hyvä käydä ennakolta läpi ja kohdentaa keskustelua enemmän havaittuihin ongelma-alueisiin. Tulosten avulla myös terveystarkastuksissa on mahdollista tehdä tarkennettuja kysymyksiä työyksikössä havaittujen ongelmien merkityksestä yksilötasolla. Lisäksi tarkastusten sisältöä voisi muokata ammattiryhmittäin huomioiden esille tulleet terveysriskit.

Kunta10-tutkimus on maan laajin ja pitkäaikaisin kunta-alan henkilöstöön kohdistuva tutkimus. Toivottavaa olisi, että osaisimme vielä enemmän käyttää tutkimuksen tuloksia hyödyksi myös työterveyshuollossa toimintojen kohdistamisessa ja vaikuttavuuden parantamisessa.