Miltä työterveyshuollon tulevaisuus näyttää?

Kristiina Mukala: Työterveyshuolto 2025

Työterveyshuollon toiminnan painopiste on työkyvyn edistämisessä ja ylläpitämisessä laajasti ymmärrettynä, ja työterveyshuollon toiminta on ennaltaehkäisevää toimintaa ennen kuin vahinko on sattunut. Toiminnan sisältöä kehitetään niin, että muuttuneet työnteon muodot (muun muassa etätyö, pätkätyö ja monet yhtä aikaiset työsuhteet) sekä uudet altisteet ja kuormitustekijät (esimerkiksi psykososiaalinen kuormitus ja kognitiivinen ergonomia) tulevat huomioiduksi. Työterveyshuollon asiantuntemus työkyvyn arvioinnissa otetaan nykyistä laajemmin käyttöön, kuten esimerkiksi työttömien työkyvyn arvioinnissa.

Työterveyshuoltoon kuuluu sairaanhoito, joka painottuu työhön liittyviin sairauksiin. Se ei korvaa työssäkäyvien perusterveydenhuoltoa. Yhteistyötä muun terveydenhuollon ja työpaikkojen kanssa tehostetaan.

Nykyinen rahoitusmalli on tarkoituksenmukainen: työnantaja maksaa kustannukset ja saa niistä hakemuksesta korvausta työtulovakuutuksesta sovittuun enimmäismäärään asti. Korvausluokkien välisiä suhteita ja enimmäismääriä tulee tarkastella osana työterveyshuollon sisällön kehittämistä ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen mukanaan tuomaa työterveyshuollon roolin mahdollista muutosta.

Työterveyshuollon palveluja on tuotettu jo pitkään monituottajamallilla. Näin voidaan toimia jatkossakin. Samalla mietitään, miten muodostettavat maakunnat toimivat saadessaan vastuulleen työterveyshuollon palvelujen järjestämisen alueellaan: tuottavatko ne palvelut itse yhtiömuodossa vai ostavat muilta tuottajilta? Kunnat eivät lausuntokierroksella olevan lakiesityksen mukaan tulevaisuudessa tuottaisi näitä palveluita.

Kari Reijula: Työterveyshuolto vuonna 2025 – visio

Sosiaali- ja terveydenhuolto on käynyt läpi mittavan reformin. Myös työterveyshuolto joutui määrittelemään uudelleen toimintansa tavoitteet ja päämäärän, jotka tunnistettiin yhteiskunnan kannalta välttämättömiksi. Työterveyshuollon palvelujärjestelmässä havaitut kehittämiskohteet on korjattu, ja työterveyshuollolla on keskeinen paikka monialaisessa sote-yhteistyössä. Työterveyshuolto kattaa entistä vahvemmin prevention mutta myös sairaanhoidon sovituilla periaatteilla. Työterveyshuollolla on keskeinen asema valtakunnan hyvinvointistrategiassa. Maakunnissa työterveyshuollon erityisosaaminen on tunnistettu, ja nyt muut erikoisalat konsultoivat aktiivisesti työterveyshuoltoa työhön ja työkykyyn liittyvissä kysymyksissä

Yliopistossa on käynnistetty lääkärikoulutuksen uudistaminen. Työelämätuntemus, työn merkitys terveydelle ja työkyvyn tuki on otettu koko lääkärikunnan koulutusohjelmaan. Työterveyshuollon oppi- ja erikoisala on saanut asianmukaiset resurssit uudistuneen koulutuksen läpivientiin, jossa työterveys tekee kiinteää yhteistyötä muiden erikoisalojen kanssa. Lääketiede on nyt kiinteässä yhteistyössä myös hoito- ja sosiaalialan koulutuksen kanssa.

Monikanavarahoitusta on yksinkertaistettu. Työterveyshuollon rahoitus on turvattu viisaasti kolmikannassa käytyjen neuvottelujen ja sopimusten avulla. Työterveyshuollon rahoituksen keräilypää on kunnossa. Jakelupääkin toimii hyvin kohdentuen erityisesti työterveyshuoltoon, mutta rahoitusta ohjataan osin myös koko työikäisen väestön työ- ja toimintakyvyn tukemiseen.

Työterveyshuollossa toteutuu noin 2000 lääkärin henkilötyövuotta. Työterveyshuollon erikoislääkäreitä on 1000, ja vuosittain valmistuu 45–50 uutta työterveyshuollon erikoislääkäriä korvaamaan poistuman. Kokonaan ilman työterveyshuollon koulutusta olevat lääkärit eivät enää tee työterveysasemilla työterveyslääkärin töitä.

Jorma Mäkitalo: Miltä työterveyshuollon tulevaisuus näyttää?

Tulevaisuuden työterveyshuollon sisältöön vaikuttavat eniten sote-muutos, työvoiman ja työpaikkojen tarpeet ja tilanne sekä digitalisaatio. Onnistuessaan sote -muutos tulee vähentämään tarvetta työterveyshuollossa toteutetulle yleistason avosairaanhoidolle ja työterveyshuolto tulee erikoistumaan työhön ja työkykyyn liittyviin kysymyksiin. Tulevaisuuden työterveyshuollossa toimii myös hoidon porrastus siten, että resurssit ohjautuvat vaikuttavaan toimintaan.

Tulevaisuuden työterveyshuollossa korostuu nykyistä enemmän osatyökykyisten työntekijöiden, heidän esimiestensä ja työyhteisönsä tukeminen jäljellä olevan työkyvyn hyödyntämiseksi. Työterveyshuollolla on nykyistä laajemmat mahdollisuudet tukea työpaikkoja niin työn ja johtamisen kehittämisessä kuin työntekijöiden terveyden ja työkyvyn edistämisessäkin. Työterveyspsykologien ja työfysioterapeuttien määrä on lisääntynyt, ja heillä on ammattihenkilön status. Sosiaalialan osaajien määrä työterveyshuollossa on kasvanut. Työterveyshuollon asema ja rooli ehkäisevässä toiminnassa on laajentunut ja vahvistunut. Eriytyvä terveyskehitys tulee johtamaan myös uudenlaiseen sisällölliseen kehitykseen. Kaikille tai ikäryhmittäin suunnatut terveystarkastukset tulevat korvautumaan ainakin osin nimetyille erityisryhmille räätälöitävinä toimina, joiden vaikuttavuutta seurataan. Työterveyshuolto voi myös olla selkeämmin liitetty osaksi työpaikan omaa työsuojelu- ja henkilöstön kehittämistoimintaa. Tulevaisuudessa työterveyshuollon palveluntuottajat osallistuvat myös työttömien työkyvyn tukemiseen, todennäköisesti maakunnan toimiessa maksajana.

Kaikissa työterveyshuollon sisällöissä digitaalisilla etäpalveluilla huolehditaan suurimmasta osasta tavanomaisia peruspalveluita niin ehkäisevän kuin sairaanhoidonkin puolella. Voimavarat keskitetään etä- ja muissa palveluissa esille tulleisiin vaativampiin palvelutarpeisiin. Tämä tulee kohottamaan työterveyshuollossa vaadittavaa osaamistasoa. Helppoa perustyötä ei enää ole.

Työterveyshuollon korvausjärjestelmää on kehitetty vaikuttavampaan ja kustannustehokkuutta kannustavampaan suuntaan, ja korvausten painopistettä on siirretty ennaltaehkäisevän toiminnan voimakkaampaan tukemiseen. Korvauksen perusteet ovat muuttuneet suoritepohjaisesta korvaamisesta vuosikorvaustyyppiseen korvaamiseen sekä sairaanhoidon että ehkäisevän toiminnan osalta.

Työnantajat maksavat edelleen työterveyshuollon kustannukset ja työntekijät osallistuvat kustannuksiin työtulovakuutuksen kautta. Kokonaisuutena työterveyshuollon kustannukset ovat laskeneet nykyisestä. On myös olemassa vaihtoehto, että työtulovakuutukseen perustuva korvausjärjestelmä on kokonaan lopetettu. Tällöin työnantajat maksavat kaikki työterveyshuollon kustannukset suoraan.

Työterveyshuoltopalveluiden tuottaminen on keskittynyt entisestään kahden suuren blokin, lääkäriasemien työterveyshuollon ja maakunnallisten työterveysyhtiöiden toteuttamaksi. Uutena elementtinä työterveyshuoltoyksiköillä on yhteydenpito ja yhteistyö maakunnan sote-järjestäjän kanssa yhteistyössä muiden maakunnassa toimivien työterveyshuollon palveluntuottajien kanssa.

Työterveyshuollon toimintatietojen kokoaminen on täysin uudistettu. Kaikkien palveluntuottajien toimintatiedot kootaan päivittäisen toiminnan yhteydessä uuteen työterveys-tietokantaan.

Reija Jääskeläinen: Miltä työterveyshuollon tulevaisuus näyttää kelan näkökulmasta?

Työterveyshuollon tulevaisuus näyttää hyvältä. Työterveyshuoltolaki määrittelee selkeän palvelukokonaisuuden ja Kela korvaa järjestämisestä aiheutuneet hyväksyttävät kustannukset sairausvakuutuslain perusteella työnantajille ja yrittäjille. Korvausten maksaminen edellyttää lainsäädännön ajantasaisuutta, jotta rahoitus- ja korvausjärjestelmä voivat toimia saumattomasti yhteen. Kelan operoima korvausjärjestelmä on tehokas myös toimeenpanosta aiheutuvien kustannusten näkökulmasta.

Työterveyshuollon palveluiden piirissä on lähes 2 miljoonaa henkilöä. Nämä henkilöt eivät kuormita julkista terveydenhuoltojärjestelmää perustasolla. Usein myös unohtuu, että työterveyshuollon rahoittavat työnantajat ja työntekijät. Valtion osuus on marginaalisen pieni, joskin kasvamassa tulevaisuudessa työnantajamaksujen alentamisen myötä.

Työterveyshuollon korvaamisen tavoitteena on edistää jatkossakin työpaikan tarpeista lähtevän ehkäisevän työterveyshuollon toteutumista kaikilla työpaikoilla työpaikan koosta, sijainnista ja taloudellisesta asemasta riippumatta. Ehkäisevän työterveyshuollon rinnalla tarvitaan hoidon ja tutkimusten korvaamista, koska ehkäisyä ja hoitoa ei ole käytännössä mahdollista eikä aina järkevääkään erottaa toisistaan.

Työn ja työelämän muuttuminen edellyttävät työterveyshuollon toimijoilta jatkuvaa palveluiden kehittämistä. Palvelutuotanto on muuttunut 10 vuodessa ja muuttuu koko ajan muun muassa etävastaanottojen yleistyessä. Selkäranka koko työterveyshuollon palvelujärjestelmälle ja sen toiminnan laadulle ovat asiansa osaavat työterveyshuollon ammattihenkilöt ja asiantuntijat.

Hyvä lähtökohta korvattavalle toiminnalle on jatkossakin työpaikan tarpeet kartoittava suunnitelmallinen ja moniammatillinen yhteistyö sekä sen lisäksi hyvä yhteistyö toimivien hoitoketjujen muodossa perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja kuntoutuksen kanssa silloin, kun niitä tarvitaan – myös uudessa sotessa. Työntekijän ja yrittäjän terveydestä kannattaa pitää erityisen hyvää huolta!

Riitta Työläjärvi: Työterveyshuolto luo hyvinvointia Suomeen

Tulevaisuuden työterveyshuoltoa on kehitetty yhteistyössä yhä paremmin vastaamaan työelämän tarpeisiin. Työpaikat osaavat itsekin kehittää työhyvinvointia, -terveyttä ja -turvallisuutta. Henkilöstö ja henkilöstön edustajat ovat aktiivisesti kaikissa toimissa mukana. Työterveyshuollon moniammatillinen tiimi tukee ja konsultoi. Tiimin osaaminen sekä perus- ja täydennyskoulutus ovat ajantasaiset.

Työpaikkaselvitykset ja terveystarkastukset tehdään pääosin virtuaalisesti. Havaittuihin pienempiin ongelmiin saadaan virtuaalinen neuvonta ja seuranta suoraan työterveyshuollon sovelluksesta. Näin ammattihenkilöstön työaikaa riittää hankalampien työpaikkaselvityksien hoitamiseen perinpohjaisesti. Myös vaativampien työkyvyn tukea tarvitsevien henkilöasiakkaiden hoitaminen sekä monialaiseen kuntoutukseen ohjaaminen saavat riittävästi aikaa työterveyshuollon henkilöstöltä.

Vapaaehtoisia sairaanhoitopalveluja toteutetaan työpaikan tarpeiden mukaisesti. Vastaanotolle pääsyä ei rajoiteta, koska työ, terveys ja sairaus vaikuttavat kaikki toisiinsa. Useimmilla sairauksilla voi olla vaikutusta työssä selviytymiseen tai sairauspoissaoloihin, tai työ voi pahentaa oireilua. Henkilöasiakas itse määrittelee työterveyshuollon palvelutarpeensa, toki työpaikan sopimuksen kattavuuden puitteissa. Niin sanottuja turhia käyntejä ei ole, koska potilaat osaavat hyödyntää tavallisten vaivojen ja oireiden nettineuvontaa ja omahoitoa. Sairauspoissaolotarve arvioidaan ensimmäisen viikon osalta itse. Sairauspoissaolot ovatkin kääntyneet pysyvästi laskutrendiin.

Työterveyshuollon korvauksia on kehitetty ennaltaehkäisyä painottavaan suuntaan. Työnantaja maksaa laskun palveluista ja saa osittaisen korvauksen, jonka työnantajat ja palkansaajat rahoittavat yhdessä kollektiivisesti. Työnantajien rahoitusosuus on tärkeä palvelujärjestelmän kokonaisuudessa ja vähentää nousupaineita verorahoitettujen peruspalvelujen osalta. Tulevaisuudessa laskutus saattaa olla kapitaatioperusteista myös työterveyshuollossa.

Työterveyshuolto on arvostettu erikoisala, joka osaltaan varmistaa Suomen kilpailukykyä sekä työikäisen väestön terveyttä ja hyvinvointia. Muut erikoisalat konsultoivat aktiivisesti työterveyshuoltoa työkykyyn, sairauspoissaoloihin ja työn muokkaamiseen liittyvissä kysymyksissä. Sote-uudistuksen myötä maakuntiin on perustettu moniammatillisia tiimejä, jotka ovat erikoistuneet työttömien työkyvyn ylläpitämiseen sekä oikea-aikaiseen monialaiseen kuntoutukseen. Työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuus on saatu pysyvästi laskemaan, työurat pidentymään ja kyselytutkimuksissa mitattu koettu työhyvinvointi kohenemaan.

Satu Rannisto: Työterveyshuolto, työelämän muutos ja työterveyshuollon tutkimus ja kehittäminen 2025

Vuonna 2025 maakunnat ovat saaneet sote-järjestelmänsä toimiviksi. Potilastietojärjestelmät kommunikoivat keskenään, ja tieto kulkee eri toimijoiden välillä. Maakunnallisesti työterveyshuoltoa koordinoi työterveyshuollon erikoislääkäri, joka on linkkinä työterveyshuollon, perusterveydenhuollon ja työterveyshuollon välillä. Työterveyshuollon rahoitus tulee edelleen suurelta osin työnantajilta, jotka valitsevat palvelun tuottajat. Myös työntekijät voivat valtuuttaa työterveyshuollon toteuttamaan heidän terveydenhuoltoaan.

Työterveyshuoltoa tuotetaan hajautetusti. Työterveyslääkärin työpareina ovat työterveyshoitaja, työfysioterapeutti ja työterveyspsykologi. Lisäksi työterveyslääkärillä on toimiva yhteys perusterveydenhuollon yleislääkäriin. Näin työterveyslääkäri voi keskittyä ennalta ehkäisevään työhön ja työterveyspainotteiseen sairausvastaanottoon, ja yleislääkärillä on osaaminen esimerkiksi kansansairauksista.

Työterveyshuollossa hyödynnetään laajasti digitaalisuutta, koska yhä useampi työntekijä tekee työtä esimerkiksi kotona tai ulkomailla ja ilman säännöllistä työaikaa. Terveysdataa kertyy useista eri lähteistä. Digitaaliset työterveyskyselyt ja etädiagnostiikka ovat kehittyneet henkilökohtaisten mittalaitteiden myötä, mutta edelleen henkilökohtaiset kohtaamiset ovat keskeisiä.

Työelämän muutos jatkuu ja samalla monet työn altisteet ovat muuttuneet vaikeammin mitattavaan suuntaan. Monet vanhat altisteet kuten liuotinaineet ja hitsaushuurut ovat lähes poistuneet, koska robotisaatio kehittyy koko ajan. Työt ovat enemmän ajasta ja paikasta riippumattomia, työsuhteet moninaisia. Työyhteisöt ovat monimuotoisia ja verkottuneita. Luottamuksen rakentaminen työssä on vaikeaa mutta entistäkin tärkeämpää.

Psykososiaalinen ja kognitiivinen kuormittuneisuus työssä ovat lisääntyneet, samoin esimerkiksi niska-hartiaseudun kuormittuneisuus. Ergonomiakartoituksissa kartoitetaan työasentojen ja työn tekemisen tavan lisäksi kognitiivista ergonomiaa. Työterveyshuolto kannustaa ja ohjaa ihmisiä pitämään huolta omasta työkunnostaan henkilökohtaisen ohjauksen avulla.

Muuttuvan työelämän myötä tarvitaan uudenlaista työlääketieteen tutkimusta ja siihen perustuvia ohjeita. Eläkeikä määritellään uudelleen ja töitä räätälöidään siten, että niitä voi tehdä oman kunnon mukaan. Työelämän osatyökykyiset ovat paremmin mukana työvoimassa. Työkykyarvioiden rooli on keskeinen, mutta myös työperäisyys ja ammattitautidiagnostiikka vaativat jatkuvaa tutkimusta. Suosituksia ja ohjeita tehdään eri lääketieteen erikoisalojen yhteistyönä, koska yhteisten tietojärjestelmien avulla kommunikointi on helpottunut.

Työterveyslaitos yhdessä työterveyshuollon professoreiden kanssa kehittää tutkimustyötä, yhteistyö eläkevakuutusyhtiöiden kanssa on saumatonta ja nämä myös rahoittavat sekä tutkimusta että professuureja. Myös nuoret työterveyslääkärit osallistuvat aikaisempaa laajemmin tutkimuksen tekemiseen.

Työterveyshuolto kehittyy muuttuvassa yhteiskunnassa kenties eniten konservatiivista erikoisaloista, joten erikoislääkärikoulutuksen on pysyttävä kehityksessä mukana. Työssä tapahtuva oppiminen eli kouluttajalääkärien ohjaama työskentely työterveyshuollon yksiköissä ja työterveyslaitosjakso ovat tärkeitä jatkossakin. Työterveyshuolto on erikoisala ja siihen on tähdättävä, että alalla työskentelevät ovat erikoislääkäreitä. Pätevöittävät kurssit antavat aloitustyökalut, mutta eivät voi olla riittäviä vuosikausia.

Lopuksi

Edellä olevan valossa työterveyshuollon tulevaisuus näyttää hyvältä: Meillä on tulevaisuudessakin keskeinen asema työikäisen väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä työpaikkojen ja työn terveellisyyden ja turvallisuuden tukemisessa. Teemme tiivistä yhteistyötä muun sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän kanssa, annamme muille erikoisalalle konsultaatioita työhön ja työkykyyn liittyvissä kysymyksissä ja pidämme langat käsissämme yksilön työkyvyn arvioinnin ja tuen prosesseissa. Kehitämme alaa aktiivisesti ja hyödynnämme laajasti digitaalisuutta. Alan tutkimus ja koulutus ovat hyvällä mallilla ja työterveyshuolto on arvostettu erikoisala, jossa työterveyslääkäreillä ja muilla ammattilaisilla on vankka osaaminen, jota jatkuvasti ylläpidetään ja täydennetään toimintaympäristön muuttuessa.