Maailman työterveys ja -turvallisuus

Työkuolemat ja työperäiset ongelmat maailmalla

Kansainvälisen työjärjestön ILO:n arvion mukaan maailmalla kuolee vuosittain 2,3 miljoonaa työntekijää. Kuolemista noin 350,000 johtuu tapaturmista ja noin 2 miljoonaa työperäisistä sairauksista. Tässä ovat mukana myös varsinaiset ammattitaudit, joita kokonaismäärästä on vain murto-osa. Se taas johtuu korvauskäytännöstä maailmalla, joka on useimmissa maissa erittäin puutteellinen. Myös korvattujen tapaturmakuolemien määrä on huomattavasti todellista pienempi. Parhaiten maailmassa korvataan tapaturmia Saksassa, Suomessa ja Ranskassa ja ammattitauteja taas on eniten Ruotsissa, Tanskassa ja Ranskassa. Nämä siis ovat väkilukuun suhteutettuna maailman vaarallisimmat maat. Todellisuudessa näissä maissa on vain paremmat tapaturmien ja ammattitautien havaitsemis-, raportoimis- ja korvaus-käytännöt.

Todellisia, kattavia tilastoja ei ole koko maailmasta, ja EU:nkin alueelta tiedot ovat vajavaisia. Tämä on johtanut siihen, että tietoja on koottava eri lähteistä ja arvioitava kokonaiskuvaa, joka vastaa mahdollisimman hyvin todellisuutta. Oheisessa kuviossa (Kuva «Työperäisten kuolemien jakautuma, kokonaismäärä 2,»1) on ILO:n tämänhetkinen arvio ongelmien määrästä ja laadusta. Tiedot pohjautuvat vuosien 2010–2011 tilanteeseen, ja arvioiden laatimisessa suomalaisten asiantuntijoiden osuus on ollut merkittävä. Uutta arviota tehdään parhaillaan.

Suuria muutoksia näissä arvioissa ei ole tapahtunut viime 15 vuoden aikana, mutta sitä ennen arviot olivat hyvin puutteellisia ja saatavilla vain rajoitetuilta alueilta.

Todelliset muutokset johtuvat suurelta osin maailmantalouden kehityksestä ja työnjaon muutoksista. Ongelmien ennaltaehkäisyn osuus ja kehitys on ollut suotuisaa vain tietyissä kehittyneissä maissa. Tarvittava tieto ja kokemus näiden ongelmien ennaltaehkäisemiseksi on siirtynyt kehittyviin maihin toistaiseksi vain vähäisessä määrin. Kehittyneissä maissa, joissa sinänsä on tapahtunut selviä parannuksia työolosuhteissa, muutos on johtunut tiedon tason nousun ja parempien käytäntöjen lisäksi siitä, että suuri osa vaarallisista, likaisista ja vaativista – dirty, dangerous and demanding – töistä on siirtynyt köyhempien maiden vastuulle. Suuri(n) osa maailman maatalous-, kaivos-, tehdas- ja rakennusteollisuudesta on nykyisin Aasiassa.

Muutos työn laadussa ja ongelmien määrässä on kehittyneissä maissa ollut merkittävä. Euroopassa ja Suomessa harva kuolee kaivoksissa ja rakennusteollisuudessa. Ennaltaehkäisyn maalitolpat ovat selvästi siirtyneet. On tietysti parempi elää pitkään kuin kuolla 30-vuotiaana tapaturmaisesti. Nyt kuollaan 60–70 vuotiaana syöpään tai menetetään selkä, työkyky ja elämänlaatu työperäisten ongelmien karttuessa. Samalla kuitenkin ongelmien ratkaisu on tullut monimutkaisemmaksi. Ei riitä, että katsomme päivittäin, että työnteko onnistuu ilman ongelmia. Reipas nuori mies jaksaa nostaa 23 kg matkalaukkuja lentoasemalla hihnalle päivän, kuukauden ja vuoden, mutta ei 40 työvuotta. Pitkäaikaisvaikutukset yötyölle ja jatkuvalle stressille sairaalassa tai businessmaailmassa altistumisesta johtavat enenevässä määrin työntekijöiden uupumiseen, pitkäaikaisiin poissaoloihin työpaikalta, lisääntyviin verenkiertoelimistön sairauksiin, työkyvyn radikaaliin heikentymiseen, ennenaikaiseen eläköitymiseen ja joissain tapauksissa kuolemaan.

Tarvitsemme koko työelämän mittaisen seurannan ja toimintaohjelman. Työoloihin puututaan parhaiten työuran alusta alkaen ja jopa ennen sitä, päiväkodeista, kouluista ja oppilaitoksista alkaen. Tässä on uuden paradigman, ajattelutavan perustavanlaatuisen muutoksen paikka.

Suomen ja Euroopan työkuolemat ovat edelleen noususuunnassa (Kuvio « Työkuolemat Suomessa ja EU:ssa merkittävimmissä t»2). Vuonna 2001 Markku Nurminen ja Antti Karjalainen arvioivat työn aiheuttamaksi kokonaiskuolleisuudeksi Suomessa 1805 vuosittain. Tänään lukuarvio on 2097. Muutos johtuu eliniänodotteen kasvusta ja pitkistä latenssiajoista. Nyt kärsitään 70- ja 80-lukujen asbesti- ja vastaavasta altistuksesta. Vaikka tapaturmaisia kuolemia on vähemmän, syöpä ja muut pitkäaikaista altistusta edellyttävät ongelmat ovat selkeästi lisääntyneet. Asbestikuolemien huippua ei ole vielä nähty ja latenssiajanjakso näyttää vain venyvän. Torjuntatoimiin herättiin myöhään, vaikka jo 1938 ILO:n Encyclopaedian liite kertoi havaitusta syöpävaarasta. Nyt pitäisi eliminoida kivipölyaltistus, dieselpakokaasualtistus, kaupunkipöly, passiivitupakointi...

Kuva 1. Työperäisten kuolemien jakautuma, kokonaismäärä 2,3 miljoonaa. Lähteet: ILO ja WSH Institute.

Kuva 2. Työkuolemat Suomessa ja EU:ssa merkittävimmissä tautiluokissa ja kaikissa yhteensä. Lähteet: ILO (2014), Tilastokeskus (2013) ja J.Takala.

Ammattitaudit ja työperäiset sairaudet

Työkuolemat ovat vain jäävuoren huippu. Yhtä kuolemaan johtanutta tapaturmaa kohti on 1000–2000 yli kolmen päivän poissaoloon johtavaa tapaturmaa. Työperäisiä sairauksia ja sairauksia, joita työ pahentaa, raportoi Suomessa 24,5 % työntekijöistä (20.6 % miehistä ja 28,6 % naisista) EU:n työolotutkimuksen mukaan (Eurostat). Suomessa ja Ruotsissa näitä raportoitiin huomattavasti enemmän kuin EU:ssa keskimäärin (8,6 %). Tämä ei välttämättä heijasta työolojen tasoa, vaan paremminkin tietoisuutta siitä, että työolot vaikuttavat terveyteen ja sairastavuuteen.

Suomessa sairauspoissaoloon johtaneita ongelmia raportoi 43 % niistä työntekijöistä, joilla oli työperäisiä sairauksia ja 18,7 % samasta ryhmästä oli poissa työstä yli kuukauden. Työkuolemia on noin 2 000 vuodessa (Kuvio « Työkuolemat Suomessa ja EU:ssa merkittävimmissä t»2) – osa näistä vasta työuran päätyttyä. Työperäisistä sairauksista ja ongelmista kärsii vuosittain oman ilmoituksensa mukaan yli 600 000 työntekijää, joista sairaslomalle joutui 258 000 ja yli kuukauden sairaslomalle 112 000 työntekijää. Tähän voi joku tarttua ja sanoa, että omakohtainen raportointi vääristää ja liioittelee sairastavuutta. Näin ei kuitenkaan ole esimerkiksi Britanniassa tehdyn perusteellisen selvityksen mukaan. Edustava otos haastatelluista ja näiden raportoimista ongelmista käytiin läpi ja ongelmat kartoitettiin kyseisiä henkilöitä hoitaneiden lääkäreiden kanssa. Sen lisäksi vielä erityinen asiantuntijapaneeli vahvisti haastattelussa annettujen tietojen todenmukaisuuden. Johtopäätös oli, että henkilöä hoitaneen lääkärin mielestä vain 3.6 % itse-arvioidusta sairastavuudesta joko todennäköisesti tai varmasti ei johtunut työstä.

Tämä mittakaava on sekä inhimillisesti että taloudellisesti erittäin merkittävä osuus sairauskuormasta (burden of disease and injury). Vasta julkaistun Global Burden of Disese and Injury -raportin mukaan syöpäsairaudet, tuki- ja liikuntaelinongelmat, tapaturmat, melu, astma ja työpaikan pienhiukkaset aiheuttavat vuosittain Suomessa 32 444 menetettyä vuotta (Disability Adjusted Life Years). Luku kaksinkertaistuu, jos mukaan otetaan stressin, yötyön, mielenterveysongelmien, verenkiertoelimistön sairauksien ja tarttuvien tautien aiheuttama työperäinen kuorma, ennenaikaisesta eläköitymisestä puhumattakaan.

Sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan vuosittaiset menetykset ovat 24,5 miljardia euroa Suomessa. EU:ssa menetykset ovat jokseenkin satakertaiset eli 2450 mrd euroa/vuosi. Lukua voi verrata esimerkiksi Kreikan tukipaketteihin, joka on ollut joitakin satoja miljardeja euroja, ei kuitenkaan vuosittain. Maailman mittakaava on tästä vielä yli kymmenkertainen.

ICOH:in rooli

ICOH (Kuvio « ICOH. »3) on katto-organisaatio ja työterveyden ajatushautomo, työterveyden think-tank ja "Rooman klubi" – sen sihteeristö on Roomassa. ICOH on aitiopaikalla, ja sen selustana ja mukana ovat mittava henkilöjäsenistön asiantuntemus ja institutionaaliset jäsenet: maailman parhaat työterveyslaitokset ja lukuisat kansalliset työlääketieteen ja työterveyden järjestöt. ICOH voi vaikuttaa YK:n, WHO:n ja ILO:n käytäntöihin ja ohjelmiin ja auttaa perustamaan uusia rakenteita ja ohjelmia, kuten vastikään G7 maiden päämiesten perustama "Vision Zero Fund". Tässä nollavisio tarkoittaa ajattelutapaa, että kaikki työpaikan haittavaikutukset ovat ehkäistävissä (Zero Harm). Työpaikka on ihmisten luoma, eikä sellaisia työpaikan luonnonlakeja ole, joita ei voitaisi muuttaa ja haittoja eliminoida.

Kuva 3. ICOH.

Tulevaisuus

Työkuolemien ja sairastavuuden osuus kasvaa vähitellen niissä maissa, joissa eliniänodote kasvaa. Näitä ovat erityisesti nopeasti teollistuvat maat, joissa myös palvelusektori kasvaa.

Ylivoimaisesti suurin osa ongelmista kehittyneissä maissa johtuu muista kuin tarttuvista taudeista ja tapaturmista ja kehitys kulkee tähän suuntaan koko maailmassa. Kehittyneissä maissa työperäisten syöpien ja verenkiertoelimistön sairauksien aiheuttamat ongelmat kasvavat vielä joitakin vuosia, ennen kuin altistustason vähentäminen – toivottavasti – alkaa vaikuttaa. Pitkiä työstä poissaoloja ja ennenaikaista eläköitymistä aiheuttavia tekijöitä ei ole toistaiseksi saatu hallintaan. Elämme kyllä pitempään, mutta kuinka terveinä?

Merkittävää kehitystä kaikkein köyhimpien maiden työoloissa ei sen sijaan ole näköpiirissä. Perustarpeista ja puhtaasta juomavedestä on pulaa, viemäröinti ja jätteenkäsittely ovat alkutekijöissään ja yhteiskunnan infrastruktuuri on puutteellista. Kestää vuosia ja vuosikymmeniä ennen kuin kunnollisesta työterveydestä voidaan puhua.

Maailman mitassa Suomen työolosuhteet ovat hyvällä tolalla – keskimäärin. Armeija-aikoina pyöreässä teltassa oli keskellä kamiina, joka talvipakkasella hehkui tulipunaisena. Säteittäisessä nukkumisjärjestyksessä jalat paloivat ja pää jäätyi. Keskimääräinen lämpötila oli oikea, mutta se ei kerro kaikkea. Samoin osalla työntekijöistä on erinomaiset työolot – kuten minulla täällä Singaporessa – ja toisessa ääripäässä työolot ovat erittäin huonot. Juuri näihin ikäviin työoloihin pitää pystyä puuttumaan. Työterveyshuollolla on tässä oma roolinsa.

Työterveys ja -turvallisuus ei ole ainoastaan taloudellisesti järkevää politiikkaa, se on perustavanlaatuinen ihmisoikeus (Kofi Annan).