Ikääntyvän miehen hormonaaliset muutokset

Ikääntymisen vaikutukset hormonitoimintaan

Miehen testosteronituotannossa ei tapahdu ikääntyessä yhtä dramaattisia muutoksia kuin naisen vaihdevuosissa munasarjojen toiminnan sammuessa. Tämän vuoksi ikääntyvän miehen hormonitoiminnan muuttuessa ei voida suoranaisesti puhua vaihdevuosista, menopaussista tai andropaussista. Miehen plasman testosteronipitoisuus laskee 40 ikävuoden jälkeen vajaan prosentin vuodessa. Tätä pidetään luonnollisena ikääntymiseen liittyvänä ilmiönä. Tämä johtuu kivesten parenkyymikudoksen vähenemisestä ja testosteronia tuottavien Leydigin solujen verenkierron vähenemisestä, jonka seurauksena kiveksen kyky tuottaa testosteronia heikkenee. Tästä huolimatta seerumin testosteronipitoisuus säilyy usein normaalitasolla. Ikääntyessä myös gonadotropiinien määrä seerumissa lisääntyy, kudosten herkkyys androgeeneille vähenee ja negatiivinen palautejärjestelmä heikkenee. Myös testosteronin vuorokausivaihtelu tasaantuu iän myötä. Ikääntyvän miehen hormonitasoihin vaikuttavat myös muut sairaudet, käytössä olevat lääkkeet, elämäntavat ja yleiskunto. Kivesten siittiötuotanto vähenee muttei sammu ikääntymisenkään myötä, minkä vuoksi mies pysyy hedelmällisenä koko ikänsä.

Ikääntymiseen liittyvät oireet

Ikääntyminen aiheuttaa elimistössä luonnollisia ikääntymiseen liittyviä muutoksia. Osa oireista voi liittyä testosteronipitoisuuden pienentymiseen, mutta myös muihin sairauksiin, lääkitykseen tai elämäntapoihin. Tyypillisiä ikääntymiseen liittyviä muutoksia ovat lihasmassan ja –voiman väheneminen, rasvan määrän lisääntyminen, luukudoksen väheneminen, seksuaalisen halujen väheneminen, erektion heikentyminen, hyvinvoinnin tunteen lasku, väsymys, aloitekyvyttömyys, alakulo, masentuneisuus, elinvoimaisuuden lasku sekä ärtyneisyys. Kaikkia edellä mainittuja oireita voidaan selittää myös muilla tekijöillä kuin testosteronitason laskulla. Vahvimmin ikääntymiseen liittyvään testosteronitason laskuun korreloi seksuaalitoimintojen häiriöt, lihavuus sekä elinvoimaisuuden lasku.

Kivesten toiminnan tutkiminen

Huolellisesta anamneesista selviää yleinen terveydentila, käytössä olevat lääkkeet sekä murrosiän aikainen kehitys ja kasvu. Oleellista on poissulkea systeemisairaus, aliravitsemus, imeytymishäiriöt tai olemassa oleva akuutti sairaus. Huomioi erityisesti ne potilaat, joilla on kortikosteroidihoito tai epilepsialääkitys. Myös huumeiden käyttöön kuten marihuanan ja alkoholin käyttöön liittyy alentuneita testosteroniarvoja. Luonnollisesti anabolisten steroidien käyttö laskee testosteronitasoja sammuttamalla oman testosteronituotannon, myös aiempi anabolisten steroidien käyttö on voinut lamaannuttaa kivesten oman funktion. Spontaanierektioiden ilmaantuvuus ja aamuerektioiden esiintyminen, erektion toiminta sekä karvoituksen muutokset, kuumien aaltojen tai yöhikoilun esiintyminen ovat oleellisia anamnestisia tietoja.

Kliinisessä tutkimuksessa kiinnitetään huomio miehen ulkoisiin sukupuoliominaisuuksiin kuten karvoitukseen, mitataan body massindex, tutkitaan rinnat ja kivekset ja poissuljetaan sukupuolielinten sekä perineumin anomaliat. Kivesten tutkimuksessa huomioidaan kivesten koko ja kiveskudoksen napakkuus. Normaali kives on vähintään 15 ml, pituudeltaan vähintään 4 cm. Ar-vioidaan myös rinnat gynekomastian poissulkemiseksi ja tunnustellaan eturauhanen. Laboratoriotutkimusten tarkoituksena on varmentaa hypogonadismin kliininen epäily, selvittää etiologia ja paikantaa syy. Mitataan seerumin kokonaistestosteroni sekä SHBG, jolloin saadaan laskettua vapaan testosteronin pitoisuus. Suora vapaan testosteronin mittaaminen on epäluotettavaa eikä ole näin ollen suositeltavaa. SHBG pitoisuus nousee sekä primaarissa että sekundäärissä hypogonadismissa, hyperestrogenismissä, maksakirroosissa hypertyreoosissa sekä maksan mikrosomaalisia entsyymejä indusoivien lääkehoitojen yhteydessä kuten antiandrogeenit, spironolaktoni, fenytoiini ja karbamatsepiini. Testosteronin eritys noudattaa vuorokausirytmiä. Tämän vuoksi mitataan korkein eli aamuarvo. Mikäli kokonaistestosteronipitoisuus on matalahko, tulee mittaus toistaa. Edeltävä ankara ruumiillinen rasitus voi pienentää testosteronipitoisuutta, joten sitä on syytä välttää ennen mittausta. Gonadotropiinit on myös syytä mitata etiologian selvittämiseksi. Hyperprolaktenemia saattaa aiheuttaa testosteronituotannon laskun, minkä vuoksi yleensä tutkitaan myös prolaktiini.

Testosteronivajeen hoito

Testosteronikorvaushoito aloitetaan, jos testosteroni on alle viitearvon. Joskus hoitokokeilu voidaan aloittaa testosteronin ollessa lähellä viitearvon alarajaa (8–12 nmol/l) ja arvioidaan, poistaako testosteronitason nousu potilaan oireet. Testosteronivajetta hoidetaan testosteronivalmisteilla, jotka annostellaan joko iholle geelinä tai pistoksena lihakseen. Peroraalisten testosteronivalmisteiden hyötyosuus on heikko, joten niitä ei suositella. Hormonikorvaushoidon tavoitteena on palauttaa seerumin testosteronipitoisuus fysiologiselle tasolle. Hoito on turvallista ja riskitöntä terveellä miehellä. Testosteronihoidon ehdottomia kontraindikaatioita on todettu eturauhas- tai rintasyöpä, vaikea hoitamaton uniapnea, vaikea krooninen ja kontrolloimaton sydänsairaus, korkea hematokriitti sekä lapsettomuus. Testosteronikorvaushoitoa saavaa miestä tulee seurata säännöllisesti. Seurannassa tär-keää on verenkuvan mittaus sekä PSA.