Ikänäön korjausleikkaukset

Linssileikkaukset

Linssileikkaus on yleisin kirurginen tapa korjata ikänäköä. Linssileikkaus on vakiintunut termiksi leikkaukselle, joka käytännössä on sama kuin kaihileikkaus, mutta tehdään ennen kaihen kehittymistä. Toimenpiteessä pienten sarveiskalvoviiltojen kautta avataan mykiön etukapseli, poistetaan mykiömassa ja laitetaan tilalle keinomykiö.

Käytettäessä yksitehokeinomykiötä toinen silmistä tähdätään tavallisesti kaukosilmäksi ja toinen likitaitteisemmaksi. Useimmat eivät kuitenkaan totu silmien reilumpaan 1,5–2 diopterin eriparisuuteen, mikä rajoittaa metodin käyttöä tavoiteltaessa sekä hyvää kauko- että lähinäköä. Lukeminen tapahtuu tällöin käytännössä yhdellä silmällä ja myös stereonäkö kärsii. Pienempi alle diopterin eriparisuus aiheuttaa harvemmin sopeutumisongelmaa. Tällöin on saavutettavissa tilanne, jossa esimerkiksi tietokoneruudun katselu ja kännykällä soittaminen sujuvat likitaitteisemman silmän varassa, mutta varsinaiseen lähempää lukemiseen tarvitaan lukulasit.

Jos lähtötilanne on ollut alun perin likitaitteinen, on joskus järkevää pysytellä jatkossakin likitaitteisena. Tällöin tähdätään molemmat silmät joko lukuetäisyydelle tai toinen pääte-etäisyyden mukaan – kauas katselu sujuu tässä tapauksessa kaukolaseilla. Monovisionia ja muita yksitehoratkaisuja voi simuloida piilolaseilla ennen leikkausta sopivan ratkaisun löytämiseksi.

Monitehokeinomykiöllä (Kuva «Alcon Panoptix -monitehokeinomykiö. »1) tehtävä leikkaus on se tavallisimmin mainostettu laseista eroon -linssileikkaus. Hyvin toimivia nuoren silmän akkommodaatio- eli mukauttamiskyvyn palauttavia keinomykiöitä ei kuitenkaan ole vielä onnistuttu kehittämään. Monitehokeinomykiöt ovat perustuneet siihen, että linssissä olevat erivahvuiset alueet (tavallisimmin renkaat) jakavat mustuaisen läpi menevän valon pitkälle kehitetyn optiikan avulla tavallisesti kahteen polttopisteeseen. Kyseessä on siis ollut monitehoisuuden sijaan todellisuudessa kaksitehoinen ratkaisu. Aivot mukautuvat käyttämään oikeaa kuvaa lähelle tai kauas katsoessa. Osa valosta siis kulkee lähelle katsoessa aina kaukoalueen läpi ja päinvastoin. Näin osa valotehosta menee hukkaan ja esimerkiksi valon tarve lähelle katsoessa on tavallista isompi. Kauas katsoessa lähialue puolestaan voi aiheuttaa joillekin häiriötä. Katsottaessa polttopiste-etäisyyksien väliin (esimerkiksi pääte-etäisyys) näöntarkkuus heikkenee. Viime aikoina markkinoille on tullut myös kolmitehoisia keinomykiöitä, joissa valo jaetaan kolmesta fokuksesta. Optiikan lakien mukaan tämä kuitenkin tapahtuu ainakin jossain määrin muiden etäisyyksien kustannuksella. Monitehomykiöitä valmistetaan erityyppisesti painotettuina: valo voidaan jakaa enemmän kaukopainotteisesti, lukuetäisyys voi olla erilainen ja joissakin linsseissä ei välttämättä tavoitellakaan hyvää lähilukunäköä vaan tavoitellaan vain kohtuullista lähinäköä pyrkien säilyttämään kaukonäkö kontrasteineen mahdollisimman ongelmattomana.

Monitehokeinomykiöiden hyvänä puolena on, että sekä lähelle että kauas katsominen tapahtuu kahdella silmällä eikä stereonäkemisen suhteen jouduta tekemään kompromissia. Toisaalta kontrastinäön heikkeneminen voi potentiaalisesti ikääntyneenä aiheuttaa ongelmia silmänpohjarappeumasairausten kanssa. Monitehokeinomykiöiden toimivuus on yksitehoisia keinomykiöitä herkempi muille silmän optiikan ongelmille, joita ovat muun muassa silmien kuivuus, sarveiskalvo-ongelmat, jälkikaihi, keinomykiön asento-ongelmat ja jäännöstaittovirheet (tyypillisimmin hajataitto). Monitehomykiön toimivuutta ei kunnolla pysty etukäteen testaamaan – monitehopiilolasit toimivat yleensä silmänsisäistä ratkaisua huonommin, vaikka optinen ratkaisu onkin niissä samankaltainen.

Kuva 1. Alcon Panoptix -monitehokeinomykiö.

Sarveiskalvon kirurgia

Sarveiskalvo on silmässä valoa voimakkaimmin taittava kudos, jonka muotoa pystytään laserilla muokkaamaan hyvin tarkasti. Sarveiskalvon optisen toiminnan ymmärtämisen kehittyminen on parantanut leikkaustuloksia olennaisesti ja laserkirurgian alkuaikoina esiintyneistä ongelmista (muun muassa hämäränäön heikentyminen) on päästy pitkälti eroon. Laserilla taittovirhettä korjatessa ikänäkö tavallisesti otetaan huomioon tekemällä edellä mainittu monovision, jossa toinen silmä tähdätään likitaitteisemmaksi lähisilmäksi ja toinen kaukosilmäksi. Ikänäön korjauksena on myös käytetty sarveiskalvon keskiosan muotoilua siten, että keskiosa taittaa valoa lukuetäisyydeltä. Femtolaserin avulla sarveiskalvolle pystytään tekemään myös erilaisia taskuja haluttuun syvyyteen. Niihin voidaan asentaa erilaisia optisia implantteja lähinäköä parantamaan. Sarveiskalvoon kohdistuvassa kirurgiassa valoa siis ohjataan eri fokuksista kuten monitehomykiöilläkin, mutta eri kohdassa silmää.

Noin 55-vuotiaana, jolloin ikänäkö on kehittynyt täyteen määräänsä, alkaa harmaakaihen ilmaantumisikäkin joskus jo lähestyä. Tämä osaltaan monesti kallistaa kirurgisen valinnan linssileikkauksen suuntaan varsinkin, jos mykiössä on samentumista havaittavissa.

Ikänäkökirurgia ja työ

Ammatti on potilaan odotusten ohella olennaisimpia asioita arvioidessa ikänäkökirurgiaan soveltuvuutta. Työn kannalta hyödyllisimpiä ikänäköleikkaukset ovat potilailla, joilla lasien käyttäminen on työn takia todellinen ongelma ja lähelle näkeminenkin on tarpeen. Lasit voivat huurtua tai rikkoutua aiheuttaen vaaratilanteita. Toisaalta linssileikkaus monitehomykiöllä voi esimerkiksi pimeässä työkseen ajavalle olla ongelmallinen muun muassa alentuneen kontrastinäön tai halo-ilmiön takia. Päätetyöläinen tarvitsee leikkauksen jälkeenkin joskus työkäyttöön silmälasit, koska lähinäöntarkkuus voi olla riittämätön ainakin jollekin etäisyydelle. Tällöin silmälaseilla voidaan ohjata monitehokeinomykiön kaukonäköön tarkoitettu optiikan osa lähityöskentelyyn käytettäväksi.

Yhteenveto

Valtaosa ikänäkökirurgiaan päätyneistä potilaista on tyytyväisiä tekemäänsä ratkaisuun. Toisaalta jotkut potilaat voivat kokea näkemisen ongelmia, vaikka objektiivisesti arvioiden näkötilanne olisikin hyvä. Ihmisten odotukset näkemisen suhteen ovat joskus huikean erilaiset – vastaanotolla huonontunutta näköään valittava voi objektiivisesti arvioiden nähdä paljon paremmin kuin subjektiivisesti näkönsä erinomaiseksi kokeva. Näin ollen leikkaukseen tyytyväinen tai tyytymätön naapuri ei ole hyvä lähtökohta leikkauksen soveltuvuutta itselle arvioidessa. Leikkauksilla on saavutettavissa erinomaisia tuloksia ja tyytyväisiä potilaita, mutta nuoruuden näkemistä niillä ei kuitenkaan vielä saavuteta. Täydellisen lasittomuuden lupaaminenkin on aika rohkeaa. Ikänäköleikkauksiin ryhtyessä ei voikaan kyllin korostaa huolellisen potilasvalinnan ja potilasinformaation merkitystä.