Voi hyvin työssäsi, lääkäri!

Suurimmalle osalle meistä työ ja lääkäriys ovat olennainen elämänalue. Lääkärin työ on mielenkiintoista, uutta opittavaa ja haastetta riittää ja työtämme arvostetaan. Erikoisalat ja eri toimintaympäristöt antavat mahdollisuuksia hyödyntää omia taitojamme ja taipumuksiamme ja voimme hakeutua itsellemme sopiviin tehtäviin. Mutta työmme on myös vaativaa, rasittavaakin. Hyvinvoinnin kannalta on löydettävä tasapaino siihen mitä työ antaa ja mitä se kuluttaa. Työn ja muun elämän on oltava sopivassa suhteessa toisiinsa.

Lääkärin työssä tarvitaan hyviä psyykkisiä voimavaroja ja sosiaalisia taitoja, työssä on väistämättä tunne- ja ihmissuhdekuormitusta. Otamme vastuuta ja teemme ratkaisuja erilaisissa tilanteissa, ääripäissään elämän ja kuoleman äärellä. Työmäärä ja työsidonnaisuus voivat olla suuria, esimerkkinä päivystävät lääkärit ja lääkäripulasta kärsivät työpaikat. Työ tehdään usein aikapaineen alla, työ edellyttää itsenäistä päätöksentekoa ja joustavuutta muuttuvissa tilanteissa. Henkilökohtainen turvallisuuden tunnekin voi horjua väkivallan uhassa tai oikeusjuttuihin asti menevissä valitusasioissa.

On mielenkiintoista, että samat asiat, jotka sopivassa määrin ovat palkitsevia ja innostavia, voivat liiallisena johtaa riittämättömyyden tunteeseen, psyykkiseen kuormittumiseen ja työuupumukseen. Lääkäriliiton Lääkäreiden työolot ja terveys 2015 -tutkimuksen mukaan joka viides lääkäri kokee työuupumuksen vaaraksi itselleen ja lähes puolet kertoo ajattelevansa vakavaa työuupumusta silloin tällöin. Jos näin on, on tärkeää saada tukea esimieheltä ja muulta työyhteisöltä, tarvittaessa myös työterveyshuollosta tai luottamuslääkäreiltä. Työnohjaus ja kriisitilanteitten purkumahdollisuus auttavat usein ongelmatilanteissa eteenpäin. Toisaalta lääkärit kokevat työnimua hieman enemmän kuin palkansaajat yleensä, Lääkäriliiton tutkimuksen mukaan joka neljäs lääkäri päivittäin ja lähes 90 % lääkäreistä viikoittain. Suurin osa lääkäreistä on tyytyväisiä esimiestoimintaan ja pitää työpaikan toimintamalleja asiallisina. Tarvittaessa työtilanteestaan siis voi ja kannattaa neuvotella!

Ulkoisilla työolosuhteilla on myös vaikutusta työhyvinvointiin. Jos työtilat ja työvälineet, työergonomia ja tauotusmahdollisuudet ovat kunnossa, niihin ei paljoa edes kiinnitä huomiota. Puutteellisina ne hankaloittavat työntekoa ja kuormittavat. Edellä mainitun Lääkäriliiton tutkimuksen mukaan työmme kuormittavin asia on toimimattomat tietojärjestelmät.

Hyvä fyysinen kunto auttaa jaksamaan ja elämäntavat vaikuttavat hyvinvointiin. Valitettavasti ammatti ei suojaa sairauksilta tai elämän kolhuilta, saati sitten ihmissuhdevaikeuksilta tai päihdeongelmilta. Tutkimusten mukaan lääkäreillä on tavallistakin suurempi kynnys hakea apua itselleen ja taipumusta hoitaa itse itseään. Toisaalta voi ajatella myös niin, että lääkärilläkin on oikeus asettua hoidettavan asemaan ilman vastuuta omasta hoidostaan.

Työn ja muun elämän yhteensovittaminen on perusta yleiselle hyvinvoinnillemme. Työuran eri vaiheissa se onnistuu välillä paremmin, välillä sen eteen tarvitaan enemmän ponnisteluja. Eri-ikäisillä lääkäreillä saattaa olla erilainen näkemys asiaan. Mielenkiintoinen työ vie helposti aikaa ja ajatuksia muilta elämänalueilta ja monen ystävä- ja perhepiirikin koostuu lääkäreistä. Toivottavasti jokaisella on myös muita kuin kollegaystäviä: ihmisiä, asioita ja harrastuksia, jotka laajentavat maailmankuvaamme! Nuoren lääkärin haaste on yhdistää erikoistuminen ja uralla eteneminen elämänvaiheeseen, jolloin perustetaan perhettä ja eletään ruuhkavuosia. Moni lääkäri joutuu työn takia muuttamaan paikkakunnalta toiselle, ja muiden perheenjäsenten näkökulmasta se voi tarkoittaa luopumista omasta työstä, koulusta tai sosiaalisista verkostoista. Innostava tutkimustyö voi vahvistaa lääkärin arkista työntekoa, läheisten kannalta se voi näkyä yhteisen ajan puutteena. Tarvitaan tasavertaista pohdintaa ja priorisointia siitä, mikä näissä tilanteessa on tärkeintä. Voiko lääkärikin joskus joustaa omista työintresseistään? Työvuosia riittää, kaikkia suunnitelmia ei tarvitse toteuttaa kerralla. Työuran loppupäässä ikääntyminen tuo omat haasteensa, työstä palautumiseen tarvitaan enemmän aikaa ja siitä huolehtiminen on tärkeää. Toisaalta pitkä kokemus tukee työntekoa, uusiakin mahdollisuuksia voi tarjoutua vaikka asiantuntijatehtävissä. Joskus osa-aikainen työskentely tuntuu hyvältä vaihtoehdolta.

Lääkärin työ itsessään voi olla paras työhyvinvoinnin lähde. Kollegiaalisuus parhaimmillaan tukee hyvinvointiamme, mikä on myös yksi Suomen Työterveyslääkäriyhdistyksen toiminnan tavoitteista. Ajoittain kannattaa pohtia, mitä Sinulle kuuluu, mitä työtoverillesi kuuluu. Jos olet itse ongelmatilanteessa tai huolissasi kollegasta, ota asia puheeksi. Kuuntele läheistesikin mielipidettä. Mieti muutoksen mahdollisuutta, ammattimme sen yleensä mahdollistaa. Harvemmin kadutaan tehtyjä ratkaisuja kuin sitä, että on jättänyt mahdollisuudet käyttämättä.

Hyvää jatkoa työllesi, hyvinvointia itsellesi!