Työikäisen työkyvyn tuen palveluprosessi on pirstaleinen

Työkyvyn tuen koordinaatio

Työterveyshuollon vastuuna lainsäädännössä on koordinoida työkyvyn tukea (Kuva «Valtioneuvoston asetus 708/2013, 2 § ja 8 §. »2). Tässä velvoitteessa onnistuminen edellyttää yhteistyötä niin työpaikan kuin muun terveydenhuollon sekä kuntoutuksen toimijoidenkin kanssa.

Työkyvyn tuen perusta rakennetaan työpaikan ja työterveyshuollon välisessä yhteistyössä (työterveysyhteistyö). Työterveyshuollolla tulee olla tieto työpaikan työntekijöiden sairaustilanteesta ja taito pystyä ennakoimaan työhön liittyvää toimintakyvyn uhkaa. Tämän lisäksi työterveyshuollon tehtävänä on tuoda yhteiseen keskusteluun työkykyosaamistaan, jotta saavutetaan terveydenhuollon sekä kuntoutuksen toimijoiden yhteinen ymmärrys työkyvystä ja tieto toinen toistensa mahdollisuuksista osallistua työkyvyn tukemiseen. Tarvitaan yhteisesti asetettuja tavoitteita ja sovittuja toimintamalleja takaamaan työkyvyn tukea tarvitsevalle aukoton palveluprosessi, jossa kunkin toimijan osaaminen on parhaiten hyödynnetty.

Kuva 2. Valtioneuvoston asetus 708/2013, 2 § ja 8 §.

Alueellisella yhteistyöllä tukea työkykyyn

Työterveyslaitos teki selvityksen työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon sekä kuntoutuksen toimijoiden välisestä yhteistyöstä vuonna 2014. Selvitys tehtiin monimenetelmällisesti yhdistäen sekä määrällistä että laadullista aineistoa. Selvitys koostui neljästä aineistosta. Valtakunnallisesti toteutettiin kysely sairaanhoitopiirien perusterveydenhuollon yksiköille ja siihen vastasi 10 yksikköä. Loput kolme aineistoa kerättiin viideltä varsinaiseen kohdealueeseen kuuluvalta alueelta (Keski-Suomen, Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirit sekä Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä). Terveydenhuollon ja kuntoutuksen toimijoille tehtiin kysely ja fokusryhmähaastattelut, joissa selvitettiin toimijoiden välistä yhteistyötä alueella. Kyselyyn vastasi 86 toimintayksikköä ja haastatteluihin osallistui 29 toimijaa. Neljäntenä aineistona olivat viidellä kohdealueella järjestettyjen verkostoseminaarien esitelmät ja keskustelut sekä niistä kootut yhteenvedot. Kaikille avoimiin seminaareihin osallistui yhteensä 135 henkilöä.

Toimijoiden kehittämisehdotukset yhteistyön parantamiseksi

Tärkeimmät kehittämistarpeet liittyivät tiedonkulkuun, yhteistyökäytäntöihin sekä toimintaan verkostoissa ja verkostoina. Tiedonkulussa keskeisin asia oli toimiva sähköinen lähete–palaute-käytäntö. Sillä tarkoitettiin sekä erikoissairaanhoidon ja työterveyshuollon välistä käytäntöä että vastaavaa käytäntöä perusterveydenhuollon ja työterveyshuollon välillä. Työterveyshuollon asiantuntemuksen hyödyntämiseksi nostettiin esille mahdollisuus tehdä lähete erikoissairaanhoidosta tai terveyskeskuksesta työterveyshuoltoon. Toimivia yhteistyökäytäntöjä koettiin tarvittavan erityisesti pulmallisten työkykytilanteiden selvittelyyn. Ratkaisuksi esitettiin työkykypulma-potilastapausten käsittelyä yhteismeetingeissä säännöllisesti. Työkyvyn tuen erityisryhmät, pitkäaikaistyöttömien työkyvyn arviointi sekä epävakaalla työuralla olevien työikäisten työkyvyn tuen toiminnan rakentaminen olivat esillä kaikkien alueiden haastatteluissa ja seminaareissa.

Ratkaisut myös näiden erityisryhmien osalta alueellisen toiminnan kehittämisessä vaativat alueen kaikkien toimijoiden yhteistyötä. Lainsäädännöllä voidaan asettaa toiminnalle puitteita ja velvoitteita, mutta asiakaslähtöiset, sujuvuutta parantavat ja päällekkäistä toimintaa vähentävät käytännöt muotoutuvat vain alueen toimijoiden yhteistyöllä.

Työterveyshuollon toiminnallinen integraatio osaksi sotea

Nykyhallituksen linjauksissa on tuotu esille se, että työterveyshuollon nykyiseen asemaan ja perustehtävään ei tehdä muutoksia mutta työterveyshuollon palvelut pitää sovittaa yhteen muun sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa. Samalla työterveyshuollon painopistettä tulee suunnata ennaltaehkäisevään toimintaan.

Tämä toiminnallinen integraatio vaatii suunnitelmallista kehitystyötä, jossa kunkin maakunnan alueen toimijoiden tulee sovittaa yhteen toimintojaan työkyvyn tukea tarvitsevan ihmisen parhaaksi. Tarvitaan yhteisiä tavoitteita, yhdessä sovittuja toimintamalleja ja ennen kaikkea luottamusta, kun rakennetaan toimijoiden välistä yhteistyötä.