Ennakoi tarvetta – hoida tarvittaessa

Tunnista riski

Työterveyshuollon kaikissa asiakaskontakteissa pitäisi pyrkiä tunnistamaan mahdollinen työkyvyn menettämisen riski. Kohdistamalla työterveyshuollon sairaanhoidon panostuksia suuren riskin ryhmään, voidaan saavuttaa merkittäviä vaikutuksia sairauspoissaoloihin (Taimela ym. 2008). Matalan kynnyksen vastaanottotoiminnoilla pyrimme saamaan työkyvyn kannalta keskeisiä asiakasryhmiä kattavasti avun piiriin. Käytännössä tämä tarkoittaa tule-asioissa työfysioterapeuttien suoravastaanottotoimintaa ja mielenterveyden asioissa yhteydenottopäivänä käyntiin lähtevää 1-5 hoitokerran interventiota.

Olemme viime vuonna siirtyneet käytäntöön, jossa kaikilla vastanottokäynnillä pyydämme asiakkaita arvioimaan nykyisen työkykynsä asteikolla 0–10. Kysymys on osa Työkykyindeksiä, ja sen ennustearvo suhteessa tulevaan työkyvyn menettämisen uhkaan on todettu hyväksi. Tämän ohella teemme joka toinen vuosi sähköisen työkykyriskejä tunnistavan seulontakyselyn, koska kaikki asiakkaamme eivät luonnollisesti käytä tai tarvitse vastaanottopalvelujamme. Kartoitamme kyselyssä koetun työkykyarvion lisäksi keskeisiä työkyvyn vakavia uhkia, kuten masennus-, kipu- ja unettomuusoireita sekä päihteiden käyttöä ja liikkumattomuutta.

Kirjaamme asiakkaan arvion työkyvystään potilastietoihin, ja tieto toimii osana ammattilaisen tekemää kokonaisarvioita työkyvyn menettämisen riskistä. Profiloimme asiakkaat kolmeen luokkaan työkykykysymyksen mukaan. Kuten kuva «Asiakkaiden oma arvio koetusta työkyvystä vuonna 2»1 osoittaa, suurin osa asiakkaista on niin sanottuja vihreitä asiakkaita. He ovat työterveyspalveluiden satunnaiskäyttäjiä, joilla ei ole työkyvyn alenemisen uhkaa. Luokittelemme keltaiseen asiakaskuntaan työkykynsä pisteillä 6-7 arvioivat henkilöt ja/tai henkilöt, joilla on tunnistettavissa pitkittyviä kipuoireita, unettomuutta tai mielialan laskua. Profiloimme tähän luokkaan myös runsaasti palveluja eri asioissa käyttävät asiakkaat. Punaisen profiilin asiakkaat arvioivat työkykynsä pistemääräksi korkeintaan 5. Heillä on yleensä toimintakykyä laskeva pitkäaikaissairaus. Punaisen profiilin asiakkaat ovat siis käytännössä osatyökykyisen seurantaa vaativa ryhmä. Oma hoitopolku ja toimintamallit liittyvät jokaiseen asiakasprofiiliin. Asiakkuuksien jakauma, kuten myös suurkuluttajien osuus, on liki vastaava kuin perusterveyshuollossa.

Varmistamme aina keltaisen polun asiakkaille mahdollisuuden tehdä itselleen motivoivan työterveyssuunnitelman. Osana tätä arvioimme kuntoutustarpeen ja mahdollisen varhaisen työterveysneuvottelun hyödyn. Helsingin kaupunki ja työterveyshuolto ovat jo vuosia tehneet tiivistä yhteistyötä varhaisten kuntoutusinterventioiden kehittämiseksi. Tule-, elintapa- ja jaksamiskysymyksiin on kehitetty vuoden mittainen työkykyvalmennus. Lisäksi henkilöstöliikunta järjestää runsaasti elintapojen muutostukeen aktivoivia ryhmiä, joihin työterveyshuolto ohjaa työntekijöitä. Työnantaja tukee toimintaa muun muassa myöntämällä henkilöstölle työaikaa interventioihin osallistumiseen.

Työterveyshenkilöstön osaamisen tulisi yhä enempi kohdistua valmentavaan työtapaan, jolla asiakkaiden motivaatio ja kyvykkyydet vahvistuvat. Viime vuosina olemme kehittäneet kaikkiin keskeisiin työkyvyn menettämisen uhkiin liittyvää ryhmämuotoista valmentavaa palvelua. Kroonistuvasta kivusta kärsiville on kipuryhmät, unettomille omat ryhmät ja mielialaoireiden hallinnan tukeen on omat ryhmät. Vertaistuen voima tulee hyvin näissä ryhmissä esiin sen lisäksi, että ryhmät ovat kustannustehokasta toimintaa.

Kuva 1. Asiakkaiden oma arvio koetusta työkyvystä vuonna 2016.

Käytä vaikuttavaksi osoitettuja menettelyjä

Yleislääkärin kalleimmat työvälineet ovat sairausloman käyttö ja lähete erikoissairaanhoitoon. Tiedetään, että lääkäreiden hoitokäytännöt voivat poiketa toisistaan merkittävästi (Kankaanpää 2014). Otamme uudet vältä viisaasti -suositukset (Duodecim 2016) ilolla vastaan. Olemme tehneet nykyiseen tutkimusnäyttöön perustuen vastaavantyyppiset suositukset sairausloman kirjoittamiseen. Ohjeet ovat olleet käytössä alaselkäkivun, epikondyliitin ja olkapään kivun osalta. Näiden diagnoosiryhmien osalta kirjoittamamme sairauspoissaolot ovat vähentyneet huomattavasti (Kuva «Vuonna 2016 säästetyt sairauslomapäivät (10 809 pä»2). Olemme tunnistaneet tarpeelliseksi tehdä ohjeita myös polvi-/lonkkanivelrikon, masennuksen ja hengitystieinfektioiden hoidon tueksi.

Sairaaksikirjoittamisen ohjeet pohjautuvat tutkimusnäyttöön, mutta usein joudumme terveydenhuollossa tukeutumaan myös kokemusperäisiin ja hyviksi havaittuihin menettelyihin. Hyvien toimintakäytäntöjen toteutumisen varmistaminen hoitoprosesseissa on yksi tapa johtaa työterveyshuollon laatua. Tästä esimerkkinä toimii 60-90 sairauspoissaolokertymän kohta. Tilanteessa ollaan usein jo punaisen profiilin asiakkuudessa, jolloin on erityisen tärkeää varmistaa, että asiakkaan asioissa on oltu kontaktissa esimieheen ja neuvoteltu ja selvitetty työhön paluun tai muun tuen tarpeet ja mahdollisuudet kattavasti. Myös lääkinnällisen ja ammatillisen kuntoutuksen tarpeet on viimeistään tässä vaiheessa selvitettävä. Asiakkaalle pitää olla tehty selkeä seurattavissa oleva kuntoutussuunnitelma ja aina sovittu seurantatapaaminen tai muu yhteydenotto. Lisäksi sovitaan moniammatillisen tiimin kokoonpano.

Kuva 2. Vuonna 2016 säästetyt sairauslomapäivät (10 809 päivää) kolmen diagnoosiryhmän osalta verrattuna vuonna 2015 kirjoitettuihin sairauslomiin.

Vaikuttavuuden mittaamisesta

Sairauslomakertymien seuranta on ollut tavanomainen tapa tehdä arviota työterveyshuollon onnistumisesta. Selvää on, että tulokset ovat moniulotteiset ja mittari sisältää runsaasti tekijöitä, jotka ovat terveydenhuollon toiminnasta riippumattomia (Vaikuttavuus ja sen mittaaminen, NHG 2016). Tilanne on joiltakin osin parempi, jos sairauslomien suhteen tavoitteet ovat yhteisesti asiakkaan kanssa jaettuja ja toimenpiteet ja vastuut mietitty kaikkien osapuolten suhteen.

Mikä sitten avuksi vaikuttavuuden mittaamiseen? Ainakin voimme mitata omia prosessejamme ja tarkistaa, tehdäänkö vaikuttavaksi osoitettuja asioita sovitun toimintamallin mukaisesti. Tällöin seuraamme vaikkapa sitä, onko 30 sairauspoissaoloilmoituksen jälkeen esimieheen oltu aina yhteydessä tai onko jokaisella punaisen profiilin omaavalla henkilöllä kuntoutussuunnitelma ja seurataanko sen toteutumista. Saamme koostettua tätä tietoa potilastietojärjestelmästä, ja myös sisäiset auditoinnit ovat prosessien johtamisen hyvä tuki. Voimme seurata tehtyjen interventioiden vaikutusta asiakkaan koetun työkyvyn kysymyksellä, ja olemme itse hakemassa tällä tavoin tietoa muun muassa uuden palvelumme matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden vaikuttavuudesta.

Työterveysasetus edellyttää työterveyshuolloilta kuvattua laadun seurantaa. Laadun keskiössä tulee olla vaikuttavuus (Kekomäki 2016). Omassa strategiassamme olemme tiivistäneet toimintatapamme sanoihin Ennakoi tarvetta – hoida tarvittaessa. Meneillään olevat tutkimukset kuten ESR-hanke työterveyshuollon vaikuttavuudesta ja indikaattoreista toivottavasti tuovat lisää yhteneväisiä toimintatapoja työterveyspalveluiden hyödyn todentamiseen.