Tupakasta vieroitus työpaikalla toteutettuna interventiona – seurantakyselyn toteutus

Työpaikka tupakasta vieroittautumisen mahdollistajana

Työpaikka on potentiaalinen ympäristö tarjota tupakoitsijoille mahdollisuus tupakoinnin lopettamiseen erilaisten interventioiden avulla. Interventioiden pitäisi sisältää erilaisia elementtejä, jotta niiden voisi osoittaa olevan tehokkaita. Tämä perustuu siihen, että työntekijällä, joka kokee olevansa valmis ja kykenevä muuttamaan tupakointikäyttäytymistään, on erilaiset tarpeet ja mieltymykset kuin työntekijällä, joka ei ole tässä muutosvalmiuden vaiheessa (Carroll ym. 2013).

Myös työnantajan kiinnostuneisuus työntekijöiden terveydestä ja hyvinvoinnista vaikuttaa todennäköisesti myönteisesti työpaikan kulttuuriin, asenneilmapiiriin, terveyttä edistävän toiminnan sisältöön ja laajuuteen sekä siihen käytettävän rahan määrään. Näihin sisältyvät myös työterveyshuollon kanssa tehtävän työterveysyhteistyön laajuus (Kauppinen ym. 2012).

Tuloksia muista hankkeista

Tupakoinnin lopettamiseen liittyvistä suomalaisista hankkeista on tehty katsaus (Reijula ym. 2011), jossa kuvataan viiden ison suomalaisen yrityksen yhdessä työterveyshuoltojensa kanssa toteuttamat hankkeet. Osa näistä liittyi firmojen savuttomuuspäätöksiin, osa työntekijöiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Hankkeet käynnistyivät osin yritysten, osin työterveyshuoltojen aloitteesta. Työterveyshuollot olivat sopineet firmojen johdon kanssa tuesta, jolla varmistettiin riittävät resurssit ja tarvittava lääkinnällinen tuki vieroitukselle. Pisimmillään hanketta valmisteltiin ennakkoon 8 kk ajan, jona aikana luottamusmiesorganisaation, työsuojeluorganisaation ja henkilöstön kanssa käytiin useita keskusteluja savuttomasta työpaikasta ja yhteisistä pelisäännöistä. Myös tiedottamisen merkitys ja yrityksen johdon taloudellinen sitoutuminen korostuivat kuvauksissa.

Vieroitusryhmien koko vaihteli 33:sta 129 työntekijään. Työterveyshuollon tuki sisälsi yksilökäyntejä sekä seurantaa esimerkiksi säännöllisinä puhelinkontakteina aina 12 kuukauteen saakka. Ryhmäohjaustakin tarjottiin, mutta pääsääntöisesti osallistujat suosivat yksilötukea. Lääkityksenä oli käytössä joko varenikliini tai nikotiinikorvaus, joihin liittyvistä kustannuksista työnantaja korvasi 50–100 %.

Tupakasta vieroittautuneita oli eri hankkeissa 12 kuukauden seurannan jälkeen 19–44 %. Katsauksessa ei arvioitu erikseen hankkeiden onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä.

Seurantakyselyn kohteena olevan hankkeen taustat

Kyseessä on Agco Power Oy dieselmoottoritehtaan ja heidän työterveyshuoltonsa, Finla Työterveys Oy:n, toteuttama Irti tupakasta -kampanja.

Tehtaan johto päätti muuttaa tehtaan savuttomaksi työpaikaksi alkuvuodesta 2013. Siirtymäaikaa savuttomuuteen oli 3 kk. Yritys oli valmis tukemaan työntekijöitään tupakoinnin lopettamisessa tarjoamalla 1–3 kk ajalle tukilääkityksen (varenikliini, bupropioni tai nikotiinikorvaustuotteet oman valinnan mukaan). Työterveyshuoltoa pyydettiin mukaan kampanjan toteuttamiseen.

Työterveyshuolto järjesti maaliskuussa 2013 neljä vaihtoehtoista ohjaustilaisuutta, joiden päätteeksi osallistujat saivat valitsemansa lääkityksen. Ohjaustilaisuuksiin tuli osallistua omalla ajalla. Mikäli työntekijä ei osallistunut näihin ohjaustilaisuuksiin mutta halusi myöhemmin kuitenkin lopettaa tupakoinnin lääkityksen avulla, maksoi hän tukilääkkeestä 25 %:n omavastuun. Näiden tilaisuuksien lisäksi työterveyshuolto järjesti noin kahden kuukauden välein kaksi seurantatilaisuutta. Halutessaan osallistujat saivat varata aikaa myös yksilökäynnille. Seurantatilaisuuksissa ja yksilökäynneillä kävi noin 30 työntekijää.

Vuoden 2013 loppuun saakka kestäneeseen kampanjaan osallistui 129 työntekijää. Tehtaalla oli tuolloin töissä noin 750 henkilöä. Tupakoitsijoiden kokonaismäärä ei ole tiedossa. Kampanjasta tuli yritykselle kuluja noin 15 000 €.

Seurantakyselyn toteutus ja tulokset

Seurantakysely toteutettiin puhelinhaastatteluina kesäkuussa 2016. Kampanjaan osallistuneille lähetettiin kirje, jossa kerrottiin tulevasta seurannasta ja kehotettiin ottamaan työterveyshuoltoon yhteyttä, mikäli osallistuja ei halunnut ottaa osaa seurantaan. Näitä yhteydenottoja tuli kolme. Kahden soittokierroksen aikana saatiin haastateltua 90/126 (71 %) kampanjaan osallistunutta.

Osallistuneilta kysyttiin, onnistuiko tupakoinnin lopetus, kuinka mones vieroitusyritys oli kyseessä, mikä oli oleellisin tekijä tupakasta vieroittumisen onnistumisessa tai epäonnistumisessa sekä mitä hyvää tai huonoa kampanjassa heidän mielestään oli.

Kampanjan aikana tupakasta vieroittautumisessa onnistui 26 työntekijää (29 % vastanneista) mutta seitsemän heistä oli 6–18 kuukauden kuluessa repsahtanut polttamaan uudelleen. Kaksi kertoi saaneensa kampanjasta kimmokkeen ja onnistuneensa tupakasta vieroittumisessa itsenäisesti myöhemmin. Seurantahetkellä tupakoimattomia oli siis 21 (23 % vastanneista).

31:llä (34 %) kyselyyn vastanneista vieroitusyritys oli ensimmäinen, 12:lla (13 %) toinen, 26:lla (29 %) kolmas tai useampi. 12 vastaajaa kertoi, etteivät syystä tai toisesta osallistuneetkaan kampanjaan tai hakeneet lääkitystä vaikka alun perin olivat ilmoittautuneet mukaan. Loput vastaajista eivät muistaneet, monesko vieroitusyritys oli menossa. Tupakoinnin lopettaneista seitsemälle kampanjan aikainen vieroitusyritys oli ensimmäinen, yhdelle toinen ja 13:lle kolmas tai useampi.

Oleellisin vaikuttava tekijänä tupakoinnin lopettamisessa oli hyvä motivaatio, johon liittyi ajatuksia terveyden edistämisestä, rahan säästymisestä ja perhetilanteen muuttumisesta (esimerkiksi lapsen syntymä). Moni onnistunut koki, että työpaikan savuttomuuspäätös, lääkitystuki, työterveyshuollon ohjaus ja työkavereiden kanssa yhdessä toteutettu vieroitus auttoivat saavutuksessa.

Epäonnistumisen merkittävin tekijä oli vastaavasti motivaation puute. Useissa vastauksissa koettiin työpaikan savuttomuus ylhäältä päin asetetuksi pakotteeksi tupakoinnin lopettamiseen, mikä herätti närää ja vastustusta. Moni koki tapariippuvuuden liian vahvaksi, lääkityksen epäsopivaksi ja elämäntilanteen haasteelliseksi tupakoinnin lopettamista ajatellen.

Kampanja koettiin pääosin hyvänä ja toimivana. Ilmainen lääkitys oli merkittävin yksittäinen kampanjan toteutukseen liittyvä positiivinen maininta. Myös työterveyshuollosta saatua neuvontaa ja tukea sekä Stumppaa tähän! -kirjaa kehuttiin.

Kritiikkiä tuli enimmäkseen liian nopeasta etenemisestä. Kaksi tai kolme kuukautta oli monen mielestä aivan liian lyhyt aika reagoida kampanjaan ja toisaalta työstää omaa ajatusta tupakoinnin lopettamisesta. Osa koki, että tuen ja seurannan olisi pitänyt olla työterveyshuollon toimesta aktiivisempaa ja pidempikestoisempaa, jotta alkuun hyvin käyntiin lähteneessä vieroituksessa ei olisi tapahtunut repsahdusta. Muutama koki hankalana sen, että lääkkeitä ei saanut vapaasti hakea työterveyshuollosta vaan piti osallistua ohjauskäynneille.

Pohdintaa

Tupakoinnin loppumiseen Suomessa tähtää sosiaali- ja terveysministeriön tupakkapoliittinen toimenpideohjelma, jonka tavoitteena on, että vuonna 2040 enintään 2 % suomalaisista 15–64-vuotiaista käyttää tupakkatuotteita (tupakkapoliittinen toimenpideohjelma). Osa tätä toimenpideohjelmaa on myös 8/2016 uudistettu tupakkalaki.

Työterveyshuolto on avainasemassa työikäisen väestön kohtaamisessa ja heidän terveystottumuksiinsa vaikuttamisessa. Tupakoinnin lopettamista tulee edelleen tukea ja ottaa asia puheeksi työterveyshuollon asiakaskontaktien yhteydessä. Tupakkapoliittisessa toimenpideohjelmassa suositellaan, että tupakkatuotteiden käyttö, tarjottu lopettamisen tuki ja lopettamisyritykset tulisi kirjata sähköiseen asiakastietojärjestelmään terveydenhuollon kontakteissa.

Kehittämistehtävänä toteutettu seurantakysely oli onnistumiseen vaikuttavien tekijöiden osalta yhteneväinen muutosvalmiutta kuvaavien tutkimustulosten kanssa. Muihin samankaltaisiin suomalaisiin hankkeisiin verrattuna myös onnistumisprosentti oli hyvää keskitasoa.

Tupakoinnin lopettamiseen liittyviin interventioihin kohdennetut tutkimustulokset puoltavat ajatusta siitä, että vieroitusta tulisi räätälöidä, ja tehokkaimmat interventiot tulisi kohdentaa niille tupakoijille, joiden muutosvalmius ja oma pystyvyyden tunne puoltavat vieroitukseen ryhtymistä. Mikäli tiedot on kirjattu sähköiseen potilastietojärjestelmään ja ne ovat sieltä erikseen poimittavissa, mahdollistuisi esimerkiksi ryhmävieroituksen tarjoaminen tupakoinnin lopettamiseen motivoituneille. Tällöin voisi myös työnantajan kanssa neuvotella, minkälaisin panostuksin he olisivat valmiita näitä työtekijöitä tukemaan.