Työn fyysisen kuormittavuuden arviointi merityössä
Fyysisen toimintakyvyn arviointi on oleellinen osa jokaisen lääkärin työtä. Artikkelissa käydään läpi fyysisen kuormittavuuden arviointia yleisesti sekä erityisesti merityötä ajatellen.
Kohtuullinen työpäivä on sellainen, jonka kesto ja ponnistelun aste mahdollistavat sekä ruumiillisen että henkisen palautumisen ennen seuraavaa työpäivää. Vaillinainen palautuminen johtaa työsuorituksen heikkenemiseen, jatkuvaan väsymykseen, fyysisiin oireisiin ja työn mielekkyyden vähenemiseen.
Fyysinen toimintakyky heikkenee iän myötä, viimeistään 30 vuoden iästä lähtien. Parhaimmillaan fyysinen suorituskyky on 20–25 vuoden iässä ja alkaa sen jälkeen laskea 5–10 % kymmentä vuotta kohden. Työ ja elintavat voivat nopeuttaa tai hidastaa muutosta. Palautumisen tarve lisääntyy iän myötä. Liikunnan säännöllisyys on keskeistä, koska liikunnan kautta saavutetut fysiologiset hyödyt alkavat pienentyä jo kahden viikon liikkumattomuuden jälkeen ja katoavat 2–8 kuukauden jälkeen.
Yleisesti merenkulkijoiden fyysisen kunnon vaatimuksista ja testauksesta
Laivalla jokaisen työntekijän tulee pystyä suoriutumaan niin rutiini- kuin pelastautumistehtävistä poikkeustilanteissa. Esimerkiksi kyky liikkua portaissa on kaikkia laivatyöntekijöitä koskeva terveydellinen perusvaatimus. STCW-yleissopimukseen vuonna 2010 tehdyt niin sanotut Manilan muutokset toivat merimieslääkäreille aiempaa tarkemmin ohjeita ja velvoitteita merenkulkijoiden fyysisen toimintakyvyn arviointiin. Fyysisen toimintakyvyn testaus on yksi tapa arvioida poikkeustilannetehtävistä selviytymistä sekä motivoida laivatyöntekijöitä jatkuvaan fyysisen toimintakyvyn ylläpitoon. Systemaattisella toimintakykyä arvioivalla prosessilla voidaan reagoida mahdollisimman varhain terveyttä ja työkykyä uhkaaviin toimintakyvyn muutoksiin. Testausjärjestelmä voisi parhaimmillaan olla osa työterveyshuollon ennaltaehkäisevää toimintaa ja varhaista välittämistä. Työ- ja toimintakyvyn ongelmien varhaisen tunnistamisen ja oikea-aikaisten kuntoutustoimenpiteiden kautta pystytään parhaimmillaan edistämään myös merenkulkijoiden työurien pidentämistä. Taloudelliselta kannalta testaustoiminta ja varhainen puuttuminen ovat kannattavia. Yksi työkyvyttömyyseläke aiheuttaa keskimäärin noin 150 000 euron kustannuksen. Nykykäytännön mukaiset lisäpätevyystodistukset vaativat osallistumista pätevyyskirjan mukaisiin hätätilannekoulutuksiin viiden vuoden välein. Kaikki tehtävät on suoritettava hyväksytysti voidakseen jatkaa ulkomaanliikenteen aluksen työntekijänä.
Fyysinen kuormittuvuus
Fyysinen kuormittuvuus rakentuu työn fyysistä vaatimuksista (lihastyö, voimankäyttö, työasennot, liikkuminen), työympäristöstä ja työvälineistä (lämpötila, vaatetus, suojaimet), työjärjestelystä (työaika ja tauotus, pakkotahtisuus) sekä työntekijän yksilöllisistä ominaisuuksista (ikä, sukupuoli, fyysinen toimintakyky, taidot). Sopiva kuormitus on kuntoa ylläpitävää, kun taas liiallinen kuormitus kuluttaa. Raskaasta dynaamisesta lihastyöstä johtuvan ylikuormittumisen raja-arvo on 33 % maksimaalisesta hapenkulutuksesta keskeytymättömässä 8 tunnin työssä tai 50 % maksimaalisesta hapenkulutuksesta hyvin tauotetussa (taukojen osuus jokaista työtuntia kohden vähintään 10 minuuttia) 8 tunnin työssä.
Suorituskyky ja sen arviointi
Hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä voidaan mitata maksimaalisessa kuormituskokeessa (esimerkiksi polkupyöräergometritesti, Cooperin testi), kliinisellä rasituskokeella, epäsuorilla submaksimaalisilla testeillä (esimerkiksi UKK kävelytesti, työterveyshuollon polkupyöräergometritesti) tai kyselyiden avulla. Metabolinen ekvivalentti (MET) on perusaineenvaihdunnan (1 MET) kerrannainen. Maksimaalinen hapenottokyky VO2max voidaan muuntaa MET-arvoksi kaavalla VO2max = 35 ml / kg / min = 10 MET. Aerobista kuntoa mittaavassa testissä ns. normaali fyysinen kunto normaalipainoisilla miehillä on 9–10 MET ja naisilla 8–9 MET.
Merimieslääkäri voi arvioinnin tukena käyttää 2015 valmistunutta SeaFit tutkimusta koskien merenkulun hätätilannetehtävien kuormittavuutta ja merenkulkijoiden fyysisen toimintakyvyn arviointia. Tutkimuksessa annetaan alustavia suosituksia, mutta ehdottomia raja-arvoja ei vielä voida asettaa. SeaFit tutkimuksen mukaan fyysisen toimintakyvyn testituloksista voimakkaimmin vähäiseen tehtävässä kuormittumiseen olivat yhteydessä hyvä istumaannousu-, puristusvoima- ja dynaamisen tasapainotestin tulos sekä alhainen kehon rasvaosuus. Laivalla tapahtuva savusukellus edellyttää vähintään yhtä hyvää aerobista kestävyyttä ja lihaskuntoa kuin pelastussukellusohjeissa on mainittu (10,3 MET). Basic Safety Training -kurssin pelastautumiskoulutuksen osalta tavoitteena on vähintään iän mukainen keskitason lihas- ja kestävyyskunto. Viitteellisenä tavoitetasona voidaan pitää kestävyyskunnon osalta 8 MET:n suorituskykyä. Liikuntaan motivoinnin, painonhallinnan tukemiseksi ja oikea-aikaisen kuntoutuksen varmistamiseksi suositellaan 4 vuoden välein työterveyshuollossa tehtävää terveystarkastusta, johon sisältyisi kuntotestaus ja kehon koostumuksen mittaukset (ainakin painoindeksi ja vyötärönympärys). Yhteistyötä työterveyshuollon ja hätätilannekoulutuksia toteuttavien instanssien välillä olisi tärkeää kehittää.
LL, työterveyshuollon erikoislääkäri
Työterveyslaitos ja Terveystalo Turku
heidi.lindfors@ttl.fi
Kirjallisuutta
- Guidelindes for Conducting Pre-sea and Periodic Medical Fitness Examinations for Seafarers ILO/WHO/D.1/1997
- Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n yleissopimus: STCW-95: Seafarers´ training, cerification and watchkeeping ja niin sanotut Manilan muutokset STCW 2010 (Manila Amendments)
- Laivaväen lääkärintarkastusohjeet: Sosiaali- ja terveysministeriön opas (luonnosversio 12/2015)
- SeaFit – Merenkulun hätätilannetehtävien kuormittavuus ja merenkulkijoiden fyysisen toimintakyvyn arviointi, Työterveyslaitos 2015