Metamorfoosi työterveyshuollon erikoislääkäriksi – erikoistuvien kuvauksia oppimisestaan

Erikoislääkärikoulutuksen tavoitteena on (STM asetus 56/2015) perehdyttää erikoisalan tieteelliseen tietoon ja tiedonhankintaan sekä antaa valmiudet erikoislääkärinä toimimiseen palvelujärjestelmässä, ammattitaidon ylläpitämiseen ja erikoisalan kehittämiseen. Lyhyesti sanoen, tavoitteena on rakentaa asiantuntijuutta palvelujärjestelmän tarpeisiin. Asiantuntijan osaamisen arviointi on tunnetusti haastavaa. Pedagogisessa perinteessä osaamisen diagnostinen arviointi tarkoittaa lähtötason arviointia. Sen jälkeen formatiivinen arviointi on opintoja ja oppimista muovaavaa toistuvaa arviointia opintojen aikana. Lopuksi summatiivinen arviointi luo kokonaiskuvan saavutetusta osaamisesta, tuloksia myös verrataan silloin oppimistavoitteisiin. Asiantuntijuuden saavuttamisen tulisi todentua tietoina, taitoina ja ajattelutapoina. Mistä ja miten näiden oppimisia voi tunnistaa?

Tiedollista oppimista mitataan erikoislääkärikoulutuksen valtakunnallisella kuulustelulla. Hyvä tiedollinen osaaminen näkyy myös arjen toiminnassa, vähintään epäsuorasti. Taidollinen osaaminen näkyy samoin toiminnassa – mitä henkilö tekee, kuinka haastavia asioita, mitä hän ei tee, millä tavoin hän toimii ja millaisia tuloksia hän saa aikaan tai hänen kanssaan saadaan aikaan, millaisia palautteita hän saa taidoistaan eri suunnista, millaisia ovat toiminnasta kertyvät erilaiset dokumentit. Taitojen arvioinnissa olisi hyvä käyttää mahdollisimman läpinäkyviä kriteerejä. Erillistä ponnistelua tarvitaan asiantuntijatyössä tärkeiden ajattelutapojen oppimisen arvioimiseksi. Ajattelutapojen esille saaminen edellyttää keskustelua, mieluiten dialogia. Ajattelutavoissa on kyse esimerkiksi siitä, mitä henkilö kertoo tavoittelevansa työssään, miten hän perustelee valintojaan, myös etiikan näkökulmasta, miten hän kertoo arvioivansa tilanteita ja omaa osaamistaan sekä miten hän suuntaa itsensä ja toimintaympäristönsä kehittämistä jatkuvasti eteenpäin.

Äkkiä katsoen erikoislääkärikoulutuksen arvioinnissa korostuu tentti ilman erityistä vuorovaikutusta. Kuitenkin erikoistumiseen kuuluu säädöspohjaisestikin osallistuminen oman oppimisen ja koulutuksen toimivuuden arviointiin ja kehittämiseen. Opetussuunnitelma ja lokikirja ohjeistavat formatiiviseen arviointiin kouluttajalääkärin kanssa puolivuosittain sekä jaksojen vaihtuessa. Lopuksi valmistumisen kynnyksellä yliopistot käyvät summatiivisempiakin keskusteluja lokikirjan tarkistamisen yhteydessä. Oulun yliopistossa arviointi- ja kehittämiskeskustelun keskustelurunkoon kuuluvat kysymykset 1. Mitä opit, mikä oli tärkeää, 2. Mitä oppia jäit kaipaamaan, 3. Mikä edisti oppimistasi, 4. Mikä esti oppimistasi, Koulutuksen yleisarvosana (1-5), 5. Kehittämisehdotuksia, 6. Muuta, mitä.

Erikoistujien suostumuksella olen tehnyt keskusteluista (v. 2011–17, n=38) muistiinpanoja kehittämistyön tueksi. Seuraavassa poimin kysymykseen "Mitä opit työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen aikana, mikä oli tärkeää?" usein toistuvia vastauksia liittyen omiin oppimiskokemuksiin tiedoista, taidoista ja ajattelutavoista, jotka toki limittyvät toisiinsa.

Opin tietopohjaan liittyen

• altisteita ja ammattitauteja - tästä avautuu eri näkökulmia, kuten "Nyt tiedän, että ammattitauteja on mennyt ohi " tai "Vaikka en omassa työssäni tapaa näitä, oli tärkeää oppia, nyt voin kutsua itseäni työterveyslääkäriksi"
• työelämän pelisääntöjä ja työnantajankin näkökulmaa, mitä he osaavat
• miten kuntoutus ja työelämä ja terveys liittyvät toisiinsa
• olen jo ehtinyt nähdä kulttuurinmuutosta työelämässä – ennen kirjoitettiin eläkepapereita, nyt on enemmän keinoja eikä ole enää kauhistus, jos esimies on ollut yhteydessä (pitkän linjan erikoistuja)
• työn taloudellista hahmottelua, kuten mitä laboratoriomittauksilla saa, verrattuna esimerkiksi työfysioterapeutin käyttämiseen, jälkimmäinen minun asiakaskunnassani vaikuttavampaa
• vaikka ei tarvitse leikkiä taloustieteilijää tai lakimiestä, opin niistäkin aloista

Opin taitojen ja toiminnan osalta

• että työn ja terveyden asioihin vaikutetaan ihmisten kautta
• että parjattu työterveyspainotteinen sairaanhoito on oikeasti osaamista työstä siten, että todella tunnetaan työn vaihtoehdot ja mahdollisuudet ja vaikutetaan heti, myös mielenterveysasioissa
• kliinisiä taitoja, joita tarvitaan, jotta työssä pärjää
• olen oppinut, miten työn maailma otetaan mukaan hoitamisen prosessiin
• parhaat onnistumisen kokemukset työterveysneuvotteluista
• opin moniammatillisuuden tärkeyden ja tekemisen, se on rikkaus tässä työssä
• opin kartoittamaan kokonaisuuksia ja laatimaan suunnitelmia, "suunnitelma on tärkeä sana"
• olen oppinut verkostoitumista, yhteyksien luomista, tiedon välittämistä
• uuden asiakkuuden haltuunottamista ja sen että kontaktien luonti yrityksiin vie aikaa
• työterveyshuollon prosessien toteuttamista
• toimimaan alueilla, joissa käsitellään muita kuin lääkäreiden asioita. Onneksi minulla oli lääkärin osaaminen ensin
• Työterveyslääkärin työstä ja koulutuksesta olen oppinut paljon taitoja oman esimiestyöni pohjaksi

Opin työterveyslääkärin ajattelutavoista

• opin uuden ammatin ja identiteetin (erikoistuja vanhastaan yleislääketieteen erikoislääkäri)
• jos yleislääkärin paras ominaisuus on epävarmuuden sieto, niin työterveyslääkärin paras ominaisuus on kyky tiedon hakemiseen ja eteenpäin vievien ratkaisujen tekemiseen verkostossa (toinen yleislääketieteen el)
• yllätyin, miten haastavaa työ on, miten kokonaisvaltaisesti pitää miettiä, tämä on erilaista kuin vain kliinisten ongelmien miettiminen – tämä on spesiaaliala, ei aikuisten perusterveydenhuoltoa
• olen oppinut ajattelemaan laajemmin kuin yksilön tämänhetkisestä sairastamisesta lähtien: historiaa taaksepäin ja näkymiä eteenpäin, onko kuntouttaminen paketissa, mistä hän nyt on tulossa, mikä dynamiikka siellä
• ensin ajattelin, että pitää estää eläköitymiset – nyt ajattelen, että ihmiset oikeisiin paikkoihin
• opin tykkäämään lausuntojen tekemisestä
• moniroolista työtä – parantaja, asiantuntija tiimissä ja työpaikalle – yleensä en voi sanoa, että ei kuulu mulle, että ei ole lääketiedettä
• olen oppinut senkin, että ei tarvitse itse tietää kaikkea
• ei voi ajatella vain lääketieteen kautta ja meidän viitekehyksellä
• olen oppinut seuraamaan uutisia tarkemmin, myös talousuutisia
• pitää ajatella, miten tehdään yhteistyötä työpaikan kanssa, suhteiden luomista ja ylläpitämistä, miltä tuntuu istua työelämän tuulisilla paikoilla esimiehenä
• kilpailutuksista johtuvat katkokset turhauttavat
• Kasvaminen erikoislääkäriksi on ollut kasvamista moniammatillisuuteen ja neuvottelevaan rooliin, työterveyslääkäri ei ole yksinäinen huoneessa asioiden ratkoja, vaan asioita viedään eteenpäin ihmisten kanssa.
• oli valaisevaa käydä tekemässä reunoja erikoissairaanhoidossa, nähdä miten he hahmottavat työtään, huomata, että itse on jo kasvanut erilaiseen yhteistyöhön
• Olen ylpeä työterveyshuoltoon erikoistumisesta. Terveyskeskuslääkärit tai muut lääkärit eivät tiedä meistä, eivät ymmärrä, mitä teemme, eivät kyllä aina yrityksetkään, tämä on tärkeää työtä

Metamorfoosi on iso termi, ja epäilemättä perhosen toukan metamorfoosi perhoseksi on isompi muutos kuin lääkärin metamorfoosi työterveyslääkäriksi. Kuitenkin oppiminen näkyy muutoksena, niin tekemisten kuin ajattelunkin muuttumisena. Työterveyshuollon erikoislääkäriksi valmistuvat kuvasivat yleisen tason muutoksia, monille erikoisaloille yhteisiä asiantuntijaksi kasvamisen piirteitä: kokonaisuuksista kiinnostumista, nöyryyttä oman osaamisen rajoista ja samalla positiivista ylpeyttä omasta osaamisesta. Kuitenkin kuvauksissa tietämyksen, kiinnostuksen kohteiden, ajattelutapojen, taitojen ja tekemisten muuttumisista voi nähdä myös erityisiä piirteitä: katseen avautumista ulospäin lääketieteen ja terveydenhuollon sisältä kohti laajempia yhteiskunnan ja työelämän kysymyksiä sekä pitkittäistä ajattelua työurien tukemisen tarpeisiin. Oppimistavoitteiden mukaisesti.

Erikoislääkärikoulutuksen kehittämisessä ei voi jäädä paikoilleen. On jatkuvasti kysyttävä, ovatko oppimistavoitteet kohdillaan, oppivatko erikoistujat oikeita asioita, saako palvelujärjestelmä asiantuntijatukea toiminnan ja kehittämisen tueksi. Uusi Työterveys 2025 -strategia haastaa huolehtimaan yhä vahvemmin osaamisista ja valmiuksista työkyvyn tukemiseksi perinteisten valmiuksien lisäksi. Tulee tuntea muuttuvia työn tekemisen muotoja ja reunaehtoja. Erikoistuvien haastattelujen perusteella ollaan hyvällä tiellä. Tältä pohjalta on hyvä jatkaa.

Kentän kouluttajalääkäreiden arvokasta työtä työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksessa ei voi kyllin korostaa tässäkään yhteydessä. Kiitos! Kouluttajalääkärien antama henkilökohtainen ohjaus oppimista suuntaavine säännöllisine arviointeineen on epäilemättä ollut tukemassa hyviä oppimistuloksia. Kouluttajalääkäreiden työn tukemiseksi kuluvana vuonna jatketaan Helsingin yliopiston johdolla valtakunnallista oppimisen arvioinnin projektia, josta tiedotetaan tuonnempana erikseen. Tämänhetkisiä työkaluja ohjaukseen ja arviointiin tarjoaa marraskuussa 2016 julkaistu uusi kouluttajalääkärin opas "Kysy, kuuntele, kannusta ja kehity". Se on saatavilla kouluttajalääkäreiden sivuilta työterveyshuollon virtuaaliyliopistosta sekä painettuna versiona oppialojen tiimien toimijoihin yhteyttä ottamalla.