Saako sitä, mitä tilaa – työterveyshuollon epäkohtia ja kehittämiskohteita asiakkaan näkökulmasta
Yrityksen tuloksen kannalta hyvä ja motivoitunut työntekijä on työpaikan tärkein voimavara. Työntekijään kannattaa panostaa, koska hän tuo asiakkaat taloon uudestaan. Työolosuhteiden pitää olla kunnossa ja voimassa olevia työlakeja kannattaa noudattaa. Hyvän yrityksen ei kannata kikkailla lillukan varsilla. Lakisääteinen työterveyshuolto on yksi terveen työpaikan tukipilareista.
Työterveyshuolto suunnitellaan yhdessä palveluntuottajan kanssa. Parhaimmillaan tämä on hyvää tiimityötä, jossa kummankin osapuolen tavoitteena on saada työntekijä pysymään työkykyisenä tai sairauden sattuessa palaamaan työhön mahdollisimman nopeasti. Samaan aikaan molemmilla osapuolilla on tavoitteena tuottaa mahdollisimman hyvää tulosta yrityksilleen, mistä seuraakin usein eturistiriitoja.
Kirjoitukseni tarkoituksena on kuvata kohtaamiani vaikeuksia yritysteni ja yksityisen työterveyshuollon välillä. Toivon, että näistä on hyötyä lukijoille, oli sitten kyseessä työterveyslääkäri, hoitaja tai palvelun ostavan yrityksen esimies. Tästä kirjoituksesta ei kannata tehdä johtopäätöksiä, että työterveyshuollon järjestelmä olisi aivan rempallaan. Enemmän haluaisin korostaa näin sote-uudistuksen aikana, että myös kunnallinen työterveyshuolto on erittäin tärkeä.
Firman alkutaival
Kaikki sujuu alussa. Firmalla menee hyvin ja tulosta tulee. Mutta sitten iskee lama, alkaa YT-neuvottelut, työterveyshuollon sopimustakin pitää tarkistaa, henkilöstö reagoi ja sairastelee. Peiliin pitää katsoa itsekin: miten tilanteesta selvitään ilman pitkäaikaisia poissaoloja ja tuloksen heikkenemistä entisestään? Mahdollisesti joudutaan siirtymään alimpaan lakisääteiseen tasoon ja erikoishoidoissa ohjataan kunnalliselle puolelle. Ongelmaahan ei tule, jos ollaan kehä kolmosen sisäpuolella, hyvien kunnallisten palvelujen äärellä.
Työhöntulotarkastukset
Uuden työntekijän kohdalla kaikki alkaa työhöntulotarkastuksesta. Kutsua tarkastukseen ei vaan ala kuulua, ja esimies joutuu muistuttamaan työterveyshuoltoa kutsun lähettämisestä ja tarkastuksesta ennen koeajan loppua. Sähköisen järjestelmän luulisi toimivan tänä päivänä. Pienellä yrityksellä ei ole varaa pitää työntekijää, jonka tarkastuksessa mahdollisesti ilmennyt sairaus voisi olla merkittävä haitta tehtävien hoitamiselle.
Tullaan tutuksi
Vanhojen työntekijöiden kohdalla alkaa muotoutua omahoitaja- ja -lääkärimalli. Tämä on ihannetilanne, mutta ongelmatapauksissa myös rasite. Joissakin tapauksissa tuttavallisuus menee niin pitkälle, että työntekijä itsekin tajuaa, ettei ole oikeutettu sairauslomaansa. Palvelun tuottajasta ja asiakkaasta tulee liian hyviä ystäviä. Hoitaja ja lääkäri muuttuvat niin tuttavallisiksi, että enää ei keskitytä olennaiseen, itse sairauden hoitoon. Olisiko tässä syytä kierrättää lääkäreitä ja hoitajia säännöllisesti?
Sopimusten tarkistaminen
Normaaliin asiakaspalveluun kuuluu sopimusten tarkistaminen. Silloin, kun palveluja joudutaan karsimaan erinäisistä syistä, neuvottelut tuppaavat hankaloitumaan ja paikalle tuodaan asiantuntijoita kertomaan työterveyshuollon merkityksestä. Kun sopimus on lopulta tarkistettu ja tässä tapauksessa alaspäin, alkavat jälleen hankaluudet. Tieto ei kulje sairaalan sisällä. Sopimusta sovelletaan ja tarjotaan palveluja, jotka eivät kuulu sopimuksen piiriin. Asiaa selvitettäessä palvelun tuottaja vetoaa muun muassa järjestelmäongelmiin ja tiedonkulun vaikeuksiin.
Soittopalvelut ja laskutus
Usein sairaus tai vaiva voi olla sitä luokkaa, että pelkkä soitto asiantuntijalle riittää. Yleensä laskutus perustuu siihen, että lyhytkin soitto kirjataan 15 minuutin asiantuntijapalveluksi. Tällä systeemillä lääkäriasema voi laskuttaa moninkertaisesti tuon 15-minuuttisen. Tällaista ei sopimusneuvotteluissa nosteta esiin palvelua ostavalle yritykselle. Sen havaitsee vain, kun vertaa laskuja ja työntekijöiden kanssa käytyjä keskusteluja. Toki asioiden kirjaamiseenkin kuluu aikaa, mutta löytyisikö tuohon mitään kohtuullisempaa tapaa?
Palvelujen laajuus ja kilpailuttaminen
Suomalaisena haluaisi suosia kotimaista yrittäjyyttä, mutta kun katsotaan euroja, joutuu tarjouksen hyväksymään yleensä monikansalliselta yritykseltä, joiden verokikkailut eivät viime vuosina ole kestäneet päivänvaloa moraalisessa mielessä. Ja tuskinpa työterveyshuollon on alun perin ollut tarkoitus tuottaa voittoa nimettömille sijoittajille veroparatiiseissa.
Pieni yritys on isojen armoilla. Yksityisiä lääkäriasemia ei kiinnosta pelkästään lakisääteisten palvelujen tarjoaminen. Kunnallisella puolella jonot taas ovat pitkät. Pienet yritykset voisivat tehdä kilpailuttamisen yhdessä, jos siihen löytyisi auttava taho. Jonkinlainen välimuoto yksityisten ja kunnallisten palvelujen välillä voisi pienyrittäjälle olla paras: lakisääteinen palvelu ja siihen yhdistettynä rajatut lisäpalvelut kunnallisella puolella vahvistettuna.
Luottamus ja joustavuus
Pienyrittäjänä ja esimiehenä pienyrityksessä olen oppinut, että luottamus työntekijöihin on parasta työterveyshuoltoa. Samalla tavalla yrittäjän tulisi voida luottaa työterveyshuollon palveluntuottajiin. Toiminnan pitäisi olla joustavaa ja asiakaslähtöistä.
Toimiva työterveyshuolto maksaa parhaimmillaan itsensä moninkertaisesti takaisin. Jokaisen yrittäjän pitää se järjestää, vaikka olisi vain yksikin työntekijä, ja myös itsestä on syytä huolehtia. Moni pienyrittäjä laiminlyö velvollisuutensa työterveyshuollon järjestämisessä eikä vähin syy ole tietämättömyyden lisäksi palvelujen vaikea saatavuus tai sopivuus pienelle yritykselle.
Hyvä, ennaltaehkäisevä työterveyshuolto on parhaimmillaan edullista ja tehokasta. Pienyrittäjänä toivoisi löytyvän luotettavaa, joustavaa ja kustannustehokasta palvelua. Hyvää palvelua on varmasti tarjolla, mikäli palveluntuottajilla on tahtoa tuottaa pienemmille yrityksille sopiva toimintamalli. Malli, joka ottaa huomioon yrityksen eri kehitysvaiheet sen elinkaaressa – nousun ja laskun vaiheet.
Kirjoittaja on pienyrittäjä, joka on toiminut pienten yritysten (5–20 työntekijää) omistajana ja johtotehtävissä noin kymmenen vuotta.