Yhteiskehittämisellä lisää vaikuttavuutta terveyden edistämiseen työpaikoilla?
Tempausluontoisilla terveyden edistämisen hankkeilla on harvoin pitkäkestoista vaikuttavuutta. Tärkeää on vakiinnuttaa suunnitelmallinen ja yhteiseen kehittämiseen perustuva terveyden edistäminen pysyväksi työterveysyhteistyön toimintatavaksi.
Yhteiskehittäminen mahdollistaa jokaisen asiantuntemuksen terveyttä edistäviä ratkaisuja koskevassa päätöksenteossa. Näin ratkaisut ovat todennäköisemmin käytännössä toimivia ja mielekkäitä. Työterveyshuollon toteuttama ryhmä- ja yhteisötason toiminta on myös keino säästää työnantajan kustannuksia ja lisätä vaikuttavuutta.
Velvoite työkyvyn tukemiseen työterveysyhteistyössä on määritelty sairaus-vakuutuslaissa, työterveyshuoltolaissa ja -asetuksessa. Yhteiskehittäminen on keino paremman asiakaspalvelun ja lisäarvon tuottamiseen asiakkaille ja asiakkaiden kanssa (Zorina 2016). Osallistava työskentely tarjoaa kaikille osapuolille mahdollisuuden jakaa terveyden edistämiseen liittyvää asiantuntijuutta ja vastuuta sekä kehittää omia ja työpaikan toimintatapoja.
Usein ryhmätoiminta edellyttää työterveysyhteistyön osapuolilta uusien toimintamallien omaksumista. Muutosta tukee systemaattinen, pitkäjänteinen ja osallistava terveyden edistämisen johtaminen. Toiminnan vakiintumisen kannalta on keskeistä omaksua yhteiskehittämisen toimintamallit osaksi työpaikan käytäntöjä, kuten henkilöstön seurantajärjestelmiin, säännöllisiin palavereihin, perehdytykseen, kehittämispäiviin, kehityskeskusteluihin ja niin edelleen.
Terveyden edistämisen vaikuttavuus työterveysyhteistyössä syntyykin monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Miten terveyden edistämisen vaikuttavuuden edellytyksiä tuetaan työterveyshuolloissa?
Mitä yhteiskehittämisellä saadaan aikaan?
Yhteiskehittäminen on vaikuttava keino muuttaa työpaikan terveyden edistämisen toimintatapoja. Tutkimme "Edellytykset vaikuttavaan terveyden edistämiseen työterveysyhteistyössä yhteiskehittämisenä"-tutkimushankkeessamme Työsuojelurahaston rahoituksella seitsemää Työterveyslaitoksen vuosina 2004–2014 toteuttamaa hanketta, joissa pyrittiin vakiinnuttamaan yhteiskehittäminen terveyden edistämisen toimintatavaksi erilaisilla työpaikoilla ja työterveyshuolloissa. Hankkeissa oli mukana eri toimialoilta yhteensä 36 työpaikkaa tai työyksikköä, joista kolme suuryritystä (2 000–10 000 työntekijää). Työterveyshuolloista mukana oli 23 yksikköä.
Hankkeiden aikaansaannoksia olivat työpaikkojen toimintaympäristön, työvälineiden ja työmenetelmien parantumisen lisäksi erilaiset muutokset osallistujien ajattelussa ja toimintatavoissa sekä työterveysyhteistyön toimintatavoissa. Työpaikan käytäntöjä muuttamalla luotiin edellytyksiä pysyville toimintatapojen muutoksille. Työhyvinvoinnissa muutokset näkyivät joko työhyvinvoinnin indikaattoreissa tai kokemuksellisesti.
Miten yhteiskehittämisen vaikuttavuus syntyy?
Vaikuttavuuden arviointi edellyttää ymmärrystä prosessista, toimintaympäristöstä ja niiden vaikutuksista sekä interventioiden vaikuttavuuden mekanismeista (Turpeinen ja Juvonen-Posti 2014). Yhteiskehittämisessä organisoidutaan pitkäjänteiseen, suunnitelmalliseen ja kaikki työterveysyhteistyön osapuolet osallistavaan arviointi- ja kehittämistyöhön. Yhteiskehittämistä voidaan luonnehtia vaiheittain eteneväksi kehittämissykliksi.
Terveyden edistämisen vaikuttavuus syntyy, kun työterveysyhteistyön osapuolet osallistuvat kehittämissyklin jokaiseen vaiheeseen ja toimintatapa omaksutaan terveyden edistämisen toimintamalliksi (kuvio «Vaikuttava terveyden edistäminen työterveysyhteist»1). Näin toimintatavan jatkumiselle luodaan rakenteelliset edellytykset. Kaikille tarjoutuu mahdollisuus osallistua tulokselliseen kehittämistyöhön ja saada kokemus oman osallistumisensa ja asiantuntijuutensa merkityksellisyydestä kehittämistyössä yhä uudelleen.
Mikä edistää yhteiskehittämisen vakiintumista työterveysyhteistyön toimintatavaksi?
Yhteiskehittämisen vakiintuminen työterveysyhteistyöhön on osoittautunut haastavaksi prosessiksi. Kun edellä mainittujen hankkeiden tuloksia vertailtiin työpaikkatasolla, voitiin todeta, että tärkeintä oli aktiivisesti osallistuva, terveyden edistämisen tarpeet tiedostanut ja yhteiskehittämisestä innostunut työpaikan johto tai HR, joka varmisti terveyttä edistävien toimintamallien käyttöönoton työpaikalla. Työterveysyhteistyön osapuolten tottumus osallistavaan toimintatapaan edisti yhteiskehittämisen omaksumista työterveysyhteistyön toimintatavaksi.
Työterveyshuollon osalta tavoiteltua muutosta mahdollisti aktiivinen roolinotto työpaikalla. Aktiivisuutta ja ohjaavan roolin ottamista edisti laaja-alainen ymmärrys terveyden edistämisestä työpaikalla, ennaltaehkäisyä tukevien ratkaisujen tuntemus sekä ryhmälähtöisten menetelmien osaaminen. Työpaikalla toimivien taholta muutos edellyttää puolestaan aktiivisen roolinoton mahdollistamista.
Miten työterveysyhteistyössä tuetaan yhteiskehittämisen kulttuuria?
Yhteiskehittämisen vakiintuminen työterveysyhteistyöhön edellyttää implementaatiota, oppimista ja toimintatavan vakiintumista työkäytännöksi. Kultakin osapuolelta se vaatii oman roolin mukaista toimintaa, mutta myös osaamista, innostusta ja oman työorganisaation tarjoamia mahdollisuuksia perinteisen roolin ylittämiseen.
Tarvitaan myös riittävän joustavia ja arjessa eläviä terveyden edistämisen yhteistoiminnallisia työkaluja, joita on näppärä päivittää muutostilanteissa. Olemme kehittäneet nopeita ja helppoja osallistavia malleja terveyden edistämiseen, kuten Sytyttäjä-mallin (http://www.ttl.fi/fi/toimialat/pienyritykset/Documents/Sytyttaja.pdf). Ne ovat helposti siirrettävissä esimerkiksi työterveyshuollon käyttöön.
Juuri julkaistussa raportissamme "Edistetään terveyttä työpaikoilla yhteistoimin" selvitämme lisää vaikuttavan terveyden edistämisen edellytyksiä sekä keinoja tukea yhteiskehittämisen omaksumista työterveysyhteistyön toimintatavaksi.
FT, erikoistutkija, Työterveyslaitos
merja.turpeinen@ttl.fi
Hilkka Ylisassi
FT, erikoistutkija, Työterveyslaitos
hilkka.ylisassi@ttl.fi
Jaana Laitinen
Dosentti, johtaja, Työterveyslaitos
jaana.laitinen@ttl.fi
Kirjallisuutta
- Salmi Anne, Nevanperä Nina, Hannonen Heli ym. (2016). Sytyttäjä. Työpajamalli työhyvinvoinnin ja työkyvyn edistämiseen. Työterveyslaitos. http://www.ttl.fi/fi/toimialat/pienyritykset/Documents/Sytyttaja.pdf
- Turpeinen Merja, Ylisassi Hilkka, Hirvonen Leena ym. Edistetään terveyttä työpaikoilla yhteistoimin. Työterveyslaitos 2016. http://urn.fi/URN:ISBN 978-952-261-681-4 (PDF)
- Turpeinen Merja ja Juvonen-Posti Pirjo. Työterveyslääkäri 2014;32(2):31-33 .
- Zorina Aljona. 2016. From a competing to a collaborative crowd: Tactics for co-creation with innovative bottom-up communities. Organizational Dynamics 2016; 45 (2), 80–93.