Työterveyslääkäri

Opetussuunnitelma, kouluttajalääkärit, rahoitus – työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen kulmakivet

Työterveyslääkäri
2017;35(2):59-61
Kimmo Räsänen

Erikoislääkärikoulutusuudistus on vielä kesken, mutta se tiedetään, että vastuu koulutuksesta säilyy jatkossakin yliopistoilla. Koulutuksen tavoitteet ja sisällöt määritellään opetussuunnitelmassa, joka tarkistetaan kahden vuoden välein yliopistojen yhteistyönä. Niin sanotut pysyväismääräykset ovat kaikille yliopistoille yhteiset, mutta erikoisalakohtaiset opetussuunnitelmat saattavat vaihdella paljonkin saman erikoisalan sisällä eri yliopistoissa. Reunaehtona koulutusjärjestelmän toimivuudelle on vuodesta 2006 voimassa olleen erillisrahoituksen turvaaminen myös tuleville vuosille.

Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen opetussuunnitelma on yhteinen kaikissa viidessä yliopistossa – kiitos pitkäjänteisen vuosia kestäneen yhteistyön, jossa tärkeässä roolissa ovat kentällä toimivat kouluttajalääkärit. Yhteistyötä on tiivistänyt vuodesta 2006 voimassa ollut työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen lakisääteinen erillisrahoitus. Tämä on mahdollistanut paitsi oppialan sisällön yhteisen kehittämisen, myös tiiviin koulutuspaikka- ja kouluttajalääkäriverkoston ylläpitämisen. Erityisenä kehittämiskohteena on ollut myös Työterveyshuollon virtuaaliyliopisto (www.tthvyo.fi), joka on ainutlaatuinen oppimisympäristö, jollaista millään muulla erikoisalalla Suomessa ei ole. Vuonna 2015 tehdyssä työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen ulkoisessa arvioinnissa todettiin, että koulutusta on järjestelmällisesti kehitetty ja prosessia on toistuvasti arvioitu. Suomalaisen erikoislääkärikoulutuksen joukossa työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen katsottiin edustavan monessa suhteessa hyvin edistynyttä toimintamallia.

Koulutuksen tavoitteet ja menetelmät

Arvioinnin yhteydessä nousi toki esille useita kehittämisehdotuksia, joista osa huomioitiin jo vuosille 2015–2017 laaditussa opetussuunnitelmassa. Tuolloin koulutuksen tavoitteeksi määriteltiin työterveyshuollon erikoislääkäri, joka:

  • tuntee työn ja terveyden yhteydet ja osaa toimia työn terveyshaittojen ehkäisemiseksi ja työhön liittyvien voimavarojen edistämiseksi yksilöiden, työpaikkojen ja moniammatillisen työterveystiimin kanssa
  • osaa arvioida ja tukea yksilöiden työkykyä yhteistyössä työpaikan, terveydenhuollon, kuntoutuspalveluiden, sosiaalivakuutusjärjestelmän ja työvoimahallinnon kanssa
  • kykenee työterveysyhteistyössä asettamaan toiminnalle tavoitteita, perustelemaan tarpeellisia toimenpiteitä ja arvioimaan niiden vaikuttavuutta yhdessä asiakkaiden kanssa.

Näihin yleisiin tavoitteisiin ei opetussuunnitelmaa vuosille 2017–2019 uudistettaessa ollut tarvetta tehdä muutoksia. Myöskään niin sanotun eriytyvän koulutuksen tavoitteiden osalta ei tehty suurempia muutoksia, koska jo edellisessä päivityksessä tavoitteet kuvattiin osaamisina ja osaamisalueina.

Työterveyshuollon erikoislääkäri hallitsee työnsä eettisen, lainsäädännöllisen ja teoreettisen taustan, erikoisalan kliiniset taidot sekä monitasoisissa asiak-kuuksissa tarvittavat vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot sekä osaa toimia hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisin menetelmin ja ammattikäytännöin yksilö-, työyhteisö- ja työpaikkatasolla seuraavilla alueilla:

  • terveyden ja työkyvyn edistäminen
  • työhön liittyvien voimavarojen, työhyvinvoinnin ja työyhteisön toiminnan edistäminen
  • työn kuormitus- ja vaaratekijöiden sekä työhön liittyvien terveyshaittojen arviointi ja niihin vaikuttaminen
  • työhön liittyvien sairauksien ennaltaehkäisy, tunnistaminen ja hoito
  • työkyvyn arviointi, seuranta ja varhainen tuki sekä työhön paluun tukeminen
  • tutkimusten, hoidon ja kuntoutuksen koordinointi työkyvyn sekä työllistymisen terveydellisten edellytysten tukemiseksi
  • kuntoutustarpeen tunnistaminen, neuvonta ja ohjaaminen lääkinnälliseen, ammatilliseen ja päihdekuntoutukseen
  • tavoitteenasettelu, tarpeellisten toimenpiteiden suunnittelu ja laadun sekä vaikuttavuuden arviointi asiakkaiden kanssa työterveysyhteistyössä
  • työterveyshuollon johtamis-, kehittämis- ja tutkimustehtävät.

Pieniä täsmennyksiä tehtiin koulutusohjelman yleiskuvaukseen painottamalla koulutuksen suunnitelmallisuutta, lokikirjan hyödyntämistä ja toimipaikalla tapahtuvaa koulutusta: Koulutus suoritetaan suunnitelmallisesti pääosin työssä oppien, koulutusohjelman osaamistavoitteiden mukaisesti. Oppimista tuetaan lokikirjalla, henkilökohtaisella ohjauksella, toimipaikka- ja teoreettisilla koulutuksilla ja edistymisen arvioinnilla.

Myös työkyvyn arviointi- ja kuntoutusjakson, kliinisen palvelun jaksojen sekä Työterveyslaitosjakson tavoitteita täydennettiin ja muokattiin osaamisperusteiseen suuntaan.

Suurimmat muutokset opetussuunnitelmassa koskevat teoreettisen koulutuksen osiota. Teoreettinen koulutus tukee eriytyvän koulutuksen tavoitteiden saavuttamista, ja sen määrää nostettiin aiemmasta 100 tunnista 200 tuntiin. Työterveyshuollon pätevöittävästä 15 opintopisteen koulutuksesta voidaan hyväksyä aiemman 40 tunnin sijaan 100 tuntia teoreettiseksi koulutukseksi. Lisäksi koulutusten karttumista täsmennettiin niin, että vähintään 60 tuntia tulee olla työterveyshuollon virtuaaliyliopiston kursseja.

Vaadittavaan tenttikirjallisuuteen tuli joitakin muutoksia. Uusina kirjoina tenttivaatimuksiin lisättiin Autti-Rämö I ym.: Kuntoutuminen (Duodecim, työterveyshuoltoon soveltuvin osin), Laitinen H ym.: Työturvallisuuden ja terveyden johtaminen (Tietosanoma) sekä Michelsen T ym (toim.): Työelämän perustietoa (Duodecim, ilmestyy syksyllä 2017) samalla, kun muutama vanhentuneeksi todettu teos poistettiin vaatimuksista.

Kouluttajalääkärien rooli korostuu

Kuten yllä mainittiin, työterveyshuollon erikoislääkärikoulutus suoritetaan suunnitelmallisesti pääosin työssä oppien, koulutusohjelman osaamistavoitteiden mukaisesti. Erityisesti tämä koskee 24 kuukauden työterveyshuoltojaksoa, joka suoritetaan yliopiston kanssa sopimuksen tehneissä koulutuspaikoissa. Koulutuspaikkasopimukset solmitaan kirjallisina ja ne tarkistetaan kolmen vuoden välein. Sopimuksen voimassaolo on edellytyksenä koulutuskorvausten maksamiselle niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla.

Käytännön ohjauksesta opinto-ohjelman mukaisesti vastaa yliopiston hyväksymä kouluttajalääkäri, jolla voi kerrallaan olla enintään kolme erikoistujaa ohjattavana. Kouluttajalääkärin tehtäviin kuuluu paitsi henkilökohtaisen ohjauksen antaminen kaksi tuntia viikossa myös osaltaan huolehtiminen siitä, että toimipaikkakoulutus (myös kaksi tuntia viikossa) toteutuu koulutuspaikassa. Henkilökohtaiseen ohjaukseen kuuluu lisäksi tuki opintosuunnitelman teossa sekä edistymisen arviointi ja suuntaaminen lokikirjan tuella puolivuosittaisissa arviointikeskusteluissa. Kouluttajalääkäri sitoutuu myös pedagogiseen koulutukseen.

Kouluttajalääkärien tueksi heidän koulutustaan on tuettu ja kehitetty vuosien saatossa ja tullaan kehittämään edelleen. Kouluttajalääkärin opas on uusittu (Ala-Mursula L ym.: Kysy, Kuuntele, Kannusta, Kehity. Unigrafia 2016), virtuaaliyliopistossa toimii Opettajainhuone ja syyskauden alkupuolella järjestetään lukuvuoden avajaiset (tänä vuonna 19.9. Helsingissä, verkkovälitteisesti myös muilla yliopistopaikkakunnilla). Kouluttajalääkärinä aloittaville on kehitetty uusi verkkovälitteinen peruskurssi, jossa kouluttajana toimimisen perusasiat käydään tiiviisti läpi. Jatkossa sen suorittaminen on edellytys kouluttajalääkärinä toimimiselle. Verkko-/monimuotokoulutusta tarjotaan myös kokeneemmille kouluttajalääkäreille virtuaaliyliopistoa hyödyntäen.

Opetussuunnitelma

Uudistettu opetussuunnitelma astuu voimaan 1.8.2017, ja sitä täydentää lokikirja, johon tulee myös jonkin verran uuden suunnitelman edellyttämiä muutoksia. Uudistustyö vaatii aina oman työpanoksensa sekä yliopistoilta että erikoistujia kentällä ohjaavilta kouluttajalääkäreiltä, eikä sitä tehdä vain uudistamisen vuoksi. Lähtökohtana on muuttuva työelämä ja toimintaympäristö sekä niistä nousevat tarpeet. Onkin oletettavaa, että nyt vahvistettava opetussuunnitelma ei sellaisenaan edes säily kevääseen 2019, vaan siihen tulee palvelujaksojen suorituspaikkojen osalta mahdollisesti muutoksia jo vuoden 2019 alusta, mikäli sote-uudistus etenee suunnitellusti. Samanaikaisesti etenevä koko erikoislääkärikoulutuksen uudistusprosessi heijastuu varmasti myös työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen opetussuunnitelmaan, ja varmaa on, että vuosiksi 2019–2021 vahvistettava suunnitelma tulee olemaan muutoksiltaan suurempi kuin osaamme vielä ennakoida.

Koulutuksen rahoitus

Vuosittain koulutukseen käytössä ollut 2,9 miljoonan euron määräraha supistettiin jo välillä valtion yleisten budjettisupistusten yhteydessä 1,9 miljoonaan euroon vuosille 2015–2016 mutta palautettiin entiselleen vuodelle 2017. Käytäntö on osoittanut, että vuosittain järjestelmän ylläpitoon tuo summa hyvinkin kuluu ja välivuosista selvittiin toiminnan alkuvaiheista säästyneiden siirtomäärärahojen turvin. Samanaikaisesti kuitenkin julkisen sektorin koulutus-EVO-korvauksen piirissä olleita organisaatioita on siirtynyt rahoituslain mukaisten korvausten piiriin. Niinpä tuo 2,9 miljoonan euron määrärahakaan ei riitä aiemman tasoiseen kustannusten korvaukseen, vaan supistuksia vuodelle 2017 on tehty niin yliopistojen, Työterveyslaitoksen kuin myös koulutuspaikkojen korvausten osalta. Raskaimmin supistukset osuvat koulutuspaikoille suunnattuihin korvauksiin: kouluttajien palkkiot on turvattu, mutta muuhun koulutuksen järjestämiseen määrärahoja ei riitä. Yhtenä ratkaisuna tähän ongelmaan on työterveyshuollon virtuaaliyliopiston kurssitarjonnan nykyistä tehokkaampi hyödyntäminen. Tätä kehitystä tukee se, että jatkossa teoreettisesta kurssimuotoisesta koulutuksesta 60 tuntia tulee hankkia näistä kursseista.

Keskeinen asia työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen osalta on erillisrahoituksen varmistaminen tämän järjestelmien ylimenokauden osalta. Valmistelutyö rahoituslain jatkamiseksi vuosille 2018–2021 onkin käynnissä, ja olemme luottavaisia, että se myös toteutuu.

Kimmo Räsänen
LT, työterveyshuollon erikoislääkäri,
työterveyden professori
Itä-Suomen yliopisto