Leena Ala-Mursula, Jarmo Heikkinen, Ritva Horppu, Kati Päätalo ja Asta Toivonen. Kysy, kuuntele, kannusta ja kehity
Työterveyshuollon kouluttajalääkärin opas. Helsingin yliopisto 2016, 103 sivua.
Mainio käsikirja kouluttajalääkärille
Uusi kouluttajaopas ilmestyi loppuvuodesta 2016. Oppaan nimi kiteyttää osuvasti kouluttajalääkärin työn keskeiset elementit, jotka kulkevat myös punaisena lankana läpi koko oppaan.
Oppaan kirjoittajilla on vahva osaaminen sekä työterveyshuollon erikoisalasta että pedagogiikasta, ja tämä näkyy kautta linjan oppaan sisällössä. Teoriatieto oppimisesta ja ohjauksesta nivoutuu saumattomasti yhteen työterveyshuollon osa-alueiden kanssa, minkä ansiosta myös vähemmän pedagogiikkaan perehtyneille lukijoille opas tuntuu käytännönläheiseltä ja mielenkiintoiselta. Oppaan taustamateriaalina on käytetty laajasti ja monipuolisesti erilaisia lähteitä ja lähteet on selkeästi lueteltu kappaleiden lopussa.
Oppaan alussa luodaan perspektiiviä menneeseen kuvaamalla työterveyshuollon historiaa ja kehitystä. Samalla katsotaan myös tulevaisuuteen ja tuodaan esille koulutuksen tavoitteet ja kouluttajalääkärin sitoumuksen mukaiset tehtävät. Seuraavissa kappaleissa paneudutaan oppimiseen, ohjaamiseen, motivaatioon sekä palautteen antoon ja lopuksi kouluttajalääkärinä kehittymiseen. Tekstiä on elävöitetty lisäämällä mukaan erikoistuvien lääkäreiden ja kouluttajalääkäreiden kommentteja käytännön tilanteista. Lisäksi kirjoittajat ovat koonneet taulukoihin esimerkkejä erilaisista etenemisvaihtoehdoista. Esimerkit havainnollistavat hyvin tekstissä esitettyä teoriatietoa ja tekevät oppaasta lukijalle elävän. Tekstiä lukiessa havaitsin useaan otteeseen löytäväni yhtymäkohtia omiin ohjaustilanteisiin ja toisaalta saavani vinkkejä, miten ohjaustilanteissa olisi kannattanut ja kannattaa jatkossa edetä.
Oppaassa on ansiokkaasti kuvattu työssä oppisen pedagogiikkaa, reflektointia sekä motivaatiota ja palautteen antamista. Nämä kaikki ovat asioita, jotka ovat merkityksellisiä yleisemminkin työterveyslääkärin työssä. Nämä teemat ovat myös yleistettävissä johtamiseen ja esimiehenä toimimiseen, jotka nekin kuuluvat usein erikoislääkärin työnkuvaan.
Erityisellä kiinnostuksella luin oppimisen arviointia kuvaavan kappaleen. Palautekeskustelu on aina haasteellinen tilanne ohjaajalle, ja opas antoi mielestäni myös siihen toimivia työkaluja. Linjakas arviointi pohjautuu koulutusohjelman vaatimuksiin ja lokikirjaan. Laadukas arviointi edellyttää myös huolellista suunnittelua ja oppaassa esitellään erilaisia työkaluja arvioinnin tueksi.
Kysy, kuuntele, kannusta ja kehity -opas paneutuu ilahduttavan laaja-alaisesti työterveyshuollon kouluttajalääkärin työsarkaan. Opas on kirjoitettu selkeästi ja esimerkit sekä kouluttajalääkäreiden kommentit elävöittävät sisältöä kiinnostavasti. Opas on mainio käsikirja kouluttajalääkärille oman ohjauksen kehittämisessä, ja suosittelen lämpimästi kaikille kouluttajalääkäreille oppaan lukemista. Uskon myös, että oppaasta on iloa ja hyötyä muillekin työterveyslääkäreille.
