Ilkka Vuori: Kohti terveempää ikääntymistä
Docendo, 351 s.
Kuinka vanhentua terveesti? Tähän antaa vastauksia emeritusprofessori Ilkka Vuoren uusin kirja Kohti terveempää ikääntymistä. Mitä terve vanheneminen sitten tarkoittaa? Kirjassa annetun määritelmän mukaan vanheneminen on tapahtunut terveesti, mikäli henkilölle ei ole kehittynyt 85 ikävuoteen mennessä pitkäaikaissairauksia tai merkittäviä ruumiillisten tai henkisten toimintojen vajauksia. Toki sattumalla ja perimällä on oma osuutensa jokaisen ihmisen elämänkulussa, mutta useimmissa tapauksissa elintapojen osuus on keskeinen ja nimenomaan näihin kirjassa keskitytään.
Kirja alkaa kattavalla terveellisten elintapojen kuvauksella ja jatkuu yksityiskohtaisemmilla kokonaisuuksilla, joissa kuvataan terveellisten elintapojen vaikutuksia eri sairaustiloissa. Elintavoissa on huomioitu niin ruokavalion, liikunnan, riittävän unen, tupakoimattomuuden kuin alkoholinkin käytön merkitys terveyteen ja toimintakykyyn. Ruokavaliokappaleessa kuvataan eri ravintoaineryhmien, vitamiinien ja hiven- sekä kivennäisaineiden tarve ja merkitys elimistön toiminnalle. Tänä aikana, jolloin ruokavaliokeskusteluissa suurinta huomiota saavat erilaiset jyrkät äärisuuntaukset, on tällainen selkeä ja yleisissä ravitsemussuosituksissa pitäytyvä ruokavalioinformaatio tervetullutta. Liikunnan osalta kirjassa korostetaan sen merkitystä ikääntyvillä henkilöillä. Ikääntyessä eri elinten rakenteet ja toiminnot muuttuvat väistämättä, ja näitä muutoksia voidaan säännöllisellä liikunnalla vähentää. Kirjassa annetut liikuntasuositukset heijastelevat yleisiä terveysliikuntasuosituksia ja kannustavat iäkkäitä henkilöitä monipuoliseen liikuntaan, joka sisältää niin kestävyyttä, lihaskuntoa, liikkuvuutta kuin tasapainoakin kehittäviä harjoitteita. Unen osalta kirja antaa lukijalle kattavaa informaatiota unen merkityksestä ja rakenteesta sekä ohjaa unen huoltoon. Tupakointikappaleessa kirja yllättää positiivisesti ottamalla kantaa tupakoinnin haitallisten terveysvaikutusten lisäksi myös kevyt- ja sähkösavukkeiden sekä sikarien tai piipun polttamisen haittoihin tupakointiin verrattuna. Alkoholin käytön osalta kirja tuo esille ikääntyvien ihmisten heikomman alkoholin sietokyvyn. Kirjassa muistutetaan aiheellisesti, että yli 65-vuotiaille riskikulutuksen raja-arvot ovat huomattavasti työikäisiä pienempiä: korkeintaan 2 annosta alkoholia kerralla ja korkeintaan 7 annosta viikossa
Kirja on jälleen yksi näyttö Vuoren vankasta ammattitaidosta liikunnan ja elintapahoidon osaajana. Kirja noudattelee Vuoren edellisen julkaisun, Liikuntaa lääkkeeksi -kirjan, teemoja, ja on rakenteellisesti koottu varsin samalla tavalla. Pieni editointityö olisi tässäkin tapauksessa napakoittanut kirjan sanomaa ja todennäköisesti myös laajentanut lukijakuntaa. Kirjaa voi suositella sekä elintapaohjausta antaville terveydenhuollon työntekijöille että myös keski-ikäisille tai eläkeikää lähestyville elintapojensa muuttamisesta kiinnostuneille henkilöille. Miksei kirjaa voitaisi hyödyntää myös terveydenhuollossa tilanteissa, joissa on tarpeellista korostaa ennaltaehkäisevän työn merkitystä? Kirjassa esitettyjen tutkimustulosten mukaan esimerkiksi suomalaisten sairastuvuus aikuisiän diabetekseen vähenisi noin 80 prosenttia, jos kaikki suomalaiset noudattaisivat terveellisiä elintapoja. Tämän luulisi kiinnostavan myös sote-suunnittelupöydissä istuvia virkamiehiä.