Suomalaisen työelämän tulevaisuus

Valon pilkahduksia

Viime aikoina työmarkkinoiden kehityskulussa on kuitenkin havaittu yhä enemmän positiivisia merkkejä. Työ- ja elinkeinoministeriön viimeisimmän lyhyen aikavälin työmarkkinaennusteen (10.5.2017) mukaan Suomen talouskasvu on vakaa. Teollisuus on toipumassa ja yritysten investointinäkymät ovat parantuneet. Vuoteen 2018 mennessä työllisyysasteen arvioidaan nousevan 69,9 prosenttiin, ja vuoden 2017 Pk-yritysbarometrin mukaan noin kaksi kolmesta kasvuhakuisista yrityksestä aikoo lisätä henkilöstöään seuraavan vuoden aikana. Lisäksi vuoden 2017 Digibarometrin mukaan Suomella on erinomaiset edellytykset digitalisaatioon ja olemme jo realisoineet mahdollisuuksia kohtuullisen hyvin.

Samalla työelämän laatu on kehittynyt pääpiirteissään suotuisaan suuntaan vuoden 2016 Työolobarometrin mukaan. Kansainvälisessä vertailussa Suomi sijoittuu työelämän laadun osalta kolmannelle sijalle Norjan ja Tanskan jälkeen. Suomi päihittää Norjan seuraavissa mittareissa: uuden oppiminen työssä, vaikutusmahdollisuudet työtehtävien suorittamisjärjestykseen ja työnantajan maksama koulutus työpaikalla. Tällä hetkellä näyttää siis siltä, että Suomessa pitkään jatkunut taantuma on ohi. Sitä, miten työelämän kehitys jatkuu tästä eteenpäin, on vaikeaa ennustaa. Kehitys riippuu pitkälti siitä, miten onnistumme tarttumaan käsissä oleviin mahdollisuuksiin sekä samalla poistamaan tai pienentämään esteitä uuden työn ja työelämän muodostumiselle.

Sanomattakin on selvää, että kyse ei ole työelämän sopeutumisprosessista vaan uudistamisesta, että työelämä niin tuottavuudeltaan kuin laadultaankin pystyy vastaamaan globalisaation ja digitalisaation tuomiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Edellisten muutosajureiden lisäksi työelämän uudistumiseen vaikuttavat myös väestön ikääntyminen sekä muutos työn arvopohjassa. Työn merkitys ei häviä, mutta se tulee muuttumaan aikaisemmasta. Yhä enemmän puhutaan työn merkityksellisyydestä ja tasapanosta muun elämän kanssa. Työ tulee tulevaisuudessa toimeentulon näkökulmasta pirstaloitumaan. Meidän on määrätietoisesti tehtävä työtä myös työelämän polarisaation ehkäisemiseksi, koska se on uhka hyvinvoinnille niin yhteiskunnan kuin ihmisenkin näkökulmasta.

Vahvuuksilla kohti uutta

Vaikka työn murros kyseenalaistaa perinteisen työn rakenteita ja toimintatapoja, meidän ei tarvitse aloittaa uudistustyötä tyhjästä. Voimme Suomessa hyödyntää pitkää perinnettä työelämän kehittämisestä. Työelämä 2020 -hankkeen tuottaman Työelämäbrändiraportin mukaan työelämässämme korostuu vahva osaaminen, turvallinen ympäristö sekä yhdessä tekemisen kulttuuri. Vahvuutenamme ovat tehokas koulutusjärjestelmä, hyvät työssä oppimisen mahdollisuudet sekä yrityksissä aktiivinen koulutustoiminta. Meillä on kehittynyt teknologia käytössämme, ja työntekijöillä on vahvat osallistumis- ja joustomahdollisuudet työssään. Huippuluokkaa ovat myös monitasoinen verkostoituminen ja yhteistoiminnallisuus. Näitä vahvuuksia edesauttaa tasa-arvo ja matalahierarkkisuus. Meillä on hyvät turvaverkot ja luottamuspääoma. Raportin mukaan vahvuudet eivät ainoastaan luo pohjaa suomalaisen työelämän kehittämisessä vaan antavat mallia myös muille maille heidän omassa työssään. Meidän ei siis kannata pitää kynttilää vakan alla.

Uusi työelämä ei synny itsestään, vaan kukin meistä vaikuttaa sen rakentumiseen omalla toiminnallaan. Yksilöiden kannalta korostuvat oma asenne ja osaamisen markkinakelpoisuus, yritysten näkökulmasta asiakaskokemus ja ketteryys läpileikkaavina teemoina. Palveluiden tuottajat joutuvat miettimään omista lähtökohdistaan muutostarpeita. Työelämän muutostrendit tulevat väistämättä vaikuttamaan myös työterveyshuoltoon sekä henkilöstöjohtamiseen laajemmin. Nykytoimintaa pitäisi ar-vioida ainakin seuraavien näkökulmien valossa: työn pirstaloituminen, itseohjautuvuus, verkostoituminen ja digitaaliset palvelut.

Työterveyshuolto uudistajana

Työterveyshuollossa, kuten kaikessa palvelussa, tulee korostumaan asiakasnäkökulma. Miten suunnitellaan ja toteutetaan palveluita, kun työntekijöiden työ pilkkoutuu erilaisiin rooleihin ja työskentelymuodot yksilöllistyvät? Miten varmistetaan työkyvyn ja työhyvinvoinnin jatkuvuus, kun perinteisen työsuhteen rinnalle nousee esimerkiksi määräaikaiset työsuhteet, itsensä työllistäminen ja sivutyöt? Asiakkaiden odotukset tulevat myös muuttumaan digitalisaation myötä. Palveluilta tullaan yhä enemmän vaatimaan reaaliaikaisuutta ja ketteryyttä. Miten työterveyshuolto pystyy yhdistämään oman palveluntarjontansa asiakkaiden itsensä tekemään digitaaliseen hyvinvointiseurantaan? Tulevaisuudessa työterveyshuollon yhteistyö eri tahojen kanssa tulee vahvistumaan entisestään. Mukanaolo erilaisissa avoimissa osaamisverkostoissa luo hyvän pohjan uuden työelämän ymmärrykselle sekä uusien palveluinnovaatioiden syntymiselle. Työterveyshuollon edelläkävijäksi voinemme nimittää tahon, jolla on katse tulevaisuudessa, ihminen keskiössä ja palvelulupaus kirjattuna. Nähtäväksi jää, syntyykö tulevaisuudessa työterveyshuollon übereitä, jotka tarjoavat nopeasti ratkaisuja työterveyden ja -hyvinvoinnin tarpeisiin ja ongelmiin?