Muutossitkeyttä lyhyellä työskentelyllä – mitä eväitä kognitiivis-analyyttinen psykoterapia antaa muutosten käsittelyyn?
Muutoksesta on monilla aloilla tullut uusi normaali. Muutos kuitenkin koettelee turvallisuudentunnetta. Resilienssin eli muutossitkeyden kehittämisen keinoista on kova kysyntä.
Psykologiselta kannalta jatkuva muutos koskettelee ihmisen suoranaisia perustarpeita. Erityisesti liikkeenjohdossa hyödynnetyn SCARF-mallin mukaan (Rock, 2006) ihminen alkaa vaistomaisesti suojautua tai puolustautua, jos hän kokee yhdenkin viidestä sosiaalisesta perustarpeestaan olevan uhattuna (Taulukko «Psykososiaaliset perustarpeet SCARF-mallin mukaan »1).
On helppo nähdä, että esimerkiksi irtisanomisen yhteydessä yksilön status yhteisössä, hänen mahdollisuutensa ennakoida ja suunnitella tulevaisuuttaan, hänen yhteenkuuluvuuden tunteensa työhön liittyvien viiteryhmien kanssa samoin kuin hänen kokemuksensa elämän reiluudesta tulevat haastetuiksi. Mitä pidempään työttömyys jatkuu, sitä suppeammaksi kapeutuu myös yksilön itsemääräämisoikeus sosiaali- ja työttömyysturvan viidakossa.
Toisaalta nekään, joiden elämä jatkuu päällisin puolin entisellään yt-neuvotteluiden jälkeen, eivät ole immuuneja tapahtuneelle. Miten siis auttaa asiakasta niin, että hän saa jatkuvien muutosten, menetysten tai lisääntyvän työpaineen keskelläkin voimavaransa ja taitonsa käyttöön sen sijaan, että pitkäkestoisen stressin tuottamat oireilut ja ongelmat täyttäisivät elämän?
Miten auttaa asiakasta rajallisessa ajassa?
Ammattilaisten tehtävänä on tuottaa vastavoimia elämää hajottaville tai köyhdyttäville prosesseille. Joskus tämä tapahtuu parhaiten tarttumalla suoraan oireisiin, mutta varsinkin psyykkisen pahoinvoinnin kohdalla on hyvä nähdä oireiden ja ongelmien taakse, niitä synnyttäviin ja ylläpitäviin tekijöihin. Miten tämä voisi onnistua vain muutaman, ehkä yhden ainoan tapaamisen puitteissa?
Kognitiivis-analyyttisesta terapiasta (KAT) johdetut lyhyen työskentelyn mallit tarjoavat yhden vaihtoehdon tähän. KAT lähti kehittymään 1970-luvulla perustajansa, brittiläisen Anthony Rylen yleislääkärin työssään tekemistä havainnoista. Opiskeltuaan myöhemmin psykoterapeutiksi Ryle alkoi pohtia, miten psykoterapeuttista, oireilujen taustaa valaisevaa ymmärrystä voisi hyödyntää lääkärin kiivastahtisessa vastaanottotyössä. Syntyi lyhytkestoinen ja tiivis, yksilölliseen tapausjäsennykseen perustuva vastaanottotyöskentelyn malli (Ryle, 1990).
Nyttemmin KAT on kehittynyt vaiheeseen, jossa sen jäntevää perusrakennetta voi käyttää niin yksilöiden, kokonaisten tiimien kuin muidenkin yhteisöjen tilanteen kuvaamisessa ja interventioiden suunnittelussa sekä seurannassa. Paitsi psykoterapiamuotona, KATtia on hyödynnetty muun muassa diabetesohjauksessa (Fosbury, 2015), kipupotilaiden hoidossa (Estlander & Hannula, 2015), vanhempainohjauksessa (Tikkanen, 2015) ja työterveyshuollon psykologien yksilö- ja työyhteisötyössä (Wikman, 2015; Toivanen, 2015).
Katin kolme perusperiaatetta
Nopean ja tehokkaan, mutta pintaa syvemmälle yltävän työskentelyotteen salaisuus on asiakkaan tarkassa kuulemisessa, tapausjäsennyksen taidossa ja tasavertaisen neuvottelevassa työskentelytyylissä. Seuraavassa kuvataan lyhyesti näitä KATtilaisen työskentelyn peruspilareita (Kanninen & Uusitalo-Arola, 2015).
1) Hyvä yhteistyösuhde
Yksi psykoterapiatutkimuksen vahvimmista löydöksistä koskee yhteistyösuhteen merkitystä asiakkaan toipumiselle. Suhteen ei tarvitse kestää kauan voidakseen kantaa pitkälle. Oleellisinta on aito kuuntelu, avoimuus ja läpinäkyvyys vuorovaikutuksessa. Tämä heijastaa perusasennoitumista, jossa asiakas tai potilas nähdään inhimillisesti tasavertaisena omasta asiantuntija-asemasta huolimatta.
Asiakkaan tai potilaan luottamuksen saavuttaminen tapaamisen ensi hetkistä lähtien on myös tiedonsaannin kannalta oleellisen tärkeää. Mitä turvallisemmaksi asiakas tuntee olonsa vuorovaikutuksessa, sitä helpompaa hänen on kertoa myös niistä pelkoa, epävarmuutta, häpeää tai syyllisyyttä herättävistä asioista, jotka aiheuttavat ja ylläpitävät kärsimystä.
2) Yksilöllinen tapausjäsennys
Perustarpeiden lisäksi meillä jokaisella on omat henkilökohtaiset elämänarvomme ja tavoitteemme sekä omat vakiintuneet tapamme, joilla pyrimme vastaamaan elämän tuottamiin haasteisiin. Ongelmallista onkin, että selviytymiskeinomme pyrkivät toteutumaan automaattisesti samankaltaisina, vaikka ne usein vastaavat enemmänkin sisäiseen kokemukseen kuin tilanteen vaatimuksiin. Tästä voi seurata pettymyksiä ja pahimmillaan ongelmien syvenemisiä tai uusia ongelmia ja oireita.
Jäsentämisen tarkoituksena on tuoda näkyväksi niin asiakkaan toiveet, tarpeet, hänen välttämänsä kipukohdat kuin hänen tyypilliset selviytymiskeinonsakin. Tässä hyödynnetään usein visualisointia, joka auttaa kirkastamaan eroa kivulta suojaavien lyhyen tähtäimen tavoitteiden ja asiakkaan syvempiin elämänarvoihin kytkeytyvien pitkän tähtäimen tavoitteiden välillä. Tärkeää on myös positiivisten poikkeusten ja esiin tulevien mahdollisuuksien kirjaaminen. Videoesimerkki työterveyshuollon puitteeseen asettuvasta KATtilaisesta jäsentämisestä löytyy mielenterveystalo.fi-palvelun ammattilaisosiosta.
3) Neuvotteleva räätälöiminen
Jäsennyksen pohjalta päätetään työskentelyn rajaamisesta ja määritellään sille fokus, kohde. Ongelmien taustalla on usein tunneperäinen jumi, sitkeästi säilyvä kielteisensävyinen kokemus omasta paikasta itselle tärkeässä ihmissuhteessa tai tilanteessa tai resurssi- tai taitopuute. Näistä keskeisimpiin pyritään löytämään helpotusta.
Tämä on se työskentelyn vaihe, joka kysyy kliinikolta eniten luovuutta ja jossa he voivat saada kaikki taitonsa käyttöön. Pulmasta riippumatta ei ole olemassa menetelmää, joka sopisi kaikille. Taitavat kliinikot varioivat toimintaansa suositusten ja menetelmien puitteissakin asiakkaan tarpeen ja voimavarojen mukaan.
Tavoitteellisuuden tiedetään olevan tärkeää tulostenkin kannalta. On parempi tuottaa pieni ja pysyvä muutos asiakkaan merkitykselliseksi kokemalla elämänalueella kuin asettaa hyvää tarkoittavia tavoitteita, joiden saavuttamisen todennäköisyys on pieni. Push where it moves – työnnä siitä mistä liikkuu oli Anthony Rylen nyrkkisääntö muutosta tuottavaan työskentelyyn.
Ymmärrys johtaa muutokseen
Samat kuuntelun, jäsentämisen ja räätälöinnin periaatteet pätevät niin yksilöasiakkaiden kuin tiimienkin kanssa työskentelyyn. KATin vaikuttavuuden on nähty perustuvan siihen, että asiakas tai tiimi oppivat ymmärtämään paremmin toimintaansa ohjaavia motiiveja, huomaamaan automaattisiin selviytymismalleihin ohjaavia kipupisteitään ja lisäämään tietoisten valintojen osuutta toiminnassaan.
Onnistuneen työskentelyn myötä asiakas siirtyy myötätuntoisen havainnoinnin kautta kohteen tai uhrin asemasta itseään ohjaavan subjektin asemaan (Leiman, 2012). Kokemus oman elämän ohjaksissa olemisesta on vahva suoja muuttuvien olosuhteiden tuottamaa stressiä vastaan, silloinkin kun mahdollisuudet muuttaa olosuhteita ovat pienet.
KATtilainen työtapa voi vaikuttaa ensi silmäyksellä siltä, että tehtävää on paljon. Sen istuttaminen vastaanottokäytäntöön vaatiikin jonkin verran lisäopintoja. Jos tavaksi on tullut oireiden ja ongelmien nopea kirjaaminen ja välittömän ratkaisun etsiminen tilanteeseen, KATtilainen työskentely vaatii hieman jarruttelua. Tämä kuitenkin maksaa vaivan.
Vastaanottokäynti on hyvin pieni hetki asiakkaan elämässä. Jos on nähtävissä, että masennuksen tai uupumuksen taustalla on esimerkiksi kroonisesti vaativa tai tuomitseva suhtautuminen omaan itseen, asia ei ole suoraan kliinikon autettavissa, vaan arkinen muutostyöskentely jää asiakkaan itsensä harteille. Sen tukemiseksi on mielekästä käyttää hetki asiakkaan elämänarvojen, hänen käytettävissään olevien resurssien ja näkyvissä olevien muutosten esteitten ja jarrujen kartoittamiseen.
Muutossitkeyden kehittämisessä on pitkälti kysymys niin asiakkaan kuin kliinikonkin taidosta kohdata, sietää ja käsitellä muuttuvan tilanteen herättämiä ahdistavia ajatuksia ja vaikeita tunteita - niin asiakkaan elämäntilanteeseen ja -historiaan liittyviä kuin yleisinhimillisistä perustarpeista nousevia. Lyhytkin, mutta onnistunut kohtaaminen vastaanotolla voi auttaa asiakasta suunnistamaan uudessa tilanteessaan ja rohkaista soveltamaan samaa, pysähtymiseen ja asioittensa kohtaamiseen pohjautuvaa lähestymistapaa myös itsenäisesti.
Jos asioiden kehittymistä vielä pystytään seuraamaan yhdessä muutamankin vastaanottokäynnin verran, asiakas voi voimaantua kohtaamaan uudet haasteet ja karikot aiempaa selvästi suuremmalla sitkeydellä ja joustavuudella.
Kirjallisuutta
- Estlander, A. & Hannula, P. (2015). Kipupotilaan kognitiivis-analyyttinen psykoterapia. Teoksessa L. Särkelä, S.Tikkanen & P. Haanpää (toim.), Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia (s. 222-234). Duodecim 2015.
- Fosbury, J. (2015). Changing diabetes management with psychotherapy. Journal of Diabetes Nursing, 19, 305-308.
- Kanninen, K. & Uusitalo-Arola, L. (2015). Lyhytterapeuttinen työote. Jyväskylä: PS-Kustannus.
- Leiman, M. (2012). Psykoterapioiden yhteinen perusprosessi. Teoksessa S. Eronen & P. Lahti-Nuuttila (toim.), Mikä psykoterapiassa auttaa? Integratiivisen lähestymistavan perusteita (s. 71–90). Helsinki: Edita.
- Mäkitalo, J. & Paso, E. (2008). Työ, työ ja työ - työlähtöinen työterveyshuolto ja kuntoutus. Verve, Sosiaali- ja terveysministeriö, Euroopan sosiaalirahasto, Työterveyslaitos, Toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen yksikkö, Helsingin yliopisto. Kalevaprint Oy 2008.
- Rock, D. (2006). Quiet Leadership. Six Steps to Transforming Performance at Work. New York: Harper Collins.
- Ryle, A. (1990). Cognitive Analytic Therapy: Active Participation in Change. Chichester: John Wiley & Sons.
- Tikkanen, S. (2015). Kognitiivis-analyyttinen hahmotustapa vanhempainohjauksessa. Teoksessa L. Särkelä, S.Tikkanen & P. Haanpää (toim.), Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia (s. 210-221). Duodecim 2015.
- Toivanen, R. (2015). Kognitiivis-analyyttinen terapia työterveyshuollon lyhytinterventioissa. Teoksessa L. Särkelä, S.Tikkanen & P. Haanpää (toim.), Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia (s. 160-173). Duodecim 2015.
- Wikman, A-S. (2015). Kognitiivis-analyyttinen hahmotustapa työyhteisön kehittämisessä. Teoksessa L. Särkelä, S.Tikkanen & P. Haanpää (toim.), Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia (s. 174-181). Duodecim 2015.
PsL, työn ja organisaatioiden
erikoispsykologi, työterveyspsykologi,
kouluttajapsykoterapeutti (KAT)
Lyhytterapiatalo/Työelämätalo Shortum Oy
liisa.uusitalo-arola@shortum.fi