Avotoimistojen melu on ongelma, johon löytyy ratkaisuja

Puheäänten erottuvuus selittää ongelmia

Avotoimistojen äänistä häiritsevimmäksi koetaan toisten työntekijöiden puhe. Tämä sopii hyvin siihen, mitä ihmisen tiedonkäsittelytoiminnoista tiedetään: puheäänet häiritsevät kognitiivista suoriutumista enemmän kuin muut taustaäänet. Puheäänten häiritsevyyttä ei kuitenkaan selitä puheen voimakkuus vaan puheäänten erottuvuus. Mitä paremmin puheesta saa selvää, sitä häiritsevämmäksi se koetaan ja sitä enemmän se heikentää kognitiivista suoriutumista. Tätä tietoa voidaan hyödyntää avotoimistojen kehittämisessä, sillä puheen erottuvuuteen voidaan vaikuttaa tilan akustisella toteutuksella. Samalla on tärkeää ymmärtää, että melutason mittaaminen on avotoimistoissa useimmiten hyödytöntä. Näennäisesti rauhallinenkin avotoimisto voidaan kokea häiritseväksi, sillä sellaisessa puhe saattaa erottua erityisen hyvin.

Aiempien tutkimusten mukaan puheen erotettavuuden pienentäminen edellyttää avotoimistoissa sermien, vaimennusmateriaalien ja peiteäänen yhtäaikaista käyttöä. Peiteääni tarkoittaa tasaista, huomaamatonta taustaääntä, jota tuotetaan kattoon asennetuista kaiuttimista. Peiteääntä tarvitaan, koska vaimennusmateriaalit ja sermit eivät yksinään vaikuta puheen erotettavuuteen riittävästi. Hyvissä akustisissa olosuhteissa yksittäisen puhujan ääni ei erotu kovin kauas, jolloin normaali keskustelu on lähietäisyydellä mahdollista ilman, että se häiritsee koko toimistoa.

Väitöstutkimuksen tavoitteet ja tulokset

Ennen väitöstutkimustani puheen erotettavuuden pienentämisen ja akustisen suunnittelun hyödyistä oli hyvin vähän tutkimustietoa. Tutkimuksessani selvitettiin avotoimistojen akustisten olosuhteiden vaikutuksia kognitiiviseen suoriutumiseen sekä subjektiivisiin muuttujiin, kuten ääniympäristön koettuun häiritsevyyteen ja stressioireisiin. Melun aiheuttamia ongelmia lähestyttiin puheäänten erottuvuuden näkökulmasta. Keskeisenä tavoitteena oli ongelmien selvittämisen lisäksi tutkia, miten avotoimiston meluhaittoja voidaan vähentää akustisen suunnittelun ja tilasuunnittelun keinoin. Tutkimuksessa yhdistettiin psykologian ja huoneakustiikan menetelmiä, ja siihen sisältyi kolme kokeellista laboratoriotutkimusta ja kaksi kenttätutkimusta.

Tulokset vahvistivat, että puheen erotettavuus ennustaa etenkin olosuhteiden subjektiivista häiritsevyyttä ja kuormittavuutta. Lisäksi korkea puheen erotettavuus heikentää suoriutumista lyhytkestoisen muistin ja työmuistin tehtävissä. Puheen erotettavuutta ei voida kuitenkaan akustisin keinoin pienentää riittävästi aivan lähimpien työpisteiden välillä, vaan parhaimmissakin olosuhteissa muutaman metrin etäisyydeltä kuuluva puhe on sekä kognitiivisesti että subjektiivisesti häiritsevää. Hiljainen työympäristö onkin sekä subjektiivisten että kognitiivisten mittarien mukaan parempi kuin parhainkaan avotoimistotila, jossa esiintyy puhetta.

Peiteäänen käyttö osoittautui osatutkimuksissa johdonmukaisesti hyödylliseksi. Tasaisia peiteääniä ei koettu laboratoriokokeissa häiritseviksi edes 45 dB ylittävillä äänitasoilla. Tutkimus osoitti myös, että sermien ja vaimennusmate-riaalien lisääminen vähensi melun häiritsevyyttä ainoastaan, jos tilassa käytettiin samalla peiteääntä. Myös 21 työpaikkaa sisältäneen kenttätutkimuksen tulokset tukivat peiteäänen hyötyjä: mitä korkeampi työpaikalla mitattu taustamelutaso oli, sitä epätodennäköisemmin koettiin häiritsevää melua. Tulosten perusteella peiteääneksi soveltuu tasainen kohina, kun taas musiikkia ei voida suositella yleiseen käyttöön. Parhaat tulokset saavutettiin käyttämällä peiteäänenä puron solinaa, mutta sen soveltuvuus oikeille työpaikoille vaatisi jatkotutkimusta.

Tutkimuksen mukaan sekä objektiiviset akustiset olosuhteet että koetut meluongelmat vaihtelevat suuresti avotoimistojen välillä. Aineiston parhaassa toimistossa alle seitsemän prosenttia työntekijöistä kärsi melusta, kun taas korkeimmillaan yli 70 % koki työpisteessään melko paljon tai erittäin paljon häiritsevää melua. Akustisista mittaluvuista melun häiritsevyyttä selitti parhaiten niin sanottu häiritsevyysetäisyys, joka on määritelty avotoimistojen akustiikkaa koskevassa ISO 3382-3 (2012) standardissa. Pieni häiritsevyysetäisyys tarkoittaa, että puheen erotettavuus pienenee tehokkaasti, kun etäisyys puhujaan kasvaa. Äänten vaimennukseen liittyvät akustiset mittaluvut eivät olleet yhteydessä melun kokemiseen, mikä on yhdenmukaista sen kanssa, että melutaso ei selitä avotoimistojen ongelmia.

Väitöstutkimuksessa seurattiin myös kahden organisaation muuttoa omista huoneista nykyaikaiseen monitilatoimistoon, jossa on avotilojen lisäksi tarjolla vetäytymistiloja hiljaiseen työskentelyyn. Muutos lisäsi stressioireita ja heikensi yhteistyötä ja työympäristötyytyväisyyttä erityisesti organisaatiossa, jossa hiljaisia työtiloja oli niukasti. Työympäristön häiriötekijöiden lisääntyminen selitti havaittuja kielteisiä muutoksia. Hiljaisten tilojen tarjoamisella oli myönteinen vaikutus: mitä enemmän hiljaisia työtiloja oli käytettävissä, sitä myönteisemmin työympäristö koettiin ja sitä vähemmän stressioireita ja yhteistyön ongelmia raportoitiin. Työntekijöiden tarpeet hiljaisen tilan käyttöön vaihtelivat suuresti ja tarvetta lisäsivät muun muassa työn korkeat keskittymisvaatimukset. Hiljaisten työtilojen tarjoaminen on siten akustisen suunnittelun lisäksi toinen keino parantaa avotoimistoja työympäristöinä.

Johtopäätökset

Kaiken kaikkiaan väitöstutkimukseni osoitti, että avotoimistojen melulla on monenlaisia negatiivisia vaikutuksia työntekijöihin. Kyse ei ole pelkästään subjektiivisesta tyytymättömyydestä ääniolosuhteisiin vaan myös laajemmista kognitiiviseen suoriutumiseen, työyhteisöön ja hyvinvointiin vaikuttavista asioista. Melua ja sen haittoja voitaisiin kuitenkin vähentää paremmalla akustisella suunnittelulla. Suomalaisilla työpaikoilla ongelmana on erityisesti peiteäänen puuttuminen, minkä vuoksi sermeistä ja vaimennusmateriaaleista ei myöskään saada optimaalista hyötyä. On tärkeää ymmärtää, että peiteääntä ei yleisesti koeta avotoimistoissa melulähteeksi, vaan se parantaa koettuja olosuhteita pienentämällä puheäänten erottuvuutta. Peiteäänen suositeltu maksimitaso on 45 dB. Avotoimistojen ääniolosuhteita voidaan arvioida kyselyjen avulla sekä huoneakustisin mittauksin. Mittauksia tarjoavat muun muassa akustiset konsultit ja Turun ammattikorkeakoulun meluasiantuntijat. Akustiset parannukset vaativat akustisen suunnittelijan ammattitaitoa, sillä hyvät olosuhteet edellyttävät useiden elementtien yhtäaikaista hallintaa.

Keskittymisen edellytyksiä voidaan parantaa myös varaamalla erillisiä huoneita tai toimistoalueita hiljaiseen työskentelyyn. Tämä edellyttää tilojen käyttöä koskevia yhteisiä pelisääntöjä sekä sellaisia työvälineitä ja työtapoja, jotka mahdollistavat sujuvan siirtymisen omalta työpisteeltä hiljaiseen tilaan. Oma huone voi edelleen olla tarkoituksenmukaisin vaihtoehto niille työntekijöille, joiden työssä korostuu jatkuva keskittyminen tai jotka ovat erityisen herkkiä melulle ja muille työympäristön häiriötekijöille.