Yhteistyötä tarvitaan tuki- ja liikunta elinsairauksien aiheuttaman työkyvyttömyyden ehkäisyyn

Monimenetelmällinen tutkimus työterveyshuollon sisäisestä yhteistyöstä sekä työterveys- ja kuntoutusyhteistyöstä

Suunnitelmallinen yhteistyö tule-ongelmaisen työntekijän tukena

Työterveyshuollon sisäinen yhteistyö sekä työterveyshuollon yhteistyö asia-kasyrityksen ja kuntoutuksen kanssa koettiin tärkeäksi tule-ongelmaisen työntekijän työkyvyn tukemisessa. Yhteistyö työhön ja terveyteen liittyvissä toiminnoissa arvioitiin useammin suunnitelmallisemmaksi ja yhteisten toimintamallien mukaiseksi verrattuna kuntoutusprosessiin liittyviin yhteistyökäytäntöihin. Suuri osa vastaajista arvioi yhteistyön kuntoutuksen kanssa olevan yleisimmin tiedonvälitystyyppistä, ei yhteistä tekemistä.

Yhteistyötä edistävinä tekijöinä nähtiin yhteiset toimintamallit, riittävä osaaminen ja henkilöresurssit sekä tieto eri toimijoiden rooleista ja mahdollisuuksista työkyvyn tukemiseen. Jos työterveyshuollon sisäisessä yhteistyössä koettiin olevan puutteita, sen arvioitiin heikentävän myös työterveysyhteistyön laatua. Myös asiakasyritysten sisäisten ongelmien katsottiin vaikuttavan työterveysyhteistyön toimivuuteen. Työterveyshuoltosopimuksen suppean sisällön koettiin rajoittavan yhteistyön toteutumista niin työterveyshuollon sisällä kuin yhteistyössä työpaikankin kanssa.

Yhteistyön tarve ja toteutuminen tules-kuntoutusprosessissa

Vaikka kuntoutukseentulovaiheessa työterveyslääkäreiden B-lausunnoissa raportoima kuntoutustarve toi esille työhön liittyvät ongelmat, tutkimus osoitti, että kuntoutusprosessista muodostuu kuntoutujan yksilöllinen itsehoitoprojekti. Kuntoutuksessa GAS-menetelmän avulla laaditut tavoitteet liittyivät fyysisiin suoritteisiin ja itsehoitoon, mutta eivät työjärjestelyihin tai työympäristöön.

Kuntoutujan prosessissa yhteistyön laatua voidaan kuvata enimmäkseen tiedon hankinnaksi ja saamiseksi toiselta osapuolelta tai tiedon antamiseksi muille. Yhteistyön koordinointi jäi kuntoutujan varaan. Eri osapuolten näkemykset tules-kuntoutuksen jälkeisestä yhteistyön tarpeesta ja toteutuksesta poikkesivat jossain määrin toisistaan. Tiedon välittymistä työterveyshuollolle ja esimiehelle pidettiin tärkeänä mutta heikosti toimivana. Kuntoutujan aktiivinen rooli ja osallisuuden ja toimijuuden korostaminen tuli näkemyksissä sel-keästi esille vastaten nykyisiä kuntoutussuuntauksia.

Lopuksi

Tule-ongelmaisen työntekijän työkyvyn tukemiseksi tarvitaan suunnitelmallista yhteistyötä eri osapuolten kesken. Moniammatillinen yhteistyö työterveyshuollon sisällä sekä yhteistyö muiden toimijoiden kanssa vaatii selkeitä rakenteita ja yhteisiä toimintamalleja. Työpaikan, työterveyshuollon ja kuntoutuksen yhteistyön heikkoihin kohtiin tarvitaan uusia välineitä ja foorumeita tule-ongelmaisen työntekijän työkyvyn edistämiseksi.

Työhön liittyviin kuntoutustavoitteisiin tulee panostaa, koska todennäköisesti tavoitteiden aktivoiva voima motivoisi kuntoutujia myös työtä koskeviin aloitteisiin. Uudet kuntoutusmallit pyrkivät viemään työssä olevien kuntoutusta entistä lähemmäs työtä. Se ei kuitenkaan automaattisesti luo parempaa yhteistyötä, ellei yhteistyön uudistamiseen tartuta tietoisesti yhdessä.