Työterveyslääkäri

Diabeteksen ehkäisykeinoista ilmailualan työterveyshuollossa

Työterveyslääkäri
2017;35(3):46-47
Katriina Viitasalo

Ilmailualalla tehdään tyypillisesti vuorotyötä, jossa työajat ovat epäsäännöllisiä ja sisältävät myös aikaeroja. Kun samanaikaisesti työ edellyttää korkeaa vireystilaa sekä hyvää fyysistä ja kognitiivista toimintakykyä, ihmisen fysiologiset rajat voivat tulla vastaan varsinkin ikääntyessä. Vuorokausirytmin häiriintyminen, univaje ja unihäiriöt sekä muutokset elintavoissa vaikuttavat terveyteen. Tyypin 2 diabetes on yksi vuorotyöntekijän ehkäistävissä olevista terveysriskeistä.

Työterveyshuollon tutkimusalaan kuuluvassa väitöskirjassani selvitimme sydän- ja verisuonisairauksien sekä tyypin 2 diabeteksen riskiä lentoyhtiön työntekijöillä sekä sitä voidaanko näitä riskejä ehkäistä työhön ja työntekijöihin kohdistuvilla interventioilla.

24/7-yhteiskunta elää kellon ympäri, ja säännöllinen päivätyö käy yhä harvinaisemmaksi. Määritelmästä riippuen vuorotyötä tekee EU:ssa noin 17–20 %, ja joka kolmannen suomalaisen työaika on jokin muu kuin säännöllinen päivätyö. Maailmanlaajuisesti operoivan lentoyhtiön henkilöstöstä noin kaksi kolmasosaa tekee vuorotyötä, aikaerotyötä tai muuta epäsäännöllistä työaikaa. Aikaerotyö, joka ei kuulu mihinkään vuorotyön määritelmään, on haasteellista työntekijöiden jaksamiselle ja terveydelle, varsinkin kun lentävän henkilöstön lääketieteellistä kelpoisuutta määrittävät tiukat kansainväliset ja kansalliset viranomaisvaatimukset.

Vuorotyö ja terveys

Sydän- ja verisuonisairauksien ja tyypin 2 diabeteksen lisäksi myös muita ter-veysongelmia esiintyy vuorotyötä, erityisesti yötyötä, tekevillä enemmän kuin päivätyöntekijöillä. Yleisimpiä ovat ruuansulatuselimistön vaivat sekä mielenterveyteen ja naisilla lisääntymisterveyteen liittyvät häiriöt. Kansainvälinen syöväntutkimusjärjestö on luokitellut yötyön mahdolliseksi karsinogeeniksi. Suomen lainsäädännössä yötyö edellyttää säännöllisiä terveystarkastuksia työterveyshuollossa.

Tutkimuksen tavoitteet ja menetelmät

Vaikka vuorotyön ja terveyden yhteyttä on tutkittu paljon, tietoa eri vuorotyöjärjestelmien vaikutuksesta koviin valtimosairauksien riskitekijöihin, mukaan lukien diabetesriskiin, on niukemmin. Työterveyslaitoksen kanssa käynnistyi tähän liittyvä tutkimushanke Finnair Tekniikassa keväällä 2004. Kun noihin aikoihin alettiin yleisesti huolestua väes-tön lihomisesta ja siihen liittyvästä diabetesriskistä, uudistimme Finnair Terveyspalvelujen terveystarkastuskäytäntöä yhdessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa ja liitimme siihen diabeteksen riskiseulonnan sekä riskitason mukaisen terveysneuvonnan.

Väitöskirjatyö koostui terveystarkastustutkimuksesta ja vuorotyörytmin muutostutkimuksesta. Näissä testattiin kahta interventiota: elintapaneuvontaa ja vuorotyöjärjestelmän muutosta. Terveystarkastustutkimuksen kohderyhmä oli 4 169 Finnairin työntekijää, joista tutkimukseen osallistui 2 312 ja seurantaan 1 347 henkilöä. Vuorotyörytmin muutostutkimukseen osallistui 84 lentokonehuollon miestä.

Tutkimustulokset

Terveystarkastus löysi tehokkaasti ne henkilöt, joiden sydän- ja verisuonisairauksien ja tyypin 2 diabeteksen riski oli kohonnut. Diabetesriskitesti oli käyttökelpoinen seulontamenetelmä. Terveystarkastusten yhteydessä annettu elintapaohjaus osoittautui toimivaksi, ja kohonneen riskin omaavat miehet hyötyivät ravitsemusterapeutin ja diabeteshoitajan antamasta ohjauksesta, kun vaikutuksia arvioitiin painonpudotuksessa onnistumisella, liikunnan lisäämisellä sekä diabetesriskipisteillä 2-3 vuoden seuranta-aikana.

Vuorotyötutkimuksen poikkileikkausaineistossa havaittiin, että diabeteksen ja sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijärypäs, metabolinen oireyhtymä, oli yleisempi aiemmin vuorotyötä tehneillä ja päivätyöhön siirtyneillä miehillä verrattuna niihin, jotka eivät olleet koskaan tehneet vuorotyötä. Lisäksi työvuorotutkimuksen interventiossa havaittiin, että työvuorojärjestelmässä, jossa työntekijöillä oli enemmän vaikutusmahdollisuuksia työvuoroihinsa, verenpaine laski tilastollisesti merkitsevästi ja pulssitasokin lähes merkitsevästi viitaten psykofysiologisen stressin vähenemiseen. Tällä voi pitkällä aikavälillä olla merkitystä vuorotyöntekijän sydänterveydelle. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että erityisesti iäkkäämmillä työntekijöillä nopeasti eteenpäin kiertävässä vuorojärjestelmässä esiintyi vähemmän unihäiriöitä ja päiväväsymystä kuin hitaasti taaksepäin kiertävässä järjestelmässä.

Käytännön näkökulmia

Työntekijöiden terveyden edistäminen sekä työhön että työntekijöihin kohdistuvin toimenpitein kuuluu työterveyshuollon perustehtäviin, joilla varmistetaan henkilöstön työkyvyn säilyminen.

Vaikka ihanteellista vuorojärjestelmää, joka huomioisi samanaikaisesti biologiset, sosiaaliset ja tuotannolliset tarpeet, ei ole olemassa, vuorotyösuunnittelussa on tärkeää huomioida, että ergonomiset ja joustavat vuorojärjestelmät voivat edistää vuorotyöntekijän jaksamista ja terveyttä.

Vuorotyötutkimuksen aineisto koostui miehistä, mutta suositukset eteenpäin kiertävästä vuorojärjestelmästä kannattaa huomioida myös naisvaltaisten alojen työvuorosuunnittelussa. Monet sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijät, kuten diabetes, ovat tutkitusti naisilla kohtalokkaampia kuin miehillä.

Tutkimuksemme mukaan etenkin kohonneen diabetesriskin miehet näyttivät hyötyvän vähäisestäkin elintapaohjauksesta riskitekijöiden vähenemisenä, joskin selvempien terveysvaikutusten havaitsemiseksi olisi mahdollisesti tarvittu intensiivisempiä interventioita ja seurantaa. Myös aiemmin vuorotyötä tehneiden miesten lisääntynyt riski sairastua metaboliseen oireyhtymään pitää tunnistaa ja pyrkiä ehkäisemään työterveyshuollossa.

Vuorotyöntekijän terveyden ja työkyvyn edistäminen ilmailuammateissa on tärkeää myös yleisen turvallisuuden kannalta. Diabeteksen sekä sydän- ja verisuonisairauksien ehkäiseminen edellyttää systemaattista moniammatillista toimintaa työterveyshuollossa sekä yhteistyötä työnantajan kanssa.

Kirjallisuutta

  1. Viitasalo, K: Shift work and cardiovascular risk factors: Prevention among airline employees. Väitöskirja, Helsingin yliopisto 2016. Permalink: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-2269-8