Yläraajan pehmytkudossairauksien arvoitus tutkittavana

Uusia yhteyksiä aineenvaihdunta- ja tulehdustekijöihin

Tässä väitöstyössä tutkittiin aineenvaihdunta- ja tulehdustekijöiden yhteyttä olkapääkipuun ja yläraajan pehmytkudossairauksiin. Olkapään sairauksia selvittävään tutkimukseen valittiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveys 2000 -tutkimukseen osallistuneet työikäiset henkilöt (N = 6 354). Yläraajan pehmytkudossairauksien tutkimuksessa oli mukana 163 henkilöä, jotka olivat hakeutuneet työterveyshuoltoon alle kuukauden ajan kestäneen yläraajakivun vuoksi (Työterveyslaitoksen aineisto) sekä 42 tervettä verrokkia.

Terveys 2000 -tutkimukseen osallistuneet ja työterveyshuoltoon hakeutuneet henkilöt tutkittiin kliinisesti. Kaikilta tutkittavilta mitattiin pituus, paino ja vyötärönympärys sekä veren metabolisia ja tulehdustekijöitä.

Olkapääkipua oli viimeksi kuluneiden 30 päivän aikana ollut 16 prosentilla suomalaisista työikäisistä. Krooninen kiertäjäkalvosimen oireyhtymä todettiin kliinisessä tutkimuksessa kolmella prosentilla. Työterveyshuollon potilasaineistossa merkittävimmät diagnoosiryhmät olivat kiertäjäkalvosimen jännetulehdus ja kyynärpään sivunastatulehdus, joita kumpaakin oli noin kolmannes tapauksista. Viidenneksellä oli kipua ilman täsmällistä diagnoosia. Kolmannes potilaista toipui joko olennaisesti tai kokonaan kolmessa kuukaudessa.

Painoindeksi, vyötärönympärys ja tyypin 2 diabetes olivat väestöaineistossa yhteydessä olkapääkivun esiintyvyyteen, ja vyötärönympärys oli yhteydessä myös kroonisen kiertäjäkalvosinoireyhtymän esiintyvyyteen. Vyötärönympärys, matala HDL-kolesteroli ja seerumin kohonneet rasva-arvot olivat yhtey-dessä yläraajakipuun potilasaineistossa. Kontrollipopulaatioon verrattuna veren liukoisten interleukiini 1 -perheen reseptorien korkeampi sekä interleukiini 18:n matalampi pitoisuus olivat yhteydessä yläraajan pehmytkudossairauksiin potilailla painoindeksistä riippumatta. Mitatuista adipokiineista resistiini ja visfatiini olivat yhteydessä yläraajan tendinopatiasta toipumiseen kahdeksan viikon kohdalla kliinisestä tutkimuksesta.

Tulosten perusteella lihavuudella ja diabeteksella on yhteys olkapääkipuun ja krooniseen kiertäjäkalvosimen oireyhtymään, mutta yhteyden taustalla olevia mekanismeja ei vielä tunneta kunnolla. Lihavuuden vuoksi veressä kiertävät sytokiinit saattavat herkistää kivulle ja ylläpitää tulehdusta jännerakenteissa. Tutkimustulokset viittaavat lisäksi interleukiini 1 -perheen sytokiinien sekä eräiden adipokiinien mahdolliseen itsenäiseen rooliin yläraajan pehmytkudossairauksissa.

Tutkimustulosten merkitys kliinisessä työterveyslääkärin työssä

Suoria käytännön sovelluksia tästä tutkimuksesta ei saada. Tulokset antavat kuitenkin uutta näkökulmaa yläraajan pehmytkudossairauksien yläraajakipuja hoitaville ja niitä ennalta ehkäisemään pyrkiville työterveyslääkäreille. Tulosten perusteella yläraajaongelmissa voitaisiin ehkä nykyistä enemmän kiinnittää huomiota metabolisiin riskitekijöihin ja matalan asteen tulehdukseen. Laihduttamisen tai veren HDL-kolesterolitason nousun vaikututusta yläraajakipuun tai jännesairauksiin ei ole toistaiseksi tutkittu, mutta tutkimustulos antaa siihen jatkossa aihetta.

Jos yläraajan pehmytkudossairauksiin liitoksissa olevia välittäjäaineita löytyy tulevaisuudessa lisää, voitaisiinko yläraajan tendinopatian ennustetta arvioida jatkossa verikokeen avulla? Tämä jää vielä nähtäväksi, mutta vision toteutuessa yläraajan pehmytkudossairauksia kyettäisiin hoitamaan työterveyshuollossa nykyistä tehokkaammin, jolloin myös työkyvyttömyysaikoja ja kustannuksia voitaisiin paremmin hallita.

Oma jälkipohdinta

Sain havaita uudentyyppisen poikkitieteellisen tutkimusalan haasteelliseksi missioksi. Olivathan kansainvälisten tiedelehtien vertaisarvioinnit usein varsin kriittisiä käyttäessämme liikuntaelinsairauksien tutkimuksessa kovin vähän käytettyä metodia eli kiertävien tulehdusvälittäjäaineiden mittaamista verestä eikä paikallisesti kudospaloista samalla hyödyntäessämme erilaisia kattavasti mitattuja metabolisia riskitekijöitä. Epäortodoksisesti emme tutkineet fyysisiä ja psykososiaalisia kuormitustekijöitä, vaikkakin ne otettiin mukaan taustamuuttujiksi, mikä loppujen lopuksi kannatti.

Suosittelen työterveyslääkärikollegoille tutkimustyöhön mukaan lähtemistä, jos suinkin sellaiseen mahdollisuus tarjoutuu ja on tutkimustyöstä kiinnostunut. Väitöskirjatutkimus vaatii sitoutumista intensiiviseen kirjoitustyöhön vuosiksi, mutta samalla se antaa paljon. Sen lisäksi, että epidemiologinen pohdiskelu tai vaikkapa laboratoriossa pipetointi antavat aivoille uusia virikkeitä, tutkimustyö motivoi myös eri tavalla työterveyslääkärin arjessa onnistumiseen.