Atooppisen ihottuman Käypä hoito -suosituksesta työterveyslääkärin näkökulmasta

Diagnostiikka

Iho on usein kuiva, mutta toistuvissa tulehduksissa iho kutiaa ja punottaa tyypillisiltä alueilta, siinä esiintyy raapimajälkiä ja papuloita, rikkoumia ja jäkälöitymistäkin. Diagnoosi on kliininen, eikä esimerkiksi allergiatesteihin yleensä ole tarvetta.

Omahoito

Tavoitteena on vähentää taudin vaikeusastetta halliten oireita ja pahenemisvaiheiden määrää. Omahoito on tärkeää ja siihen tarvitaan ohjausta. Oleellisia asioita ovat päivittäinen ihon pesu, perusvoiteet, joilla rasvaus päivittäin yksi tai kaksi kertaa, tarvittaessa jaksoittain kortikosteroi-divoiteet ja pahentavien tekijöiden välttäminen. Atooppista ekseemaa pahentavat hikoilu ja psyykkiset tekijät, kuiva sisäilma, talviaika, karheat vaatteet, liian kevyet tai rasvaiset voiteet sekä muut iholle laitettavat kosmetiikka- tai hygieniatuotteet, samoin ihon bakteeri- ja virusinfektiot tai yleisinfektiot.

Elämänlaatu voi heikentyä unihäiriöiden ja kroonisen väsymyksen vuoksi, myös mielialan laskua voi esiintyä. Psyykkiset tekijät ja stressi ovat tärkeitä atooppista ekseemaa pahentavia tekijöitä. Mekanismeja ei juuri tunneta. Psykologisista hoitokeinojen tehosta ei ole vielä merkittäviä tuloksia.

Karbamidia sisältävien perusvoiteiden tehosta oireiden hallinnassa on tieteellistä näyttöä.

Paikallishoito

Paikallisista kortikosteroideista riittävät yleensä miedot tai keskivahvat. Ne vähentävät stafylokokkien määrää. Paikallisten antimikrobien hyödystä ole näyttöä. Keskivahvaa ja vahvaa kortikosteroidia käytetään vain kerran päivässä ja tauotetaan vähintään yhtä pitkäksi ajaksi kuin hoitojaksot kestävät. Vahvaa kortisonia voidaan jatkaa ylläpitohoitona kahdesti viikossa tarvittaessa vartalon ja raajojen alueelle. Käsiekseemassa tarvitaan käsien suojauksen lisäksi usein paikallishoitona vahvoja kortikosteroideja paikallisesti. Ellei tämä riitä, voidaan käyttää takrolimuusivoidetta tai pimekrolimuusiemulsiovoidetta ohuelti ekseema-alueille kahdesti päivässä, kunnes ekseema on parantunut. Ohuen ihon alueille (esimerkiksi silmänympäryksen alueelle) näitä voidaan käyttää myös ensisijaisena hoitona. Hankalissa oireistoissa edellä mainittuja voi yhdistää myös kortikosteroideihin. Lääkevoiteen ja perusvoiteen annostelun väli on oltava vähintään tunti. Kalsineuriinin estäjät (takrolimuusi- ja pimekrolimuusivoiteet) eivät imeydy käsien iholta. Ihon suojaaminen raapimiselta joustavilla sidoksilla voi nopeuttaa toipumista. Joustavat sidokset suojaavat ihoa raapimiselta.

Systeeminen hoito ja valohoito

Systeemisistä lääkehoidoista antibioottihoito on perusteltu vain sekundaarisissa infektioissa. Ensisijainen lääke on ensimmäisen polven kefalosporiini. Väsyttämättömät antihistamiinit eivät auta kutinaan, väsyttävät antihistamiinit hyödyttävät niiden sedaatiovaikutuksen kautta. Systeemisten kortikosteroidien käyttöä ei haittavaikutusten vuoksi suositella, siklosporiiniakin suositellaan vain poikkeustapauksissa. UV-valohoitoa voidaan käyttää, mikäli paikallishoidot eivät riitä. Erikoislääkärin konsultaatiota on harkittava vaikeissa ja laaja-alaisissa tapauksissa.

Ihottumat työterveyshuollossa

Käsien ihottuma on otettava huomioon myös ammatinvalinnassa. Tästä löytyy lisätietoja Työterveyslaitoksen sivuilta (TTL/Töissä terveenä).

Atooppinen ekseema on tärkein työperäisen käsi-ihottuman riskitekijä. Sitä sairastavilla on lisääntynyt taipumus saada käsi-ihottumaa aikuisiässä työstä riippumatta. Suurin riski liittyy märkätyöhön. Allergisen kosketusihottuman riski ei ole kohonnut. Atooppista käsiekseemaa sairastavat sopivat huonosti käsien ihoa rasittavaan työhön, kuten jatkuvaan märkään ja likaiseen työhön, kemikaaleille altistavaan työhön sekä töihin, joissa edellytetään tiheää käsienpesua tai tiiviiden kumi- tai muovikäsineiden jatkuvaa käyttöä.

Kalsineuriinin estäjien peruskorvattavuutta pitää anoa erikseen. Työikäisillä ensimmäinen B-lausunto tulee olla ihotautien erikoislääkärin tai erikoissairaanhoidon ihotautipoliklinikan lääkärin laatima. Vaikeasta atooppisesta ekseemasta aiheutuu joskus tarvetta ammatilliseen tai lääkinnälliseen kuntoutukseen. Niihin hakeudutaan yleisen käytännön mukaan.