Työuraeläke työterveyshuollon ja työeläkejärjestelmän yhteisenä haasteena

Työuraeläke on tarkoitettu antamaan pitkään rasittavassa ja kuluttavassa työssä olleille mahdollisuus jäädä eläkkeelle hieman ennen vanhuuseläkeikää. Työuraeläkkeen edellytyksenä on 63 vuoden ikä, vähintään 38 vvuoden työhistoria rasittuneisuutta ja kuluneisuutta aiheuttaneessa työssä sekä sairaudesta johtuva työkyvyn alenema. Työuraeläkkeellä voi olla 63 vuoden täyttämisen ja oman alimman vanhuuseläkeiän välisen ajan. Käytännössä työuraeläkkeelle voivat ensi vuoden aikana jäädä lain ehdot täyttävät vuonna 1955 syntyneet ja he voivat olla kyseisellä eläkkeellä 3 kuukautta. Työuraeläke ei missään vaiheessa tule olemaan suurten massojen eläkemuoto, ja alkuvaiheessa hakijoita on hyvin vähän.

38 vuoden työhistorian tulee koostua päätoimisesta työstä ja siinä sallitaan vain lyhyitä katkoja työttömyyden tai sairauden vuoksi. Perhevapaita siihen voi sisältyä korkeintaan 3 kuukauden verran. Työnteon tulee jatkua eläkkeelle jäämiseen saakka tai työnteon päättymisestä saa olla kulunut korkeintaan vuosi.

Työterveyslääkäri työn rasittavuuden todistajana

Työuraeläkkeen soveltamisessa vaikeinta tulee olemaan työn rasittavuuden ja kuluttavuuden arviointi. Suomalaisten työhistoria on hyvin dokumentoitu työsuhderekisteriin, mutta siellä on tieto vain työnantajista ja maksetuista palkoista. Missään rekisterissä ei ole tietoa henkilöiden ammateista saati työn sisällöistä. Työhistorian mukaisten töiden sisällöstä saadaan tietoa vain hakijan kertomuksesta, työterveyslääkärin lausunnosta ja viimeisen työn osalta työnantajan kuvauksesta. Työterveyslääkärin lausunnolle tulee siis suuri painoarvo. Sekin perustuu hakijan kertomukseen mutta on kuitenkin ammattilaisen tulkinta työhistorian töiden sisällöstä.

Laissa ei ole rasittavien ja kuluttavien ammattien luetteloa. Sen sijaan siellä on lueteltuna 6 työn piirrettä, joista yhtä tai useampaa hakijan työssä olisi tullut esiintyä merkittävässä määrin (taulukko «Rasittuneisuutta ja kuluneisuutta aiheuttavan työn»1). Lisäksi laissa on lueteltu 5 lisätekijää, jotka otetaan huomioon rasittuneisuutta ja kuluneisuutta aiheuttavana tekijänä (taulukko «Arvioinnissa huomioitavat lisätekijät. »2), mutta joiden painoarvo on siis pienempi kuin edellä mainittujen pääkriteerien. Pääkriteerejä ja lisätekijöitä on kuvattu yksityiskohtaisesti sekä lain perusteluissa ( http://stm.fi/documents/1271139/1424531/Luonnos+hallituksen+esitykseksi_ perustelut+190515.pdf/2028f6f0-beb5-426d-8065-c281068ec55d) että työterveyslääkäreiden koulutusta varten tehdyssä diasarjassa (http://www.tela.fi/koulutusmateriaali).

Kuva 1. Rasittuneisuutta ja kuluneisuutta aiheuttavan työn arviointi.

Lausunnon laatiminen

Työuraeläkettä varten kirjoitetussa lausunnossa keskeistä tulee olla työhisto-rian mukaisten työtehtävien kuvaus laissa mainittujen työn piirteiden kannalta. Sairaushistoria ja nykytilan kuvauskin tarvitaan, mutta pääpainon pitää olla työhistorian kuvauksessa. Työterveyslääkärit ovat ylivoimaisesti paras ammattiryhmä arvioimaan työn rasittavuutta. Tarkentavilla kysymyksillä (miten raskaita taakkoja, miten usein, miten korkealle, millaiset suojavarusteet) voidaan hakijan omaan kertomukseen saada ammattilaisen arvioon pohjautuvaa tarkkuutta ja luotettavuutta. Vaikeinta tulee olemaan työn henkistä rasittuneisuutta aiheuttaneiden tekijöiden kuvaaminen. Siinä on muistettava, että lain mukaan rasittuneisuutta aiheuttavien piirteiden tulee pohjautua itse työn sisältöön eikä esimerkiksi ongelmalliseen työyhteisöön tai esimieheen.

Kuva 2. Arvioinnissa huomioitavat lisätekijät.

Toivotan meille – työterveyslääkäreille ja vakuutuslääkäreille – onnea tämän vaikean tehtävän hoitamisessa!