Työterveyslääkäri

Mitä on työterveys?

Työterveyslääkäri
2017;35(4):31
Jarmo Heikkinen

Työterveys on toimialamme eniten käytettyjä sanoja, ja "kaikki tietävät", mitä se on. Mutta oikeasti, mitä se on? Mikä on hyvä työterveyden määritelmä – tai onko sitä?

Kollega kysyi, mikä on työterveyden määritelmä. Toki sain työterveys-käsitettä kuvattua ja määriteltyä, mutta lupasin myös selvittää sen "virallisen" määritelmän. Peruskirjoista ei yllättäen ollut apua, siispä Google töihin: etsintä ei kuitenkaan ollut ihan helppoa eikä täysin tyydyttävää, mutta toki ajatuksia virkistävää!

TSK-julkaisusarjan termipankki (www.tsk.fi/tepa) sisältää pelkistetyn, ilmeisesti suurelle yleisölle suunnatun määritelmän: työterveys (occupational health, workplace health) tarkoittaa työntekijän terveyttä suhteessa työhön ja työympäristöön liittyviin tekijöihin. Tässä määritelmässä korostuu yksilönäkökulma liikaa.

Cobuild Advanced English Dictionary: "Occupational health is the branch of medicine that deals with the health of people in their workplace or in relation to their job." Näinkin määritellen työterveys typistyy lähes täysin yksilön ominaisuudeksi eikä ota huomioon työyhteisön terveyttä tai sen vaikutuksia yksilön terveyteen. Lisäksi se unohtaa lähes täysin työympäristön terveysvaikutukset. Tasapainomalli on helppo mutta siis varsin yksipuolinen. Ja eikö työterveyden määritelmän pitäisi sisältää myös työkykyä ja työhyvinvointia?

Entä miten Kansainvälinen työjärjestö ILO on määrittänyt työterveyden? Määritelmää ei ollut helppo löytää, mutta alamme yhden auktoriteetin, Raymond Agiuksen, kotisivuilta löytyy ILO:n ja WHO:n yhteinen perusmääritelmä vuodelta 1950: "Occupational Health is the promotion and maintenance of the highest degree of physical, mental and social well-being of workers in all occupations by preventing departures from health, controlling risks and the adaptation of work to people, and people to their jobs." Määritelmä on idealistinen, työyhteisön merkitys jää tässäkin määritelmässä melko vähälle, ja määritelmä on liian riskipainotteinen – nykyisinhän ajatellaan, että työ myös luo voimavaroja, hyvinvointia ja terveyttä.

Kansainvälisen työterveyden sanakirjan (Koren 2005) vapaasti käännetyn määritelmän mukaan "Työterveys on henkilön toimintakykyä, joka mahdollistaa työtilanteeseen sopivan (optimaalisen) tuottavuuden ja samalla nauttimisen hyvästä terveydestä ja pitkäikäisyydestä." Tämäkään määritelmä ei suomalaisittain ajatellen riittävästi nosta esille työyhteisön, työympäristön tai työorganisaation merkitystä. Paranisiko määritelmä jalostamalla? "Työterveys on työntekijän, työympäristön ja työyhteisön yhteistä työtilanteen mukaista optimaalista tuottavuutta ja suoriutumista, ja se tukee yksilön terveyttä ja hyvinvointia." Hyvinvointiaspektin korostaminen tukee ajatusta, että vain hyvinvoiva yksilö voi tavoitella resurssien mukaista optimaalista suoriutumista, ja yhteisen terveyden ja tuottavuuden esillenostaminen korostaisi yhdessä toimimisen tärkeyttä.

Toisaalta, ovatko edellä mainitut määritelmät liian kunnianhimoisia tai liian vaikeita, akateemista höpinää? Korostavatko ne kaikki liikaa yksilön työterveyttä, vai pitäisikö määritelmä suunnatakin juuri työn terveyteen? Ja pitäisikö määritelmän olla selkokielinen? "Työterveys on sitä, että aamulla on kiva lähteä töihin?" Tai Sigmund Freudin sanoin: "Terveys on kykyä rakastaa ja tehdä työtä." Tai olisiko käytännön työterveyslääkärin näkökulmasta sopiva määritelmä: "Työn tulisi olla terveyttä ja hyvinvointia rakentavaa ja houkuttelevaa, kun olemme terveitä, ja lisäksi muokattavissa, kun sairastumme."

Jarmo Heikkinen
kliininen opettaja, työterveyshuollon erikoislääkäri
jarmo.k.heikkinen@uef.fi