Työterveyslääkäri

Nykypäivän asbestialtistuminen – ohjeita käytännön lääkärille

Työterveyslääkäri
2017;35(4):39-41
Pia Nynäs

Asbestisairaudet ovat yhä suurin ammattitautiryhmä. Taustalla on pääosin menneiden vuosikymmenten asbestialtistuminen muun muassa rakennustyössä. Työterveyslääkärin on kuitenkin hyvä tietää, millaisissa tilanteissa asbestialtistuminen on mahdollista nykyisinkin, millaiset ovat purkutyömääräykset ja miten suhtautua työpaikkojen asbestikuitulöydöksiin.

Asbestin käytön huippuvuodet Suomessa olivat 1960- ja 70-luvuilla, ja asbestin käyttö on ollut kiellettyä vuodesta 1994 lähtien. Asbestipurkutyö tuli luvanvaraiseksi jo vuonna 1988. Purkutyön lainsäädäntöä muutettiin tuoreeltaan vuoden 2016 alusta. Ennen vuotta 1994 valmistuneissa rakennuksissa tulee aina ennen purkutyötä varmistaa, onko rakenteissa asbestia. Asbestipurkutyötä saavat tehdä vain henkilöt tai yritykset, jotka ovat saaneet siihen luvan. Purkutyön jälkeen tulee varmistaa ilmamittauksin, että tila on puhdas ennen osastoinnin purkamista. Ainakin ulkopuolisia työntekijöitä käytettäessä tulee luonnollisesti noudattaa työsuojelusäädöksiä, mutta Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston kanta on, että myös itse toteutettu asbestipurkutyö omassa talossakin tulee tehdä hyväksytyillä menetelmillä, koska ympäristössä tai samassa rakennuksessa asuvia ei saa vaarantaa.

ASA-rekisteriin (syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien rekisteri) on viime vuosina ilmoitettu noin 1200 työntekijää. Merkittävimmin altistuva ryhmä ovat asbestipurkutyöntekijät, joista ainakin muutamalla vuoden 1994 jälkeen työn aloittaneella on todettu asbestiplakkitauti. Käytännössä merkittävä altistuminen on mahdollista ainakin, jos purkualueen alipaineistus ei toimi jatkuvasti, tai jos hengityssuojaimet eivät pysy jatkuvasti paikoillaan ahtaissa paikoissa työskentelyn tai kasvoille sopimattomuuden vuoksi. Ammattitautitutkimuksissa haastateltujen kertoman mukaan purkutyömääräyksiin ei aina ole suhtauduttu vakavasti. Tästä on viime vuosinakin seurannut työnantajille sakkoja työturvallisuusrikoksista.

Työterveyslaitoksen asiantuntijat ovat viime vuosina mitanneet korkeita ilman asbestikuitupitoisuuksia useilla kaivoksilla Suomessa, ja asbestiongelma on voinut tulla yllätyksenä kaivosten henkilöstölle. Asbestiesiintymät eivät ole yleisiä, mutta pölyävyyden vuoksi pienetkin esiintymät voivat aiheuttaa merkittävän altistumisen. Kaivoksille tuleekin tehdä asbestiriskien hallintaohjelma, ja tämän tukemiseksi on tehty Työterveyslaitoksen opas Asbestiriskien hallintaohjeet kaivoksille.

Työpaikoilla huolta aiheuttaa usein se, että asbestia löytyy korjausrakentamisen yhteydessä otetuista näytteistä. Varotoimenpiteinä on suljettu kokonaisia rakennuksia yksittäisten pölynäytteessä näkyvien asbestikuitujen vuoksi. Tällaisessakin tilanteessa olisi kuitenkin syytä ennen radikaaleja toimenpiteitä kartoittaa ongelman laajuus ja tehdä riskinarviointi. Tässä auttaa Työterveyslaitoksen opas Asbestikuitujen löytyminen työtiloista: toimintaohje ja terveysvaarat.

Asbestin käyttö on nykyään kielletty 55 maassa: EU-maissa vuodesta 2005 lähtien. Kanadassa asbestikaivokset suljettiin vuonna 2012 ja asbestin käyttö aiotaan kieltää kokonaan vuoteen 2018 mennessä. On kuitenkin edelleen maita, joissa asbestia tuotetaan ja käytetään. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on edelleen sallittua käyttää tiettyjä asbestipitoisia tuotteita, kuten vinyylilaattoja, kattomateriaaleja ja tiivisteitä. Krysotiilin käyttöä puolustellaan sillä, että se serpentiiniasbestina katkeilee eikä pysy elimistössä yhtä kauan kuin muut asbestilaadut. Tutkimusten perusteella kuitenkin myös krysotiili aiheuttaa asbestisairauksia. Asbestin suurimmat tuottajamaat ovat nykyään Venäjä, Kiina, Brasilia ja Kazakstan. Asbestia käytetään paljon muun muassa Intiassa.

Suomalainen työntekijä saattaakin ulkomaankomennuksella esimerkiksi Kiinassa päätyä työskentelemään tehtaaseen, jossa käsitellään asbestia. Tällaisia tilanteita varten tulisi työnantajan käytettävissä olevien tietojen pohjalta tehdä riskinarvio.

Asbestisairaudet

Koska asbestisairauksiin liittyy pitkä latenssi, vahvistetuista ammattitaudeista nykyäänkin suurin osa (454 kpl v. 2014) on asbestin aiheuttamia. Yleisin asbestisairaus on molemminpuoliset pleuraplakit, jota vuonna 2014 todettiin ammattitaudiksi 338 tapausta. Pleuraplakkien osalta on syytä muistaa, että pikemmin kuin sairaudesta kyse on kuvantamislöydöksestä. Pleuraplakit eivät voi selittää yskä- tai hengenahdistusoireita, elleivät ne ole poikkeuksellisen laajoja ja panssarimaisia, mikä on harvinaista. Asbestoosiin eli asbestin aiheuttamaan keuhkofibroosiin sairastuminen oli korkeimmillaan 1990-luvulla, ja nykyään ammattitaudiksi diagnosoidaan noin 30–40 tapausta vuosittain.

Mesotelioomia ja keuhkosyöpiä on viime aikoina todettu ammattitautina noin 40 tapausta vuosittain. Syöpärekisterin tietojen mukaan Suomessa todettiin yhteensä 84 mesotelioomaa vuonna 2014. Vain pienellä osalla työlääketieteen poliklinikalla haastatelluista mesotelioomaan sairastuneista ei todeta asbestialtistumista työssä. Herää kysymys, muistetaanko ammattitaudin mahdollisuutta muualla terveydenhuollossa aina selvitellä, kun vain puolet mesotelioomista on todettu ammattitaudiksi. Jo vähäinen asbestialtistuminen työssä riittää mesoteliooman hyväksymiseen ammattitaudiksi. Keuhkosyövän ammattitautina korvaaminen puolestaan edellyttää voimakasta asbestialtistumista. On arvioitu, että asbestin aiheuttamien

keuhkosyöpien esiintyvyys olisi tällä hetkellä korkeimmillaan, joten kaikilla keuhkosyöpäpotilailla tulisi tehdä alustava asbestialtistumisen kartoitus (onko altistuminen työssä ollut mahdollista) ja tarvittaessa tarkempi kartoitus (kuinka runsasta altistuminen on ollut). Työterveyslaitoksen sivuilta löytyy selvittelyn käynnistämisen tueksi Työhistoriakysely-lomake.

Lopuksi

Suuri osa Suomessa rakentamiseen käytetystä asbestista on yhä paikallaan. Jos ennen vuotta 1994 valmistuneessa rakennuksessa olevalta työpaikalta löytyy sattumalöydöksenä tai purkutyön jälkeen asbestikuituja, rakennuksessa työskentelevien altistumisolosuhteet on hyvä kirjata potilaskertomukseen mutta seurantaa ei tarvita vähäisen altistumisen vuoksi.

Vaikka purkutyötä tekevillä altistumisen määrä jää vähäiseksi oikeita työtapoja käyttäen, on asbestialtistumiseen liittyvä mesoteliooman ja keuhkosyövän kohonnut riski muistettava. Erityisesti näitä työntekijöitä on ohjattava tupakoinnin lopettamiseen. Asbestipurkajan terveystarkastuksessa työterveyslääkärin on syytä kiinnittää huomiota edellytyksiin noudattaa hyviä työtapoja ja käyttää suojaimia säntillisesti.

Sairaaloissa ja hoitolaitoksissa, joissa tutkitaan ja hoidetaan keuhkosyöpää ja mesotelioomaa, tulisi aina huolehtia asbestialtistumisen kartoittamisesta ja tarvittaessa myös oikeuslääketieteellisestä kuolemansyyn selvittelystä. Työlääketieteen poliklinikat ja Työterveyslaitoksen asbestihaastattelupalvelu ovat tahoja, joilta saa tarkan asbestialtistumisen arvion.

Lisätietoa verkossa

www.ttl.fi: Asbestikuitujen löytyminen työtiloista – toimintaohje ja terveysvaarat (Työterveyslaitos)

Työhistoriakysely koskien asbestin seulontaa (https://www.ttl.fi/wp-content/uploads/2016/06/tyohistoriakysely.pdf)

www.julkari.fi: Asbestiriskien hallintaohjeet kaivoksille (Työterveyslaitos)

www.ttl.fi/rekisterit: ASA-rekisteri ja Työperäisten sairauksien rekisteri

www.tyosuojelu.fi: Työsuojeluhallinnon asbestiaihesivut

www.finlex.fi: Laki eräistä asbestipurkutyötä koskevista vaatimuksista (684/2015) Valtioneuvoston asetus asbestityön turvallisuudesta (798/2015)

www.ttk.fi: Turvallisesti työmatkalla ulkomailla

Pia Nynäs
LL, apulaisylilääkäri
Työterveyslaitos
TAYS-työlääketieteen poliklinikka
pia.nynas@ttl.fi