Metabolinen oireyhtymä lisää sepelvaltimotaudin vaaraa etenkin työperäisten altistusten kanssa

Työperäisten altisteiden vaikutukset kumuloituvat

Tuloksissa työperäisten altistusten erillisvaikutukset sepelvaltimotaudin riskiin jäivät maltillisiksi altistumattomiin verrattuna. Melulle altistuneilla oli seuranta-ajan pituudesta, kohortista, referenssiryhmästä sekä vakioinneista riippuen 1,26–1,59-kertainen riski sairastua sepelvaltimotautiin altistumattomiin verrattuna. Vuorotyötä tekevillä riskit olivat 1,27–1,63-kertaisia päivätyötä tekeviin verrattuna, ja raskaan työn aiheuttama sairastumisen riski oli noin 1,3-kertainen verrattuna kevyttä työtä tekeviin. Vuorotyöhön liittyvä sairastumisen riski näytti häviävän vuorotyön loputtua, kun taas melun ja raskaan työn vaikutukset olivat näkyvissä vielä jonkin aikaa eläköitymisen jälkeenkin. Raskasta työtä tekevien sepelvaltimotaudin riski näytti johtuvan korkeasta verenpaineesta, sillä matalapaineisilla raskas työ ei nostanut riskiä.

Kun työperäisiä altistuksia oli samanaikaisesti kaksi, oli pisimmän seurantajakson ikävakioitu sairastumisriski kaikille altistuskombinaatioille (melu ja raskas työ, melu ja vuorotyö, raskas työ ja vuorotyö) noin 1,7-kertainen verrattuna altistumattomiin. Kaikille kolmelle riskitekijälle altistuneiden työntekijöiden sepelvaltimotaudin riski (ikä, tupakointi, alkoholin käyttö ja vapaa-ajan liikunta vakioiden) oli neljän vuoden seurannassa 1,88 (95 %:n lv: 1,07–3,31) ja 12 vuoden seurannassa 1,61 (1,18–2,19) verrattuna altistumattomiin.

Metabolisesta oireyhtymästä

Metabolisen oireyhtymän määrittelemiseen käytimme tutkimushenkilöiden vuoden 1982 alkumittauksen painoindeksiä (BMI), verenpainetta sekä triglyseridi-, HDL-kolesteroli- ja glukoosiarvoja. Koska MBO:n määrittelemiseksi ei tuolloinkaan ollut yhtä ainoaa yleisesti hyväksyttyä kansainvälistä kriteeriä, käyttämämme kriteeri oli sekoitus kansainvälisistä ja aineistopohjaisista kriteereistä. Aineistossamme esimerkiksi verenpaine oli melko korkea, joten Adult Treatment Panel III:n (ATPIII) kriteeri (≥ 135 mmHg systoliselle tai ≥ 85 mmHg diastoliselle verenpaineelle) olisi ollut liian matala. Käyttämämme MBO:n diagnoosin kriteerit olivat:

• triglyseridi ≥ 1,70 mmol/l (ATPIII)
• HDL-kolesteroli ≤ 1,03 mmol/l (ATPIII ja aineistomme alakvartiili)
• verenpaine: ≥ 140 mmHg yläpaine tai ≥ 90 mmHg alapaine (WHO-kriteeri)
• glukoosi ≥ 4,59 mmol/l (aineistomme yläkvartiili) ja
• ylipaino, kun BMI ≥ 28,4 kg/m2 (aineistomme yläkvartiili)

Analyyseissamme vertailimme lisäksi kolmea erilaista metabolisen oireyhtymän osatekijöiden yhdistelmää:

1. MetS1: kohonneet BMI, verenpaine ja glukoosi
2. MetS2: kohonneet BMI ja triglyseridi sekä alentunut HDL-kolesteroli
3. MetS: mitkä tahansa kolme viidestä osatekijästä, mikä on myös ATPIII:n kriteeri MBO:lle.

Kun MBO:n kriteerinä pidettiin korkeaa painoindeksiä, verenpainetta ja glukoosia (MetS1), MBO-positiivisten sepelvaltimotaudin iällä ja elintavoilla vakioitu riskisuhde oli raskaan työn kanssa peräti 4,22 (2,18–8,19) verrattuna niihin kevyen työn tekijöihin, joilla yksikään MetS1:n osatekijä ei ollut koholla. Ilman raskasta työtä MetS1:n yksin aiheuttama riski oli alempi eli 3,30 (1,58–6,89). Melun ja MetS1:n yhteisvaikutuksen suhteellinen riski oli 2,69 (1,42–5,07), ja ilman melua yksin MetS1:n aiheuttama riski 3,5-kertainen (1,84–6,65) verrattuna melulle altistumattomiin ilman yhtäkään MBO:n kolmea osatekijää. Perinteisimmän MetS-määritelmän mukaan vastaavat riskit olivat 2,32 (1,25–4,33): 2,26 (1,16–4,39): 2,43 (1,37–4,33) ja 2,03 (1,12–3,70). Pienimmät sepelvaltimotaudin riskiestimaatit tulivat MetS2-määritelmällä: sekä raskaan työn että melun kanssa yhteisvaikutusten RR:t olivat vain vähän yli yhden (ei merkitseviä). Yksittäisistä MBO:n osatekijöistä korkea glukoosi ja verenpaine yhdessä raskaan työn tai melun kanssa olivat kovimmat sepelvaltimotaudin riskitekijät.

Lisäanalyysit osoittivat, että melun, raskaan työn ja MBO:n (MetS) yhteisvaikutusten suhteelliset riskit olivat suurimmillaan lyhyellä ja pitkällä aikavälillä eli silloin, kun suurin osa tutkittavista oli työelämässä, ja toisaalta sitten, kun eläkeläisten osuus kasvoi. Pelkästään MBO:ta sairastavien miesten riskeissä näkyi nouseva trendi ajan myötä – sepelvaltimotaudin riski oli pisimmässä seurannassa suurimmillaan 2,00 (1,21–3,32) verrattuna terveisiin altistumattomiin miehiin. Jos työntekijä oli altistunut sekä melulle että raskaalle työlle ja sairasti lisäksi MBO:ää, oli pisimmän seuranta-ajan sairastumisen riski 2,18 (1,42–3,35) altistumattomiin terveisiin työntekijöihin verrattuna.

Pohdintaa

Metabolisen oireyhtymän diagnostisten kriteerien erilaisuudesta johtuen monen henkilön MBO on voinut jäädä diagnosoimatta tai sovellettu kriteeriyhdistelmä on aiheuttanut ylidiagnostiikkaa. Käyttämämme MBO:n osatekijät BMI, verenpaine, glukoosi, HDL-kolesteroli ja triglyseridi sekä kolme erilaista diagnoosimenetelmää antoivat hyvin erisuuruisia sepelvaltimotaudin riskiestimaatteja. Aineistossamme mittausten määrä vaihteli. Todennäköistä on, että osa diagnosoiduista parani seurannan aikana ja osa ei-diagnosoiduista sairastui. Meillä ei myöskään ollut tietoa lääkityksestä seurannan aikana, mikä varsinkin verenpaineen osalta saattoi aiheuttaa harhaa.

Lisäksi tuloksemme antoivat ymmärtää, että tutkittaessa MBO:n aiheuttamaa sepelvaltimotaudin riskiä on tarpeellista verrata eri tapoja diagnosoida MBO, mikä voi merkittävästi vaikuttaa sepelvaltimotaudin riskiarvioihin riippuen perusjoukosta.

Voiko tuloksia yleistää nykypäivän työelämään? Tutkimuksemme seuranta-aikoina 1980-luvun alusta vuoteen 1999 tutkittavat olivat keski-ikäisiä miehiä, joista suurin osa oli ollut työssään melkein 15 vuotta. Vuosien saatossa työskentelyolosuhteet Suomessa ovat muuttuneet: työperäinen melu on vähentynyt ja fyysinen työ on koneistumisen myötä keventynyt. Edelleen kuitenkin työ usein koetaan fyysisesti raskaaksi, mikä saattaa toki johtua siitä, että aiempaa matalammat altistukset koetaan haitallisiksi. Lisäksi valitettavasti ainakin työperäisen melun vaikutus sepelvaltimotaudin riskiin näytti säilyvän vielä eläkeiän puolelle.

Yleisesti on tiedossa, että ammattiperusteisten altistustietojen käytöllä saavutetaan alempia riskiestimaatteja verrattuna työntekijäperusteisiin tietoihin. Kansanterveyden näkökulmasta on oleellista kiinnittää huomiota varsinkin löytämiimme suuriin riskiestimaatteihin, sillä todellisuudessa riskit saattavat olla vielä suurempia. Varsinkin raskaan työn ja MBO:n yhteisvaikutusten aiheuttama yli nelinkertainen sepelvaltimotaudin riski on suuri. Jos ylipainoisella raskaan työn tekijällä verenpaine ja edelleen glukoosi nousevat, on syytä ryhtyä toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi.