Työ – syytä hymyyn
Eino ei siis ollut "ideologisesti työtön" vaan uskoi työn yhteiskuntaa rakentavaan merkitykseen sekä työn terveyttä, toimeentuloa, sosiaalista turvaa ja mielekkyyttä elämään tuovaan voimaan, ja niin uskon minäkin. Nykyisin nämä työn positiiviset ja ensisijaiset vaikutukset on myös monin tutkimuksin osoitettu - valitettavasti yleinen keskustelu korostaa työn mahdollisia, mutta isossa kuvassa toissijaisia negatiivisia vaikutuksia. Itse luotan positiivisten asiain vahvistamiseen.
Hymyilevä apollo (15. Säkeistö)
Se raatajan riemulla palkitsee
ja tekijän terveydellä
työ himoja huonoja hillitsee
niin puhtaalla sydämellä.
Oi, rauhaa päätetyn päivätyön!
Hyvät enkelit suojaavat työmiehen yön
ja nuorena, vankkana nousevi hän
taas uutehen päivähän.
Hymyilevä työmies
Kuka taitavi työtä vastustaa,
ketä voita ei toimen kieli?
Sitä kuulee maa ja yhteisöt
ja minä ja minun mieli.
Kas, solmut se aukoo sotkeentuneet
ja nostavi mielet lannistuneet,
kutovi terveen, turvan ja ansion
ja nostaa unelmiin miehet.
Kas, ilo työstä tuo kasvoille hymyä
ja itkeä ei kenkään saata,
miss´ ihmiset yhdessä toimivat
siell´ työ voi elämää taata.
Kun aavehet mieltäsi ahdistaa
tee työtä! – ja aavehet haihtuu.
Kun murheet sun sielusi mustaks saa
tee työtä! – ja iloks ne vaihtuu.
Ei paha ole kenenkään tehtävä
vaan toinen on laista toista.
Paljon hyvää on tehtävässä jokaisen
vaikk´ ei aina se esille loista.
Jos sua häpäisee toveri, esimies,
niin tarmolla, lemmellä katko sen ies
ja katso, hän kasvonsa kääntää pois
kuin itse hän hävennyt ois.
Yksi jos murtuis, muut tukea vois
toisia ymmärtäin, emme niin kovia ois
- ihmiset toistanne suvaitkaa,
näin yhdessä toimien paras on maa!
Ja maailma kuinka se muuttuukin,
niin yksi, yksi on varma vain:
työn onni on oikea ain.
Se talo, min portilla kilpi on:
"tässä talossa tehdään työtä"
Se talo on pyhä ja pelvoton
ja pelkää ei se yötä.
Työs olkoon se suurta tai pientä vaan,
kun vaan se työtä on oikeaa
ja vain palkan tähden et sitä tee:
työ riemulla palkitsee.
Me olemme kaikki nyt laivalla
ja kynnämme suurta merta.
Me synnyimme kerran vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä
se olkohon lempeä, työtä!
Soi, helise tekijän kannel vain!
Halo aaltoja työmiehen haaksi!
Käy purjehin täysin ja pullistuvain,
jätä välkkyvä jälki taaksi!
Jarmo Heikkinenkliininen opettaja, työterveyshuollon erikoislääkäri
jarmo.k.heikkinen@uef.fi