Katsaus lakimiesten työhyvinvointiin

Suomessa työskentelee yli 15 000 juristia, joista hieman yli puolet yksityissektorilla ja loput valtiolla, kunnilla ja yliopistolla. Suomalaisia lakimiehiä on tutkittu kahdesti: vuonna 1999 tehtiin satunnaisotannalla Lakimiesliiton jäsenille kyselytutkimus ja 2009 Työterveyslaitos teki oikeuslaitosten esittelijöille ja tuomareille kyselyn. 90-luvulta alkaen teknologiset muutokset ja EU-lainsäädännön soveltaminen kansallisen lainsäädännön rinnalla ovat haastaneet lakimiesten osaamisen ja jaksamisen. Työn erityisiksi vaatimuksiksi määriteltiin 1999-tutkimuksessa työtapojen ja organisatoriset muutokset, käsittelyjen venyminen ja lakisääteiset määräajat, lainsäädännön monimutkaistuminen ja vastuu ihmiskohtaloista. Vuoden 1999 tutkimuksessa julkisella sektorilla esiintyi enemmän työuupumusta kuin yksityisellä ja työuupumusta esiintyi lakimiehillä hieman vähemmän kuin keskimäärin väestössä mutta enemmän kuin esimerkiksi lääkäreillä. Masennusoireita koki noin kolmannes (lieviä 18 %, keskivaikeita 13 % ja vakava-asteisia 2 %). Vuoden 2009 vastaajista valtaosa työskenteli 40–50 tuntia viikossa ja vain 15 % koki voivansa vaikuttaa työn määrään. Vastanneista 22 prosenttia koki melko tai erittäin paljon stressiä, ja MBI-kyselyllä (Maslach Burnout Inventory) arvioiden 37 prosentilla oli lievä työuupumus ja 3 prosentilla vakava työuupumus. Oma arvio työkyvystä oli heikompi kuin ylemmillä toimihenkilöillä keskimäärin mutta ei poikennut ikäverrokkeihin nähden. Työn ja vapaa-ajan sekoittuminen sekä presenteismi olivat yleisissä tuomioistuimissa tavallinen ongelma. Lähes kolmannes teki usein tai melkein aina töitä viikonloppuisin. Yli puolet meni sairaana töihin, ja kolmannes teki kotona täyden työpäivän sairaana. Viimeisen puolen vuoden aikana työyhteisössään sanallisen väkivallan kohteeksi oli joutunut 12 prosenttia vastaajista ja asiakkaiden taholta kolmannes. Tutkimuksen yhteenvedossa haasteena nähtiin kuormittuneisuuden varhainen havaitseminen ja keinoiksi ehdotettiin henkilöstön kouluttamista, työnohjausta ja säännöllisiä terveystarkastuksia. Erityisen hankalassa tilanteessa vaikuttivat olevan tuomioistuinten esittelijät.

Kansainväliset tutkimukset ovat huonosti rinnastettavissa Suomeen erilaisten oikeuskäytäntöjen vuoksi, mutta näissä huolta on herättänyt tuomioistuintyöhön liittyvä tunnetyö ja mahdollisesti sekundaarinen traumatisoituminen työssä käsiteltävien raskaiden ja raakojen tapausten yhteydessä. Sekundaarisen traumatisoitumisen havaitseminen ja hoito nähtiin myös hankalana. Varsinkin Yhdysvalloissa keskusteluun on myös nostettu huoli lakimiesten alkoholin liikakäytöstä.

Kirjallisuutta

1. Hakanen J & Perhoniemi R. Tuomareiden ja esittelijöiden työhyvinvointi yleisissä tuomioistuimissa 2009, Työterveyslaitos. http://korkeinoikeus.fi/ material/attachments/kko2/korkeinoikeus/QbADO4Wg3/Tuomareiden_ja_esittelijoiden _tyohyvinvointi_yleisissa_tuomioistuimissa_2009_-tutkimus.pdf
2. Hakanen J, Pärssinen S, Husman K, ym. Lakimiesten työolot ja terveys – tutkimus 1999, Työterveyslaitos. https://www.julkari.fi/handle/10024/134865
3. Chamberlain J & Miller M. Evidence of Secondary Traumatic Stress, Safety Concerns, and Burnout Among a Homogeneous Group of Judges in a Single Jurisdiction. Journal of American Academy of Psychiatry and the Law 2009; 37, 214-224.
4. Krill P, Johnson R & Albert L. The Prevalence of Substance Use and Other Mental Health Concerns Among American Attorneys. J Addict Med 2016; 10, 46–52
5. Levin A, Albert L, Besser A ym. Secondary Traumatic Stress in Attorneys and Their Administrative Support Staff Working With Trauma-Exposed Clients. The Journal of Nervous and Mental Disease, 2011; 199 (12), 946-955