Sosiaalityöntekijöiden hyvinvointi

Aineistot

Aineistona käytettiin Kunta10-tutkimuksen kyselyaineistoa vuosilta 2000–2014 sekä sosiaalityöntekijöille kohdennettua lisäkyselyä vuosilta 2013 ja 2015. Sairauspoissaoloja selvitettiin Kelan ja Eläketurvakeskuksen sekä Insurance Medicine All Sweden -rekistereistä. Sosiaalityöntekijöitä verrattiin psykologeihin, erityisopettajiin ja lastentarhanopettajiin.

Tulokset

Sosiaalityöntekijöiden mielenterveyssyistä johtuva työkyvyttömyys oli sekä Suomessa että Ruotsissa verrokkiammattiryhmiä korkeammalla tasolla. Riski yli 9 päivän sairauslomaan oli lähes kaksinkertainen. Sosiaalityöntekijät raportoivat hieman muita ammattiryhmiä enemmän työn vaatimuksia, vähemmän työn hallintaa ja voimakkaampaa työn kuormitusta. Työhön ja työntekijän henkilökohtaisiin psyykkisiin resursseihin liittyvät tekijät olivat sosiaalityöntekijöiden mielenterveyssyistä johtuvien sairauspoissaolojen voimakkaimmat selittävät tekijät. Työhön liittyvät tekijät sisälsivät Muun muassa työn kuormittavuuden ja vaikutusmahdollisuudet työssä tapahtuviin muutoksiin. Demografisiin tekijöihin, terveyteen ja terveyskäyttäytymiseen, työyhteisöön ja johtamiseen liittyvät tekijät selittivät yhteyttä vain vähän. Sosiaalityöntekijöiden sekundaaritraumatisoitumisen riskitekijöiksi havaittiin riittämättömäksi koettu työnohjaus ja täydennyskoulutusmahdollisuudet, työn vaatimukset, järkyttävät tilanteet asiakastyössä, erityisesti sosiaalityöhön liittyvät kuormittavat tekijät sekä psyykkinen kuormittuneisuus. Suojaavista tekijöistä voimakkain oli hyvät tietoisuustaidot, ja merkitystä oli myös sosiaalisella pääomalla sekä tunteiden eriyttämisellä.

Pohdinta

Tutkimus antoi viitteitä siitä, että ammatillinen osaaminen ja emotionaalinen vahvuus ovat keskeisiä henkilökohtaisia tekijöitä suojaamaan liialliselta kuormitukselta. Organisatorisia suojaavia tekijöitä ovat supportiivinen organisaatiokulttuuri, työnohjaus ja ammatillinen autonomia. Tutkijat nostivat esille havainnon, että tietoisuustaidot ja tunteiden eriyttäminen näyttivät suojaavan sosiaalityöntekijöitä sekundaaritraumatisoitumiselta ja tietoisuustaidot olivat myös yhteydessä vähentyneeseen masennusoireiden raportoimiseen.

Sosiaalityöntekijöiden työkyvyn tukeminen vaatii tiivistä yhteistyötä kolmikannassa, sillä pelkkä yksilön hoitaminen ja tukeminen ei selvästikään edistä työhyvinvointia riittävästi. Psykososiaalisten kuormitustekijöiden selvittäminen osana työpaikkaselvitystä on hyvä lähtökohta yhteistyölle ja keskustelulle. Työnantajan kanssa voisi tarvittaessa käydä läpi tämän tutkimushankkeen tuloksia.

Koska sosiaalityöntekijöiden työ tiedetään psykososiaalisesti erittäin kuormittavaksi ja alalla on runsaasti mielenterveyssyistä johtuvia sairauspoissaoloja, kannattaa sosiaalityöntekijöille tehdä terveystarkastuksia painottaen työssä jaksamista. Haastattelun ohessa voisi tehdä Bergen Burnout Indicator -kyselyn (BBI-15), joka on Toimia-tietokannan mukaan hyvä mittari työuupumuksen arviointiin yksilötasolla. Sairausvastaanottokäynneilläkin kannattaa kysellä sosiaalityöntekijän jaksamisesta ja kartoittaa herkästi mielialaoireita. Kiinnostavaa on, olisiko tietoisuustaitoja parantavalla interventiolla mahdollista vähentää mielenterveyssyistä johtuvia sairauspoissaoloja.