Kemikaalialtistumisen arviointi työterveyshuollossa ja ammattitautitutkimuksissa

Kemikaalialtistuminen ja työterveyshuollon toiminnan suunnittelu

Kemikaalialtistumista arvioidaan ryhmätasolla työterveyshuollon toimintaa suunniteltaessa lähinnä työpaikkaselvityksen ja siihen liittyvien muiden selvitysten avulla (2,3).

Esiselvityksiin kuuluu perehtyminen muun muass. alakohtaisiin riskeihin, prosessiin, työpaikan riskinarviointeihin, kemikaalilistoihin, tärkeimpiin käyttöturvallisuustiedotteisiin, henkilöstörakenteeseen ja altistuviin ryhmiin. Lisäksi tutustutaan aikaisempiin selvityksiin, mittauksiin ja seurantoihin. Esiselvityksissä tulee pohtia alustavasti työpaikan edustajien kanssa, miten työtä tehdään, mitä aineita käytetään, mitkä ovat summittaiset käyttömäärät ja miten ne voivat päätyä hengitysilmaan tai työntekijöiden iholle. Lisäksi on syytä selvittää, onko työpaikalla ollut oireilua tai onko jotkut aineet tai työvaiheet koettu erityisen hankaliksi. Kaupallisten kemikaalien lisäksi tulee pohtia, mitä muita kemiallisia altisteita työssä esiintyy: tällaisia voivat olla esimerkiksi prosessipäästöt, pölyt ja märkätyö.

Kemikaalilistojen ja käyttöturvallisuustiedotteiden avulla tunnistetaan tärkeimmät kemikaalit ja arvioidaan niiden vaaraominaisuudet. Ajankohtaisen kemikaalilistan tulee olla aina työterveyshuollon käytettävissä. Kemikaalilistaan voidaan merkitä myös kunkin aineen käyttötarkoitus ja summittainen käyttömäärä esimerkiksi vuodessa tai kuukaudessa, jotta kemikaalit saadaan kohdalleen prosessissa ja voidaan arvioida niiden merkitystä altistumiskokonaisuudessa.

Käyttöturvallisuustiedote (KTT) on tärkein kemikaalin vaaraominaisuuksia kuvaava tietolähde. Se tulee löytyä jokaisesta työpaikalla käytetystä kemikaalista, ja työterveyslääkärin tulee osata tulkita sitä. Esimerkiksi KTT:n kohdassa 2 kerrotaan koko kemikaalia koskevat vaaraominaisuudet varoitusmerkein ja vaaralausekkein (H-lausekkeet). Nämä tiedot löytyvät myös pakkausetiketistä. Kohdassa 3 on listattu erikseen vaaralliseksi luokitellut aineosat pitoisuuksineen. Kohdassa 11 on toksikologisia tietoja. Kohdasta 9 saa tietoa aineen muista ominaisuuksista, kuten olomuodosta, pH:sta, kiehumispisteestä ja VOC-arvoista: niiden avulla voi arvioida esimerkiksi aineen liukenevuutta, pölyävyyttä tai haihtuvuutta ja siten myös hengitystie- tai ihoaltistumisen mahdollisuutta.

Työpaikkaselvityksessä on tarkoitus havainnoida taustatiedon pohjalta työympäristöä ja työn tekemistä käytännössä: miten työtä tehdään, mitä aineita käsitellään, miltä työpaikalla näyttää, mitä aineita tai epäpuhtauksia hengitysilmaan tai iholle voi päätyä ja mitä torjuntatoimia on järjestetty. Työpaikalla on tarkoituksenmukaista seurata aktiivisia työvaiheita ja haastatella työntekijöitä ja esimiehiä työtavoista, altistumisesta ja suojautumisesta (ks. Taulukko «Työpaikkaselvitystä tukevia, työntekijälle ja/tai »1). Valokuvat ovat hyvä tuki jälkipohdintaan. Mikäli kemikaaleja on paljon tai prosessi on monimutkainen, on hyödyllistä tehdä erikseen kemikaaleihin suuntautunut työpaikkaselvitys.

Edellä mainittujen selvitysten tietoja täydennetään tarvittaessa sekä päivitetään säännöllisesti, jotta saadaan riittävän kattava käsitys eri työntekijäryhmien kemikaalialtistumisesta. Niiden pohjalta suunnitellaan tarvittaessa muuta altistumisseurantaa, jota edustavat esimerkiksi biomonitorointi ja työhygieeniset selvitykset: Näistä on omat artikkelit tässä lehdessä. Kemikaalialtistumiseen liittyviä asioita pohditaan yhteistyössä työsuojeluorganisaation kanssa, koska he tuntevat työn parhaiten ja pystyvät välittämään myös työterveyshuollon viestit työpaikalle.

Kuva 1. Työpaikkaselvitystä tukevia, työntekijälle ja/tai esimiehelle suunnattuja kysymyksiä kemikaalialtistumisesta.

Kemikaalialtistumisen selvittäminen vastaanotolla tai oireilun yhteydessä

Mikäli työ sisältää kemikaalien käsittelyä, tulee kemikaalialtistumiseen kiinnittää huomiota terveystarkastuksissa. Vastaanotolla tarkennetaan tarvittaessa yksilötason altistumistietoja sekä varmistetaan, että työntekijä on ymmärtänyt työympäristössään esiintyvien aineiden terveysvaarat ja saanut asianmukaisen perehdytyksen ja suojautumisohjeet.

Lääkärin tulee kysyä tarvittaessa myös muulla vastaanottokäynnillä, minkä aineiden kanssa potilas on tekemisissä.

Mikäli yhdellä tai useammalla työntekijällä esiintyy työhön liittyviä oireita, tai jos herää epäily ammattitaudista, tulee altistumista selvittää tarkemmin. Lääkärin tulee ottaa potilaalta syvennetty altistumisanamneesi ja selvittää muutenkin altistumista muun muassa kemikaalilistojen ja muiden tietojen avulla. Työterveyslääkärin pitäisi tunnistaa ainakin todennäköisimmät oireita tai ammattitauteja aiheuttavat kemikaalialtisteet potilaan työssä. Toisaalta ammattitautia ei pidä poissulkea pelkästään sen takia, että selvää ehdokasta sen aiheuttajaksi ei heti löydy. Ammattitautiepäilyn tulee käynnistää toimenpiteitä työterveyshuollossa ja työpaikalla. Oireilevan työntekijän työpisteeseen on suositeltavaa tehdä suunnattu selvitys, jonka tarkoituksena on sekä lisätä tietoa tutkittavan henkilön altistumisesta että pohtia toimenpiteitä myös työtovereiden altistumisen ehkäisemiseksi. Epäilyt ja todetut ammattitaudit sekä niihin liittyvät altistumisselvitykset otetaan huomioon seuraavissa riskinarvioinneissa ja työterveyshuollon toiminnan suunnittelussa.

Kemikaalialtistumisen arviointi ammattitautitutkimuksissa

Jos potilas ohjataan ammattitautitutkimuksiin, työterveyshuollon tulee olla valmis auttamaan altistumistiedon kokoamisessa ja työolosuhteiden selvittämisessä. Perustiedot potilaan työstä kirjataan lähetteeseen. Ammattitautitutkimuksissa tarvitaan usein lisäksi yksityiskohtaista, tarkkaa arviota kemikaalialtistumisesta. Altistumistiedot koostuvat useasta osasta, joita ovat mm. lääkärin vastaanotolla ottama altistumisanamneesi, lista käsitellyistä aineista ja materiaaleista, tiedot aineiden vaaraominaisuuksista, työpaikkamittaukset ja biomonitorointi, työterveyshuollon suunnatut työpaikkaselvitykset sekä muut selvitykset ja tiedot työpaikalta ja kirjallisuudesta (4). Työterveyslaitoksella työympäristöasiantuntijat osallistuvat tarvittaessa altistumistiedon keräämiseen ja pohtimiseen.

Ammattitautitutkimusten tuloksia ei voi antaa suoraan työpaikalle, vaan tiedot menevät yleensä työterveyshuoltoon. Työterveyshuollolla on siksi tärkeä rooli oireilevan henkilön työkyvyn tukemisessa ja altistumista koskevien johtopäätösten hyödyntämisestä työpaikan ennaltaehkäisevässä toiminnassa.