Monta rautaa tulessa – työhygieenikon työviikko ja erään selvityksen eteneminen

Maanantaina pakkasimme autoon mittalaitteet, keräimet sekä työvaatteet. Lähdimme suojainasiantuntijan ja torjuntatekniikkaan erikoistuneen asiantuntijan kanssa ajamaan kohti Pohjanmaata. Päämäärämme oli purjeveneitä valmistava yritys, joka oli meille entuudestaan tuttu, sillä työsuojelupäällikön kanssa on asioitu useasti vuosien varrella. Yrityksestä tulleen selvityspyynnön taustalla oli huoli laminoijien ja siivoojien kohonneista sairauspoissaoloista. Työntekijöillä ilmenneitä oireita olivat hengitysteiden ärsytys, yskä, lima ja tukkoinen nenä. Myös ihottumia oli esiintynyt ja yksi ammattitautikin oli todettu. Oireilun syyksi oli epäilty muun muassa epoksihartsilla impregnoiduista hiilikuitumatoista irtoavia ärsyttäviä hiukkasia, joiden päällä oli mahdollisesti herkistäviä epoksihartsijäämiä.

Aikaisin tiistaiaamuna alkoivat selvitykset laminointihallin uunissa. Tarkistimme suoraan osoittavilla, tallentavilla pölyanalysaattoreilla pölymäärien vaihteluja ja keräsimme pölynäytteitä pyyhkäisyelektronimikroskooppitutkimuksia (SEM) varten. Otimme myös mukaan materiaalinäytteitä laboratorioomme tutkittavaksi. Muistiinpanolehtiö ja kamera olivat ahkerassa käytössä, kun seurasimme työpäivän kulkua ja toimintatapoja laminointihallissa. Haastattelimme työntekijöitä ja esimiehiä saadaksemme selkeän kuvan ongelmista.

Palattuani keskiviikkona työpisteeseeni purin auton, kirjasin näytteet ja toimitin ne laboratorioon, purin suoraan osoittavat mittalaitteet ja piirsin pölypitoisuuden vaihtelun kuvaajat. Iltapäivä oli varattu Skype-palaverille toisen yrityksen kanssa. He olivat päivittämässä raskaana olevien työntekijöiden turvallisen työskentelyn ohjeita. Heidän prosesseistaan vapautuu formaldehydiä, minkä lisäksi käytetään jonkun verran liuotinbensiiniä ja metanolia. Yritys halusi kuulla työhygieenikon näkemyksen mahdollisista altistumistasoista eri tehtävissä.

Työpäivä päättyi sähköposteihin vastaamiseen. Eri tahoilta, eniten työterveyshuolloista, tulee kyselyitä kemikaaleista. Esimerkiksi: Voidaanko klooria mitata ilmasta? Tarvitaanko puhaltimella toimivaa hengityksensuojainta, kun tiivistetään MDI-isosyanaattivaahdolla ikkunapokia? Onko tämä isosyanaatti myös syöpää aiheuttavaa? Pitääkö työnantajan ilmoittaa käyttäjä ASA-rekisteriin?

Torstai on toivoa täynnä, niinpä aloitin yhden tilauskoulutuksen luennon valmistelun heti aamusta. Sen otsikko oli "Kemiallisten altisteiden terveydellisen merkityksen arviointi". Tilaajalla on toimintaa eri puolilla maata, ja toiminta vaihtelee paikkakunnasta toiseen. Koulutukseen on tulossa noin 70 kuulijaa, joista suurin osa edustaa työterveyshuoltoa. Minulla on tunti aikaa puhua: mitä minun olisi syytä priorisoida? Päätän aloittaa ihan perustiedolla, eli miten altisteet kategorisoidaan vaaralausekkeiden avulla. Siihen tarvitaan ajantasainen kemikaaliluettelo, johon on lisätty tietoja (mm. kemikaalin käyttötapa). Jatkan kertomalla terveysvaikutuksista altisteryhmittäin, niiden raja-arvoista ja mitatuista pitoisuustasoista. Aion kertoa myös, miten altistumismittauksia tehdään ja milloin suosittelemme mittauksia. Päätän luennon kuvaukseen erilaisista kemikaaliriskinhallintatavoista.

Perjantaiaamuna ammattitautipoliklinikalla minua odotti kaksi erikoistuvaa lääkäriä. Tarkoituksenamme oli arvioida kahden ammattitautiepäilypotilaan altistumiskertymät liuotinaineille. Toinen oli huonekalulakkaaja ja yksityisyrittäjä ja toinen kylmäkoneiden huoltomies. Molemmat olivat tehneet altistavaa työtä yli kaksikymmentä vuotta. Työpäivä kului työhistorian kuuntelemiseen ja lukemiseen, käyttöturvallisuustiedotteiden tutkailuun, taustatietojen etsimiseen ja päätelmien tekemiseen.

Muutamien viikkojen sisällä venetehtaalla tehtyjen mittausten analyysitulokset tulivat laboratoriosta ja aloimme kirjoittaa lausuntoa yritykselle. Analyysien avulla pystyimme löytämään eroja materiaalien välillä sekä osoittamaan niiden sisältävän herkistäviä ainesosia. Tämän tyyppisessä selvityksessä, jossa tuloksia ei voida verrata raja-arvioihin, asiantuntijoiden kokemus aihekentästä korostuu. Ilman sitä olisi ollut mahdotonta vetää johtopäätöksiä.

Selvityksestä järjestettiin palautetilaisuus, jossa olivat mukana linjan esimiehet, tuotantopäällikkö, työsuojelupäällikkö ja työsuojelun edustajat. Keskustelujen pohjalta aloitettiin laminointitöiden uudelleenorganisointi. Läpi prosessin keskeisenä ajatuksena oli nostaa hallin siisteys- ja järjestystasoa huomattavasti. Henkilökunta osallistui muutosprosessiin aktiivisesti. Hiilikuitumattojen leikkaamiset ja laminoinnit rajoitettiin tiloihin, missä on tehostettu ilmanvaihto, uunia alettiin tyhjentää joka päivä ja imuroimaan joka perjantai (Kuva 1). Jokaisella työntekijällä on oma työasema, jonka siisteys on hänen vastuullaan ja sitä seurataan (Kuva 2). Laminoijat alkoivat käyttää kertakäyttöisiä suojatakkeja, jotka riisutaan poistuessa uunista, puhaltimella toimivaa ja kasvomaskilla varustettua suodatinsuojainta sekä suojakäsineitä. Kaikille laminoijille järjestettiin kemikaalikoulutusta.

Kuva 1. Laminoijat (10–20 henkilöä) ovat tänä päivänä varustautuneet hengityssuojaimin, suojakäsineillä sekä suojatakilla työskennellessään uunissa. Uuni tyhjennetään ylimääräisestä tavarasta jokaisen työpäivän jälkeen, ja perjantaisin tila imuroidaan huolellisesti.

Kuva 2. Nykyinen työympäristö kaikkine työasemineen oikealla.

Näillä parannuksilla oireiluja ja sitä myöten sairauspoissaoloja on saatu huomattavasti vähennettyä. Sairauspoissaolot vähenivät kuukaudessa melkein kolmella prosenttiyksiköllä (syyskuussa 6,7 %; lokakuussa 3,9 %), ja ne pysyivät loppuvuoden sillä tasolla. Tämän kehitystyön aikana yrityksen yhteistyö työterveyshuollon kanssa korostui ja tehostui. Tiiviimmän yhteistyön johdosta työterveyshuolto informoi yritystä useammin esimerkiksi poissaolotrendeistä ja kertoi aikaisessa vaiheessa, mikäli havaittiin muutoksia. Erityisen tyytyväisiä olemme siitä, että tämän selvityksen myötä saatiin hiilikuitumattojen valmistaja lisäämään suojaustoimenpiteitä käyttöturvallisuustiedotteeseen.

Työterveyslaitoksen työhygieenikkokunnassa on edustettuna paitsi työhygieenikoksi Itä-Suomen yliopistosta valmistuneita, myös diplomi-insinöörejä, kemistejä, biokemistejä, mikrobiologeja, toksikologeja ja fyysikkoja, jotka tekevät tiivistä yhteistyötä laitoksen omien laboratorioiden, suojainasiantuntijoiden ja lääketieteellisten asiantuntijoiden kanssa. Työterveyshuollon asiantuntijana toimivilla työhygieenikoilla tulee olla työhygienian alan soveltuva korkeakoulututkinto tai muun vastaavan alan aikaisemman ammatillisen tutkinnon lisäksi vähintään kahden opintopisteen laajuinen työterveyshuollon koulutus.

Työpaikoilla tehdyt työhygieeniset selvitykset vaihtelevat sisällöltään paljon. Toisinaan selvitämme työntekijän altistumista vain yksittäiselle altisteelle, toisinaan selvitykseen kuuluu altistumisenarviointi monelle erilaiselle kemialliselle ja fysikaaliselle tekijälle. Näin ollen valmisteluihin, mittauksiin työpaikalla, purkuun sekä lausunnon laatimiseen menee vaihtelevasti aikaa, mikä tietysti vaikuttaa myös kustannuksiin. Suomessa olisi varaa ja syytä tehdä enemmän työhygieenisiä selvityksiä kuin tänä päivänä tehdään. Työhygieeniset selvitykset täydentävät ja todentavat yrityksen riskinarviointia. Samalla nämä tiedot auttavat työterveyshuoltoa heidän päätöksissään ja priorisoinnissaan koskien esimerkiksi tarvittavia terveystarkastuksia yrityksissä.

Kirjallisuutta

1. Pääkkönen R. (2015) Työhygienia. Kemialliset, biologiset ja fysikaaliset haittatekijät. https://ttk.fi/files/4661/Tyohygienia._Kemialliset_biologiset_ja_fysikaaliset_haittatekijat.pdf
2. Aalto-Korte K, Bäck B, Henriks-Eckerman ML, ym. (2016) Epoksit rakennusalalla – ammatti-ihotautien ehkäisy: Loppuraportti tutkimuksesta epoksiyhdisteiden aiheuttamat ammatti-ihotaudit ja niiden ehkäisy rakennusalalla. http://urn.fi/URN:ISBN 978-952-261-661-6 (pdf)
3. Aalto-Korte K, Bäck B, Henriks-Eckerman ML, ym. (2016) Epoksikansio –Kemikaaliturvallisuus rakennuspinnoitustyössä. https://www.ttl.fi/wp-content/uploads/2016/11/Epoksikansio.pdf